Peter Holtslag ja Oxfordin nokkahuilut

Awakening princesses (Aeolus-music.com)

Holtslag, Peter: Awakening princesses : Peter Holtslag plays 18th-century recorders from the Bate Collection, Oxford (Aeolus, 2012)

Peter Holtslag: nokkahuilut, Elizabeth Kenny: teorbi, Rainer Zipperling: viola da gamba ja sello, Carsten Lohff: cembalo

Oletko koskaan miettinyt, miltä 1700-luvun musiikki aikoinaan oikeastaan kuulostikaan? Täyttä varmuutta asiasta ei voi enää saada, mutta hollantilaisen huilistin Peter Holtslagin museolevy on maino kurkistus siihen millaista se olisi ainakin voinut joskus olla. Levytyksessä käytetyt nokkahuilut ovat kaikki aitoja lontoolaisia, 1700-luvulta peräisin olevia museosoittimia Oxfordin Bate-kokoelmasta, ja mukana olevat sävellykset on tarkasti valittu  maantieteellisesti ja ajankohdan mukaan siten, ettei ole lainkaan mahdotonta että näillä samoilla soittimilla olisi tapailtu näitä samoja säveliä jo kolmisen sataa vuotta sitten aikaisemmin.

Paras asia levyllä on kuitenkin se, että tästä museoaspektista ei tarvitse oikeastaan edes välittää koska kuultava musiikki ei ole vanhentunut tai menettänyt merkitystään tippaakaan, vaan kuulostaa täysin relevantilta, raikkaalta ja elinvoimaiselta.  Tietysti asiat ovat sikäli muuttuneet että oman aikansa Pitbullit ja David Guettat eli 1700-luvun tanssi- ja viihdemusiikki on tämän päivän korvin kuultuna sitä samaa barokkia, mutta Holtslag ystävineen paneutuu kaikkiin teoksiin samalla tarkkuudella ja rakkaudella säveltäjästä riippumatta.

Lähde sinäkin musiikilliselle aikamatkalle 1600-luvun Englantiin!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Peter Holtslag: Awakening princesses CD-levy

Oxford university Bate Collection

Lindberg, Magnus: Viulukonsertto

Lindberg, Magnus: Viulukonsertto - Jubilees - Souvenir (Ondine, 2013)

Ei liene enää yllätys, että ankarana avantgardistina aloittanut Magnus Lindberg osaa säveltää myös perinteisempää tonaalista musiikkia. Ondinen uusi Lindberg-julkaisu sisältää Pekka Kuusiston tulkitseman viulukonserton sekä säveltäjän itsensä johtamat ensilevytykset orkesteriteoksista/sovituksista Jubilees ja Souvenir. Mozartin tyylisiä melodiakoukeroita ei sentään kuulla, mutta jonkinlaista siltaa amerikkalaisesta modernismista eurooppalaiseen impressionismiin tai myöhäisromantiikkaan on saatettu olla rakentamassa.

Lindbergin musiikissa kuuluvia Uuden maailman sävyjä ei varmaankaan ole vähentänyt muutaman vuoden takainen kutsu New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi. Tällaiset vaikutteet ovat selvimmin esillä Souvenir-teoksessa, joka on kuin amerikkalainen postikortti tai matkamuisto lännen avarista maisemista. Teosta voisi kutsua vaikkapa postmoderniksi, jos vain erilaisten lyömäsoittimien ja jousien vuoropuhelu ei olisi niin vilpitöntä ja luontevasti tonaalista.

Jubilees tuo ensimmäisenä mieleen ranskalaisen Olivier Messiaenin orkesteriteoksen "Des canyons aux étoiles..", ei niinkään sävelkielen tai rytmiensä puolesta kuin samankaltaisen tunnelman ja avaruuden välittymisen takia. Siinä missä Messiaen keskittyy yksityiskohtiinsa, Lindberg pistää koko orkesterin töihin ja huolehtii suuremmista kokoinaisuuksista. Jos Souvenir olisikin voitu periaatteessa säveltää jo 1950-luvulla, Jubilees kuulostaa leimallisemmin nykyajan ääniltä ja pelkästään hyvässä mielessä.

Viulukonsertosta on olemassa jo aiempi Lisa Batiashvilin ja Radion sinfoniaorkesterin levytys, ja sooloviulun soinnissa on eroja taiteilijoiden välillä. Lyhyesti voisi sanoa että Batiashvili on hieman hienostuneempi siinä missä Kuusisto on rouheampi ja maanläheisempi. Kumpikin tulkinta palvelee kyllä itse teosta ja on makuasia haluaako esimerkiksi ensimmäisen osan lähes romanttiset viulumelodiat sileämmällä vai aavistuksen karheammalla otteella. Lindbergin viulukonsertto sinänsä lähestyy jo absoluuttisen oloista musiikkia jossa tyylimääritteet alkavat olla sivuseikka, teknisesti konsertossa on myös varmasti soittajalle vaikeita osia mutta ne eivät ole missään vaiheessa ikäänkuin pääosassa. Tapiola Sinfoniettan sointia voisi kuvata asialliseksi tai realistiseksi, ehkä äänitykselläkin on osuutensa mutta mitään ylimääräistä makeutusta ei levylle ole päätynyt eikä sitä myöskään kaivata.

Pitkä matka on siis tultu Kraftin tai Kineticsin betoninmurskajaisista, mutta suunta on ollut looginen ja nyt käsillä olevat sävellykset mielenkiintoista ja palkitsevaa kuultavaa jos oman aikamme musiikki sattuu kiinnostamaan. Nurmijärven kirjasto suosittelee vilpittömästi!

Teoksen saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Lindberg: Violin concerto - Jubilees - Souvenir

Magnus Lindbergin musiikkia Ratamo-kirjastoissa: CD-levyt

Spotify-linkkejä:

Viulukonsertto - Jubilees - Souvenir

Sibelius & Lindberg viulukonsertot

Action - Situation - Signification, Kraft

Kinetics - Marea - Joy

Messiaen: Des canyons aux étoiles

Hyvinkääläistä musiikkia myynnissä

Levykaupat, joihin aloitteleva tai  jo pidempään kasassa ollut yhtye voisi viedä levyjään myyntiin taitavat olla monessa kaupungissa historiaa.

Hyvinkään kirjastolla on ollut heinäkuusta myynnissä hyvinkääläisten yhtyeiden ja artistien levyjä. Myyntilevyvalikoimassa on jo 17 yhtyeen julkaisuja mm. Duo Sydänvarkaat, Black Velvet, Scarecrow ja Traumat. Mukana myös isompia nimiä, Ville Ahonen, Diandra ja tietty Raptori!

Levyt ostetaan ja myydään samaan hintaan. Näin haluamme nostaa esille ja antaa näkyvyyttä hyvinkääläisille bändeille ja olla aktiivisesti osa kaupungin musiikkielämää.

Lämpimästi tervetuloa katselemaan, hypistelemään ja ostamaan levyjä!

Sitä toisenlaista musiikkia?

Spanish Donkey: XYX (kuva: Northern Spy)

Spanish Donkey: XYX (Northern-Spy, 2011)

Duke Ellingtonin kerrotaan sanoneen että musiikkia on vain kahta lajia, hyvää ja sitä toisenlaista, mutta newyorkilaisen free-jazzryhmittymän Spanish Donkeyn musiikki panee melkein ihmettelemään josko kyse on musiikista ollenkaan. Kidutusvälineeksi äänitettä tuskin on sentään tarkoitettu vaikka yhtyeen nimi voisi tällaistakin tulkintaa tarjota.

Kovin helposti lähestyttäväksi eivät Joe Morris (kitara), Jamie Saft (koskettimet/basso) ja Mike Pride (rummut) ole soittoaan tehneet, vaikka rytmit ja sävelet on valittu ilmeisen täydellisen soitannollisen vapauden vallitessa niin tuloksena kuultavat äänet törmäävät jatkuvasti kuin jonkinlaisessa vankilassa. Levyllä on vain kaksi kappaletta joista lyhyempikin kestää yli 20 minuuttia, mutta pikaisella kuuntelulla niitä ei edes erota toisistaan.

Levy on kova pala todennäköisesti jopa freejazz-diggarin näkökulmasta, mitään puhaltimia tai muita akustisia soittimia ei rumpujen lisäksi kunnolla kuulla (on siellä jotakin pillejä ja ujelluksia) ja esimerkiksi kitaristin ohut särösoundi on useimpien mielestä yksinkertaisesti huono tai vähintäänkin paikoin rasittava. Vapaa improvisaatio ei kappaleiden myötä juuri etene tai perinteisessä mielessä kehity, vaikka mistään yksituumaisesta äänivallistakaan ei ole kyse. Musiikki vaan on kuin yhtä monoliittia jota kierretään ympäri ilman että siitä saataisiin oikein kunnollista otetta. Jazzia tämä on vain nimellisesti tai teoreettisen määritelmän mukaan, käytännössä melkein mikä tahansa muu avantgarde sopisi lajimäärittelyksi yhtä hyvin.

Jos kyseinen julkaisu on näin arveluttava niin mitä tekemistä sillä sitten on kirjaston kokoelmissa? Yksi keskeinen vastaus on, että kirjasto pyrkii pidättäytymään (mahdollisuuksien mukaan) aika pitkälle musiikin varsinaisesta arvottamisesta hyväksi tai huonoksi. Musiikki on jokaiselle henkilökohtainen kokemus joka tavoittaa kuulijansa suoraan kielellisen tai käsitteellisen viestinnän ohitse, joten yhteismitallista totuutta ei liene olemassakaan. Siksi kirjaston on parempi pyrkiä vain esittelemään musiikin ilmiöitä mahdollisimman monipuolisesti ja luottaa siihen että kuulijat löytävät tai päättävät itse millaista musiikkia kokevat tarvitsevansa.

Toisekseen XYX on kuin onkin hyvin kirjastokelpoinen äänite siinä mielessä, että se esittelee onnistuneesti musiikin lajia jonka tarkoitus on (näin sen tulkitsin) suora ja kahlitsematon ilmaisu, jota ei oikein voi tehdä millään muulla tavalla. Spanish Donkeyn musiikki ei ole kaunista, ainakaan perinteisessä mielessä eikä sen välittämät tunnetilat ole miellyttäviä, mutta joissakin kohdissa se vain toimii ilman että analyyttisinkään kuulija osaa oikein sanoa että miksi se toimii. 

Suuren yleisön tai edes pienemmän avantgardepiirin lemmikkiä tästä levystä silti tuskin tulee, eikä tällainen musiikki ole kirjastossakaan valtaamassa tilaa yleisesti suositumpien lajien kustannuksella.  Voi tätä silti käyttää vaikka oman musiikkikäsityksensä kalibrointiin, jos levyn kuunneltuaan on sitä mieltä että ”onpas sietämättömän huono” tai ”eihän tuo ole musiikkia” niin se on ihan ok ja taas on kokeiltu jotakin uutta. Pahinta mitä voi käydä on vain se, että löytää omanlaistaan kauneutta paikoista joita ei ennalta osaa arvata.

Spanish Donkey: XYX Ratamo-kirjastoissa
Kuuntele levy Spotify-palvelussa

Daft Punk ja vanhoja vocoder-hittejä

Daft Punk: Random Access Memories (2013) ja vanhoja vocoder-hittejä

Pariisilainen sähköpopduo on onnistunut valloittamaan radioaallot uusimmalla kappaleellaan "Get Lucky", joka on samalla edustava näyte Random Access Memories -levyn muusta sisällöstä. Groovaava, 70- ja 80-luvuilta vauhtia hakeva kepeä poptekno-r'n'b on silattu sähköisellä vokooderi-laululla ja yhdistelmä on kieltämättä tyylikäs ja taitavasti tehty.

Varhaisempaan Daft Punk-tuotantoon verrattuna uusi levy on irtiotto särmikkäämmästä ja mekaanisemmasta electrosta johon yhtye on aikaisemmin yhdistetty, mutta puhtaan lauluäänen, oikeiden soittimien ja soittajien sekä melodisempien kappaleiden mukaantulo ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Jos Daft Punkin uusi eurooppalaistyylinen menneisyyteen nojaava sähköpop viehättää niin tässä muutamia vinkkejä vanhemmista artisteista joita pulpahtelee ainakin allekirjoittaneen mieleen Random Access Memoriesia kuunnellessa.

Vocoder tai vokooderi on sähköinen puheen muokkausmenetelmä joka saa musiikkikäytössä syntetisaattorit puhumaan ja laulamaan robottimaisella äänellä. Elektronisen (pop)musiikin pioneerit Wendy Carlos ja Robert Moog häärivät ensimmäisinä myös vokooderin parissa, mutta Daft Punkin edustaman tyylin esitaistelijaksi täytyy esiin nostaa kuitenkin saksalainen Kraftwerk. Toinen 70-luvulla laajemman suosion saavuttanut eurooppalainen sähkötrubaduuri on ranskalainen Jean-Michel Jarre, jonka vokooderikokeilut tosin jäivät oikeastaan vain Zoolook-levylle (1984). Italialainen tuottaja Giorgio Moroder on epäilemättä ollut myös Daft Punkin innoittajana, onhan levyllä biisi nimeltä Giorgio by Moroder.

Myös saksalainen Tangerine Dream sai tungettua vokooderin kappaleensa Bent Cold Sidewalk introon vuonna 1978, mutta muuten Steve Jolliffen mukanaolo yhtyeessä oli vain lyhyt kokeilu joten olkoon tämä esimerkkinä vokooderin gimmick-käytöstä. Radioystävällisen rockin puolelta vokooderinäytteeksi kelvannee brittiläisen Electric Light Orchestran Sweet Talkin' Woman levyltä Out of the Blue (1978). Euroopan ulkopuolelta Japanista tullut esi-teknotrio Yellow Magic Orchestra eli YMO ei ollut aikoinaan mikään vokooderin suurkuluttaja, mutta ansaitsee silti tulla mainituksi yhtenä teknopopin pioneereista.

1980-luvun alun pirteimmästä vokooderi-hitistä vastasi vanha jazzpianisti ja kosketinsoittaja Herbie Hancock, kappale Rockit oli levyn Future Shock (1983) ensimmäinen raita. Myös vanha jäärä Neil Young "sekaantui koneisiin" Trans-levyllään, ensivastaanotto oli liki murskaava mutta näin jälkeenpäin kuunneltuna levy lienee silti mainettaan parempi.

Uuden vuosituhannen puolella retroilevan eurooppalaisen elektropopin puhdasoppisin ilmentymä on ollut jälleen ranskalainen duo eli Air, brittiläinen Saint Etienne on ehkä jo liiankin lähellä perinteistä indiebändiä mutta Finisterre-albumilla on jotakin samaa henkeä.

Daft Punk-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Kraftwerk-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Jean-Michel Jarre-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Air-levyjä Ratamo-kirjastoissa

YMO-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Vocoder eli vokooderi (Wikipedia)

Pieni vokooderi-henkinen soittolista 

 

Kraftwerk: Autobahn (1974)


Kraftwerk: Man Machine (1978)


Giorgo Moroder: From Here to Eternity (1977)


Jean-Michel Jarre: Oxygène, Pt. II (1976)

 Tangerine Dream: Bent Cold Sidewalk (1978)


Electric Light Orchestra: Sweet Talkin' Woman (1978)


YMO (Yellow Magic Orchestra): Rydeen (1979)


Herbie Hancock: Rockit (1983)


Neil Young: Computer Age (1982)

Air: How Does it Feel (2001)


Saint Etienne: Finisterre (2010)

Musiikki kesällä mukaan!

Ihan mahtava Naxos Music Library -musiikinkuuntelupalvelu on maksutta käytettävissä Ratamo-kirjastokortilla. Palvelussa on jo yli miljoona raitaa pääosin klassista musiikkia, mukana on myös jonkin verran jazzia, maailmanmusiikkia ja mm. elokuvamusiikkia. Naxos Music Library mobiili on vielä mahtavampi, sillä saat musiikin mukaasi! Sovellukset on saatavilla Android- ja Apple-laitteisiin. Katso esitys NML mobiilin käyttöönotosta:

Ohjeita Naxos Music Libraryn käyttäjille:

• Palvelussa voi olla korkeintaan viisi Ratamo-kirjastokortin käyttäjää samanaikaisesti. Mikäli käyttäjien maksimimäärä ylittyy, palveluun ei sillä hetkellä pääse kirjautumaan sisään. Musiikkia ei voi tallentaa omalle koneelle.
• Siirry palveluun: http://riihimaki.naxosmusiclibrary.com/page.library_cardno.asp. Kirjoita kirjastokorttisi numero Enter Passcode -kenttään ja klikkaa login-painiketta.
• Voit etsiä musiikkia Keyword search -hakukentästä tai tutustua Naxoksen soittolistoihin "Playlists"-linkistä. Siellä on valmiiksi koottu valikoimia esimerkiksi lapsille sopivasta klassisesta, barokkimusiikista, puhallinmusiikista yms. Hakukielenä kannattaa käyttää englantia. Kun lopetat kuuntelun, muista kirjautua ulos punaisesta Log-Out -painikkeesta.

Tekstiohjeet NML mobiiliin kirjautumiselle

• Kirjaudu palveluun ensin tietokoneella omalla kirjastokortin numerolla osoitteessa http://riihimaki.naxosmusiclibrary.com/page.library_cardno.asp
• Luo Playlists-välilehdellä oma Student/member playlists account (käyttäjätili omien soittolistojen luomista varten) klikkaamalla Sign up -painiketta. Täytä Etunimesi - Sukunimesi - sähköpostiosoitteesi (kahdesti) - keksimäsi salasana (kahdesti).
• Saat sähköpostiisi vahvistusviestin - klikkaa "Activate Naxos Music Library Student Playlist Login Now." Avautuvasta ikkunasta klikkaa "Click here". Kirjaudu sisään sähköpostiosoitteellasi ja luomallasi salasanalla.
• Luo itsellesi soittolistoja joko siirtämällä niitä NML soittolistoilta (Naxos Music Library Playlists) tai käyttämällä hakukenttää. Lisää haluamasi kappale soittolistalle laittamalla ruksi nimen edessä olevaan ruutuun ja klikkaamalla "Save as".
• Käyttäjätilisi tunnuksilla pääset kirjautumaan myös mobiilipalveluun, kun olet ladannut sovelluksen omaan laitteeseesi App Storesta tai Google Playsta ja kuuntelemaan nettisivuilla luomiasi soittolistoja.

Hyvinkään kirjastolla on myös mahdollista muuntaa cd-levyiltä musiikkia mp3-muotoon .

Lisää Ratamo-haku selaimeesi (Firefox, Chrome)

Olisiko mielestäsi hyödyllistä, että Ratamon verkkokirjaston haku olisi käytössä millä tahansa nettisivulla?  Jos on niin näin teet Chrome- tai Firefox-selaimestasi hakukoneen, esimerkkinä CD-haku artistin, levyn tai biisin nimellä.

CD-pikahaku Google Chromelle

1. Hae Context Search-selainlaajennus Google Chromen webstoresta:
https://chrome.google.com/webstore/detail/context-search/dbpfafcplnjmakknnonpegphpmpmhjhj

2. Muokkaa Context Searchin asetuksia Googlen selainasetuksista:

 

3. Lisää uusi hakukone "Add new" toiminnolla:

4. Laita Name-kenttään otsikoksi "Ratamo CD" ja kopioi tämä teksti URL-kenttään:
http://ratamo.kirjas.to/Ratamo?dat0=%s&dat3=cd+cr&formid=fullt&typ0=86&typ3=11&typ4=7&ulang=fin&rppg=50

ja klikkaa Save:

Valmista tuli! Nyt voit vaikka Rumban levyarvosteluja lukiessa tarkistaa saatavuuden Ratamo-kirjastoista kätevästi maalaamalla artistin, levyn tai biisin nimen ja klikkaamalla pudotusvalikosta Ratamo CD.

CD-pikahaku Firefoxille

Jos käytät mielummin Firefox-selainta niin homma onnistuu mutta toteutus on vähän monimutkaisempi, ensin täytyy lisätä OpenSearch-hakukone Firefoxille ja sen jälkeen ottaa käyttöön Context Search-selainlaajennus. Ratamo CD-haku on tämän näköinen OpenSearchin kielellä, tallenna seuraava koodi tiedostoksi nimeltä RatamoCD.xml ja kopioi se selaimesi Searchplugins-kansioon (esim. Windows 7:n oletusasennuksissa yleensä C:\Program Files (x86)\Mozilla Firefox\searchplugins).

<?xml version="1.0" encoding="UTF-8" ?>

<OpenSearchDescription xmlns="http://a9.com/-/spec/opensearch/1.1/">

     <ShortName>RatamoCD</ShortName>

     <Description>Ratamo CD-haku</Description> <InputEncoding> ISO-8859-1</InputEncoding>

     <Url type="text/html" template="http://ratamo.kirjas.to/Ratamo?dat0={searchTerms}&amp;dat3=cd+cr&amp;formid=fullt&amp;typ0=86&amp;typ3=11&amp;typ4=7&amp;ulang=fin&amp;rppg=10"/>

</OpenSearchDescription>

Tämän jälkeen voit hakea Context Search-laajennuksen Mozilla Firefox-selaimelle:
https://addons.mozilla.org/fi/firefox/addon/context-search/

Muita hakutyyppejä

Esimerkkinä oli CD-levyt, mutta tokihan Ratamo taipuu muihinkin hakuihin. Tässä muutamia muita valmiita hakupohjia.

Tekijä-selaushaku (säveltäjä, esittäjä, sanoittaja ym.) Chromelle

http://ratamo.kirjas.to/Ratamo?dat0=%s&formid=lists&typ0=0&ulang=fin&rppg=10

Tekijä-selaushaku Firefoxille

http://ratamo.kirjas.to/Ratamo?dat0={searchTerms}&formid=lists&typ0=0&ulang=fin&rppg=10

Nuottihaku (esittäjä, kappaleen nimi) Chromelle

http://ratamo.kirjas.to/Ratamo?dat0=%s&dat3=nu&formid=fullt&typ0=86&typ3=11&typ4=7&ulang=fin&rppg=50

Nuottihaku (esittäjä, kappaleen nimi) Firefoxille

http://ratamo.kirjas.to/Ratamo?dat0={searchTerms}&dat3=nu&formid=fullt&typ0=86&typ3=11&typ4=7&ulang=fin&rppg=50

Sankarillista ja kaunista Wagneria

Richard Wagnerin 200-vuotissynttärit ovat aivan nurkan takana. Tahdotko tutustua hänen musiikkiinsa ilman 4-5 tunnin oopperasessiota? Nappaapa mukaasi tämä levy alkupaloiksi.

Levy on ikään kuin läpileikkaus Wagnerin tuotannosta, alkuvuosien perinteisemmän oopperakaavan sävellyksistä myöhempään kokonaisteosajatteluun, sikäli kun niistä voi ’aarioita’ irrottaa. Rienzin rukous Allmächt’ger Vater edustaa skaalan perinteisempää päätä, kun taas Niebelungen sormus –sarja kenties sitä läpisävelletyintä. Sormus –sarjasta levyllä kuullaan Siegmundin miekkamonologi (Ein Schwert verhiess mir der Vater) Valkyyriasta sekä Siegfriedin Waldweben (Metsän kuiskinta) –kohtaus sarjan kolmannesta osasta. Väliin mahtuvat otteet ns. keskikauden oopperoista Lohengrin, Mestarilaulajat ja Tannhäuser.

Lohengrinistä on mukana Graalikertomuksen (In fernem Land..) harvemmin kuultu pidempi, kahden värssyn versio. Säveltäjä leikkasi toisen osan ennen oopperan ensi-iltaa, koska arveli sen lähinnä haukotuttavan yleisöä. Toki ritarin nimen paljastukseen päättyvä versio on draaman kaaren kannalta jännittävämpi, mutta mielenkiintoinen on tämä pidempikin, tuo lisää syvyyttä henkilöihin ja kertoo enemmän heidän suhteistaan. Nürnbergin mestarilaulajista levylle on poimittu laulajakiltaan pyrkivän Waltherin koelaulu Am stillen Herd. Tannhäuserista kuullaan Inbrunst im Herzen, päähenkilön vahva kertomus pyhiinvaellusmatkastaan Roomaan Paavia tapaamaan.

Erikoisin osa levyllä on nk. Wesendonck -laulusarja, jonka Wagner sävelsi silloisen muusansa Mathilde Wesendonckin runoihin, alun perin naisäänelle ja pianolle. Orkesterisovitukset teki myöhemmin Felix Mottl. Miesäänet eivät ole aikaisemmin kovin montaa levytystä näistä lauluista tehneet. Mielenkiintoisiksi Wesendonck –laulut tekee myös se, että Wagner työsti samaan aikaan oopperaansa Tristan ja Isolde, johon usea sarjan kappale viittaa, ollen ikään kuin tutkielmia samasta aiheesta.

Wagneria levyllä laulaa eräs tämän hetken kuumimmista oopperanimistä, saksalainen tenori Jonas Kaufmann. Monet pitävät häntä aikamme suurimpana Wagner -toivona. Eikä ihme, kun hänen runollisen kaunista ja samalla sopivan sankarillista tulkintaansa kuuntelee. Kaufmannin tummahko baritonisävytteinen ääni jakaa mielipiteitä, mutta siinä on runsaasti piirteitä, jotka tekevät hänestä jo nyt lupaavan Wagner -tulkin. Hänen äänensä on riittävän voimakas ja tekniikkansa vakaa, jotta hän pystyy laulamaan vahvimmat ja vaativimmatkin kohdat. Ja nimenomaan laulamaan, huutamiseen tai mylvintään hän ei sorru missään vaiheessa. Toisaalta hänen italialaistyyppinen laulutapansa, soljuvat legatot, herkät ohennukset ja äärimmäisen kauniit pianissimonsa tuovat tulkintaan runsaasti syvyyttä ja nyansseja. Lisäksi mies on varsinainen stage animal, osaa näytellä, ja tarinaan heittäytymisen kuulee myös äänessä. Näyttämöllä Kaufmann on levyllä laulamistaan rooleista esittänyt toistaiseksi vasta Lohengriniä ja Siegmundia sekä Mestarilaulajien Waltheria konsertissa. Vaativammat Tannhäuser, Tristan ja Siegfried ovat tulossa, kenties. Wesendonck -lauluissa Kaufmann pääsee esittelemään kiiteltyjä lied -tulkinnan taitojaan. Tenoria tukee levyllä täydellisesti Berliinin Saksalaisen Oopperan (Deutscher Oper Berlin) orkesteri johtajanaan Donald Runnicles.

Kaufmann julkaisee tiettävästi syksyllä albumin toisen 200 -vuotisjuhlaa viettävän synttärisankarin, Verdin, tuotannosta. Hiljattainen menestys Lontoon Don Carlossa lupaa hyvää silläkin saralla.

Wagner: Kaufmann levyn saatavuus Ratamossa

Traileri levyn teosta

Yle Teema muistaa Wagnerin syntymäpäivää lähettämällä Metropolitan Oopperan suurtuotannon Sormus –sarjasta 21.-25.5. Katselukokemusta voi myös kommentoida interaktiivisesti yle.fi/klassinen/live sivulla asiantuntevassa seurassa. Lisätietoja

Suomalaisesta musiikista

Toimittaja Pirkko Kotirinta kirjoittaa 7.5. Helsingin Sanomissa kotimaisen musiikin suosiosta (Suomalaisen laulun ihme, hs.fi) ja me kirjastolaiset olemme samaa mieltä: monien kirjastojen hankintaperiaatteissakin suomalainen musiikki on erityisasemassa. Kotimaista musiikkia lainataan niin äänitteinä kuin nuotteina ja myös erilaiset historiateokset ja elämäkerrat kotimaisista taiteilijoista ja säveltäjistä pitävät hyvin pintansa kansainvälisemmän tarjonnan kanssa.

Kotimaista aineistoa on helppo hakea verkkokirjastosta vaikkapa asiasanalla "Suomi" tai suomen kielen mukaan, ja kirjastoissa aineistoa on monesti järjestetty myös omiin hyllyihin. Jokaisella Ratamo-kirjastolla on vähän oma järjestyksensä, mutta esim. CD-levyjä voit etsiä suoraan kotimaisten äänitteiden hyllyistä ainakin Riihimäen ja Nurmijärven kirjastoissa.

Katso vaikka mitä kotimaisia levyjä löytyy Ratamo-verkkokirjastosta!

"...keittiössä luontevasti kuunneltaisiin Popedaa..." :)

Kuule Kevät! Nurmijärven musiikkipäivät 27.-28.4.2013

Nurmijärven musiikkipäivät ry:n järjestämä kevätkonserttitapahtuma Kuule Kevät! pidetään tulevana viikonloppuna Nurmijärven kirkonkylässä, ohjelmistossa on mm. Ravelia ja Sostakovitsia, Chydeniusta ja Schubertia. Konserttipaikkoina ovat Nurmijärven kirkko ja seurakuntakeskus sekä Iso Pappila.

Nurmijärven musiikkipäivät

J.Karjalainen: Et ole yksin (2013)

Karjalaisen odotettu uusi levy on kokonaisuudeltaan hieman hämmentävä jos toki kiintoisakin sekahedelmäsoppa. Vuodenvaihteessa julkaistun Mennyt mies –singlen myötä odotti jotain muuta. Se on nimittäin levyn poikkeavin biisi. Lupasi uutta.. Sen kaltaista räyhäkkää discoilua levyltä on turha enempää hakea. Seesteisempää ja rauhallisempaa saa. Tai itse asiassa melkoisen monipuolisia tunnelmia. Tässä ensikuulemalta korvaan tarttunutta:

Riisinjyvä  -  helisevät nuotioiltakitarat, congat, vaivihkaa hiipivät koskettimet. Kertosäe, jossa muuten hieno falsettikorotus, ja outro kasvattavat jo suureksi poppibiisiksi. Tekstiä jäi miettimään..

Yksi kerrallaan  -  hippeyden ylistysmantra. Puhdas pianointro vaihtuu hetkessä ajattomaksi popiksi 60-luvun muistumilla ryyditettynä.

Et ole yksin  -  hupaisa hurriganestyylinen rokettirullaus kertsin tankeroenglantia myöten. Sooloskitta miltei twängää.

Sydänlupaus  -  voi hellanduudelis sentään, tämähän on suorastaan rakkausiskelmää! Love-love <3 Salettivarma hääbiisi yksissä jos toisissakin tahdonjuhlissa. Namu rautalankakitara.

Kurkien äänet  -  taitaa olla rakenteeltaan tutuin, aikaisempiin Karjalaisiin verraten. Simppeli melodia, toisto tuttuna tehokeinona. Blues olematta blues. Taustan ujeltava kiippari tuo hienosti syysusvaista tunnelmaa.

Ole nuori  -  lempeän ironinen teinikuvaus kekkoslandiasta virnuiluttaa osuvaisuudellaan. Taustatunnelmakin vie takavuosille. Mukavan raukeaa.

Sinisestä kankaasta  -  hellyttävän naiivi rakkausluritus, silti ilman korniuden häivääkään. Tällaiset tulkinnat Jii on aina osannut. Yksinkertainen on kaunista.

Toinen, minkä Karjalainen on aina osannut: valita soittokaverinsa. Himpskatin hyvältä soundaa tämäkin bändi. Tokkopa tuo ihme, onhan mukana suurin osa Laikaa (Haavisto – Lankinen – Nyman) ja koskettimissa velho Pekka Gröhn. Komeasti kulkee. Johan tätä lättyä tulee näillä äänillä pyöritettyä useamminkin!

Ai niin, se toinen singlelohkaisu, Meripihkahuone, on ilmeinen kesähittikandidaatti (ellei ilmestynyt liian aikaisin näille lyhyen kierron (ja pitkän kevään!) markkinoille). Kupliva ja iloinen. Tarttuva. Taattua tuttua Karjalaista. Tsekkaa vaikka!

Mielenkiintoista taustaa levyn teksteistä ja kannesta: Soundi haastattelee

Saatavuus Ratamossa

Musiikin vaiheet

Goodall, Howard: The Story of Music (Chatto & Windus, 2013)

”Vain vähän aikaa sitten musiikki oli harvinainen ja hento kuiskaus hiljaisuuden erämaassa. Nyt se on kaikkialla kuin ilma jota hengitämme. Miten ihmeessä tuo oikein tapahtui?”

Niinpä niin: musiikki on ihme jonka tekeminen, säveltäminen ja analysointi saattaa joskus tarvita ankaraakin älyllistä pohdintaa, mutta jonka kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen riittää pelkkä avoin mieli.  Musiikki on ollut osa inhimillistä kulttuuria ilmeisesti alusta alkaen, vanhimmat säilyneet soittimet ovat luusta kaiverrettuja huiluja vähintäänkin 40 000 vuoden takaa mutta on perusteltuja syitä epäillä että laulu, hyräily ja viheltely ovat vielä tätäkin vanhempia musiikin alkumuotoja.

Brittiläinen säveltäjä ja musiikkijuontaja Howard Goodall on ollut ilmeisen kiinnostunut tästä musiikin mysteeristä ja tehnyt useita tv-dokumentteja musiikin historiasta. Kaksi näistä ohjelmista on ilmestynyt myös kirjana, musiikin historian käännekohtia esittelevä ”Big Bangs: The Story of Five Discoveries that Changed Musical History” ja nyt esiteltävänä oleva ”The Story of Music”.

The Story of Music eli ”Musiikin tarina” on väljän kronologisesti etenevä esitys musiikin esihistoriasta tämän päivän popartisteihin asti. Kirjan kantava ajatus on tarkastella musiikin historiaa ideoiden ja musiikillisten innovaatioiden kautta eikä pölyisten peruukkipäiden kokoelmana tai tyylikausien jonona. Lähtökohta on erityisen hyvä musiikin kannalta: koska musiikilliset teokset ovat usein luonteeltaan ajattomia ja tietyssä mielessä ikuisesti tuoreita, löytöretket harmonian, nuottikirjoituksen tai äänitystekniikan keksimiseen saavat musiikin soimaan uudesta näkökulmasta.

Kirja edustaa siis kunnialla englantilaista tieteen popularisoinnin suuntausta, ote on innostava, utelias ja mielenkiintoa herättävä. Monet rinnastukset tämän päivän musiikkikulttuuriin ovat osuvia ja hauskoja, kuten antiikin Kreikan olympialaisissa alkunsa saaneiden laulufestivaalien asettaminen X-factorin esikuvaksi: kummassakin tapahtumassa laulajat ja lauluntekijät kilpailivat esityksillään tuomariston ja yleisön edessä mutta jälkimmäinen tapahtuu vain muutamia tuhansia vuosia myöhemmin. Tai miten Adelen ”Someone like you” muistuttaa läheisesti Schubertin liedeissään käyttämää muotoa, tarkoitusta, tunnelmaa ja ilmaisua: ainoa asia mikä Schubertia olisi voinut hätkäyttää olisi se että nuori nainen on laulun tekijä eikä laulun kohde. No, yksi vielä: harmonisesti tarkasteltuna Sex Pistolsien biisit eivät ole sen riitasointuisempia kuin esimerkiksi Johann Christian Bachin Vauxhall Gardens-kokoelman laulu ”Lovely yet ungrateful swain”.

Popularisoinnin kääntöpuolena asioita on jouduttu yksinkertaistamaan, suuria asiakokonaisuuksia on puristettu ja tiivistetty muutamiin lauseisiin tai ristiriitaisia teorioita on ollut pakko vain ohittaa, joten musiikintutkimuksen ja musiikinhistorian tieteelliseksi oppikirjaksi tästä teoksesta ei ole. Musiikin teoriaa on esimerkiksi esitelty vain sen verran mitä aiheen perusteiden ymmärtämiseksi on suunnilleen välttämätöntä, asiaan vihkiytymättömälle tämä varmaan riittääkin mutta koko totuus ei suinkaan ole tässä.

Goodall onnistuu vastaamaan musiikin kysymykseen ”miten” aika hyvin, ”miksi” on jo vaikeampaa mutta valaistusta siihenkin löytyy. Länsimaisen (taide)musiikin laajalle levinneisyydelle aikojen saatossa Goodall esittää uskottavan ja perustellun selityksen: länsimainen harmonia ja teoria on onnistunut ratkaisemaan monet musiikin peruskysymykset toimivalla ja monia miellyttävällä tavalla. Parasta kirjassa on kuitenkin innostava ja silti objektiivinen musiikinhistorian tapahtumien esittely ilman musiikkia arvottavia yleistyksiä, Goodall lähestyy musiikkia todellakin ennakkoluulottomasti ja on aivan yhtäläisesti innostunut Josquin des Prezin ajatuksesta nostaa laulun teksti etusijalle kuin Mozartin näkemyksestä että musiikista pitää voida nauttia. Tai siitä miten kuulijoiden mielestä maailma on parempi paikka Beatlesien laulujen jälkeen. 

Kirjaan liittyy myös hienona bonuksena tekijän kokoamat Spotify-soittolistat, joissa käänteentekevät musiikilliset keksinnöt ovat omin korvin kuultavissa ja löydettävissä. Soittolistat löytyvät Howard Goodallin kotisivuilta: Playlists for the Story of Music 

Itse sain kokea monia ahaa-elämyksiä tämän kirjan parissa ja kimmokkeen tutustua lisää esimerkiksi keski- ja renessanssin ajan säveltäjiin ja heidän tuotantoonsa. Nykypäivän musiikkikulttuurin ilmiöitä ja etenkin musiikkibisneksen niinsanottua kriisiä tuli myös mietittyä hieman toiselta suunnalta, kun ajattelee että pääsymaksulliset konsertit ovat vain muutaman sadan vuoden takainen keksintö ja musiikkiäänitteet vielä pienempi osa siitä.

Suomalaisen musiikkikirjaston näkökulmasta on harmi että kirja on englanniksi, mutta kieli ei onneksi ole kaikkein vaikeimmilla termeillä kyllästettyä musiikkijargonia. Ehkäpä tämä ilmestyy vielä suomeksikin joskus? Mutta joo, jos musiikin historiasta pitäisi lukea vain yksi teos joka sytyttäisi kiinnostuksen lukea lisää niin ei tämä huono valinta olisi. 

Ja musiikki, kuulkaas, se on vaan hieno asia!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: The Story of Music

Howard Goodallin verkkosivut: http://www.howardgoodall.co.uk/

Sulle kultasein!

Valentinuksen päivä eli Ystävänpäivä lähestyy. Nimitys mikä tahansa, silloin on lupa pehmoilla!

Hyvinkäällä mussalaiset kokosivat herttaisimmat ja hirveimmät rakkausballadit soittolistoiksi Spotify:hin ja Youtubeen, kummasta löydät suosikkisi? Meilläkin teki tiukkaa vääntöä väillä...



Spotifyn ne herttaisimmat?
Spotifyn ne hirveimmät?
Spotifyn Suomilovee

Youtubessa ne herttaisimmat?
Youtubessa ne hirveimmät?

Spotifyssa löydät Hyvinkään kirjaston ja muutkin joiden käyttäjätunnuksen tiedät kirjoittamalla hakukenttään spotify:user:käyttäjätunnus (spotify:user:hyvinkaankirjasto). Youtubesta löydät kirjaston oman kanavan hakemalla Hyvinkään kaupunginkirjasto. Vielä sisältö on vähäistä, mutta pyrimme tekemään molempiin kanaviin soittolistoja ajankohtaisista tai muuten vain meitä kiinnostavista aihesta.

"Vetysonaatti" (MW1211) ja Harry Partch

Harmonic Canon. Copyright © 2006 Bradford Blackburn

Iain Banks leikittelee avantgardistisen taidemusiikin kustannuksella uusimmassa tieteisromaanissaan The Hydrogen Sonata: sävellys soittimelle jota ei vielä ole, soittajalle joka tarvitsee kirurgisesti lisätyn ylimääräisen käsiparin, kuunneltavaksi avaruudessa missä kukaan ei voi teosta kuulla.

"At sunset above the plains of Kwaalon, on a dark high terrace balanced on a glittering black swirl of architecture forming a relatively microscopic part of the equatorial Girdlecity of Xown, Vyr Cossont - Lieutenant Commander (reserve) Vyr Cossont to give her full title - sat, performing part of T.C. Vilabier's 26th String-Specific Sonata For An Instrument Yet To Be Invented, catalog number MW1211, on one of the few surviving examples of the instrument developed specifically to play the piece, the notorious difficult, temperamental and tonally challenged Antagonistic Undecagonstring - or elevenstring, as it was commonly known.
T.C. Vilabier's 26th String-Specific Sonata For An Instrument Yet To Be Invented, MW1211, was more usually known as "The Hydrogen Sonata".

Banksin pila saattaa osuakin osin maaliinsa, mutta kuten aina todellinen maailma on tarua ihmeellisempää. Lukija voi mielessään kuvitella millainen soitin akustinen "antagonistinen 11-kielinen" oikein on, mutta amerikkalaisen säveltäjän ja soitinrakentaja Harry Partchin kehittelemät kielisoittimet eivät mielikuvituksellisuudessaan jää juurikaan jälkeen Banksin estetiikasta. Partchille ei tavalliset 12 ääntä oktaavissa riittäneet, vaan 43 kuulosti hänen mielestään oikealta, matemaattisten teorioiden pohjalta syntyivät mm. sellaiset soittimet kuin 'harmonic canon', 'chromeledeon' sekä erilaiset muokatut kitarat, harput ja lyyrat.

Kokeellisuudestaan ja edistyksellisyydestään huolimatta itse musiikki ei kuulosta niin vallankumoukselliselta kuin voisi luulla, harmonia poikkeaa tietenkin länsimaisesta taidemusiikin perinteestä  mutta musiikissa on omanlaistaan kauneutta ja lumoa.

Linkkejä:

Iain Banks: Hydrogen Sonata saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Harry_Partch
YouTube: Harry Partch - YouTube
Harry Partchin teoksia Ratamo-kirjastoissa: Harry Partch - Ratamo-kirjastot

Jukka Poika Taaborinvuorelle 2013!

Jukka Poika Taaborinvuorelle

Taaborinvuori soi -konsertin esiintyjä on julkistettu. Kotimaisen musiikin kuumimpiin nimiin kuuluva Jukka Poika esiintyy Sound Explosion Band –yhtyeensä kanssa ”Taaborinvuori soi” -konsertissa lauantaina 10. elokuuta.

Jukka Poika on parhaillaan Emma-ehdokkaana kolmessa eri sarjassa. Yhdestä puusta –levy on ehdolla vuoden albumiksi sekä  vuoden hip hop-, reggae- ja urban-albumiksi. Lisäksi Jukka Poika on ehdolla vuoden miessolistiksi. Emma-voittajat julkistetaan 1. maaliskuuta.

”Taaborinvuori soi” on koko perheelle suunnattu suomirokin konsertti, jossa ovat vuosien varrella esiintyneet suomirokin klassikot Juice Leskisestä Tuomari Nurmioon. Aikaisempien vuosien konserteista voit lukea lisää tästä: Taaborinvuori soi - lyhyt historiikki 1996-2012

Konsertin lipunmyynti on alkanut Lippupisteessä. Lipun hintaan sisältyy tutustuminen Taaborinvuoren läheisyydessä sijaitsevaan Aleksis Kiven syntymäkotiin.

Taaborinvuori soi la 10.8. klo 15, Palojoentie 272, Palojoki. Liput 23/10 € (+ mahd. palvelumaksu 2,50/1,50 €), ennakkoon Lippupisteestä, puh. 0600 900 900 (1,98 € min+pvm) 7-22, R-kioskeilta ilman ennakkovarausta tapahtumanumerolla 104167. Järj. Nurmijärven kulttuuripalvelut.

Taaborinvuori soi: Jukka Poika & Sound Explosion Band

Honest Eyes

Dave L. B. Inventive: Honest Eyes (2012)

Dave Lindholmin viimeisin kollektiivi, rocktrio B. Inventive on ollut ahkerana: juuri kun edelliseen albumiin on ehtinyt tottua niin bandiittiryhmä julkaisee jo seuraavaa. Lindholmin musiikkityyli on näennäisestä helppoudestaan huolimatta ehkä yksi hankalimpia musiikin lajeja toteuttaa uskottavasti ja tuoreesti, tämänkaltaista rullaavaa kitararockia kun on tehty vähän määrittelyistä riippuen jo vähintään puolen vuosisadan ajan.

Mikä on sitten Daven salaisuus? Miehen oma musiikillinen historia on selvästi kuultavissa melkein jokaisella biisillä, eli Dave tekee reilusti ja rehdisti sitä mitä parhaiten osaa ja mistä nauttii. Jos juuret ovat 60-luvun bluesvetoisessa rock-ilmaisussa niin mitä niitä turhaan salaamaan ja peittelemään, antaa niiden muiden juosta trendien perässä. Toinen valttikortti löytyy jo yhtyeen nimestä, hommassa pitää olla mielikuvitusta ja uutta oivaltamista että musiikki ei jää vain vanhan kelaamiseksi. Tällä levyllä uutta ovat itse biisit, pienet yksityiskohdat ja sovituskikat, mutta itsetarkoituksellinen kokeellisuus ja genren rajojen venyttäminen puuttuu täysin. Toisaalta ei varmaankaan kannata aliarvioida nuorempien soittajatovereiden merkitystä levyn yhteissointiin, tämänkaltainen rock saattaa olla sukupolvesta riippuen myös jotakin ihan muuta kuin tuttua peruskauraa.

Viimeiseksi täytyy tietenkin mainita Dave Lindholmin laulu- ja soittotaidot sekä kiistaton karisma, vaikka hyvää ilmaisua löytyy toki myös rytmiosastolta. Lauluraitoja ei todennäköisesti ole liikoja hinkattu tai kuukausitolkulla äänitetty, silti määrätietoinen näkemys puskee läpi rennon yleisilmeen taustalta. Kitara soi ehkä vähän liiankin tiukoissa raameissa ollakseen rocktriolevyllä, mutta kuuleehan jo tästäkin että ihan ensimmäistä kertaa ei studiossa olla. Ensimmäiseen Inventive-levyyn verrattuna eri suuntiin kohkaaminen on vähentynyt ja yleisilme tiukentunut ja terästynyt.

Inventive on tosissaan mutta ei tosikkona, jollain tasolla levyä voi verrata Neil Youngin viimeisimpiin siinä että sitä samaa on kuultu ennenkin mutta aina se vaan toimii. Muutaman kerran mieleen tulee ajatus, miltä biisi kuulostaisi suomen kielellä laulettuna mutta ehkä Dave tietää paremmin. Hyvä levy!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Honest Eyes

HyMon Kamarimusiikkikonsertti torstaina 31.1.

Kamarimusiikkikonsertti

Hyvinkään pääkirjastolla torstaina 31.1.2013 klo 17.30

sov. Bellwood-Vanonen	Les Bouffons	Trioli-orkesteri joht. Janne Vanonen
J. Haydn (sov. J. Caponegro)	Haydn’s Surprise
trad. (sov. Mauno Järvelä)	Tutskovin polska
Pjotr Tšaikovski	Marssi	Klarinettitrio:
(sov. Michael Töpel)	Kukkaisvalssi	Elina Arike, Peppi Lautala, Aino Laaksonen
Musikaalisävelmäpotpuri		Jermu Tarkiainen ja
Keskiaikainen sävelmä		Elsa Hakala, kontrabasso
J. S. Bach	Jesu, Joy of Man's Desiring (cantata 147)	Mitja Hyytiäinen ja Anni Karppila, marimba
J.S. Bach	Poloneesi g-molli BWV 119
Phil Cunningham	Miss Rowan Davies	Julia Orava, huilu Santra Viberg, alttoviulu Jalmari Rytilahti, kitara Rami Kuparinen, harmonikka Veeti Kittamaa, harmonikka Sanni Viberg, harmonikka Nea Heikkinen, harmonikka
T. Katila	Rondo huilulle ja harmonikalle	Ella-Maria Heinonsalo, huilu Meri Parviainen, harmonikka
Juan Antonio Muro	Vuodenajat Lempeä tuuli (kesä) Sateen jälkeen (syksy) Kadonneet värit (talvi) Humoreski (kevät)	Kitarakvartetti: Rasmus Nielsen Joona Hyytiäinen Iines Saarelainen Siru Inkinen