Suomalaisesta musiikista

Toimittaja Pirkko Kotirinta kirjoittaa 7.5. Helsingin Sanomissa kotimaisen musiikin suosiosta (Suomalaisen laulun ihme, hs.fi) ja me kirjastolaiset olemme samaa mieltä: monien kirjastojen hankintaperiaatteissakin suomalainen musiikki on erityisasemassa. Kotimaista musiikkia lainataan niin äänitteinä kuin nuotteina ja myös erilaiset historiateokset ja elämäkerrat kotimaisista taiteilijoista ja säveltäjistä pitävät hyvin pintansa kansainvälisemmän tarjonnan kanssa.

Kotimaista aineistoa on helppo hakea verkkokirjastosta vaikkapa asiasanalla "Suomi" tai suomen kielen mukaan, ja kirjastoissa aineistoa on monesti järjestetty myös omiin hyllyihin. Jokaisella Ratamo-kirjastolla on vähän oma järjestyksensä, mutta esim. CD-levyjä voit etsiä suoraan kotimaisten äänitteiden hyllyistä ainakin Riihimäen ja Nurmijärven kirjastoissa.

Katso vaikka mitä kotimaisia levyjä löytyy Ratamo-verkkokirjastosta!

"...keittiössä luontevasti kuunneltaisiin Popedaa..." :)

J.Karjalainen: Et ole yksin (2013)

Karjalaisen odotettu uusi levy on kokonaisuudeltaan hieman hämmentävä jos toki kiintoisakin sekahedelmäsoppa. Vuodenvaihteessa julkaistun Mennyt mies –singlen myötä odotti jotain muuta. Se on nimittäin levyn poikkeavin biisi. Lupasi uutta.. Sen kaltaista räyhäkkää discoilua levyltä on turha enempää hakea. Seesteisempää ja rauhallisempaa saa. Tai itse asiassa melkoisen monipuolisia tunnelmia. Tässä ensikuulemalta korvaan tarttunutta:

Riisinjyvä  -  helisevät nuotioiltakitarat, congat, vaivihkaa hiipivät koskettimet. Kertosäe, jossa muuten hieno falsettikorotus, ja outro kasvattavat jo suureksi poppibiisiksi. Tekstiä jäi miettimään..

Yksi kerrallaan  -  hippeyden ylistysmantra. Puhdas pianointro vaihtuu hetkessä ajattomaksi popiksi 60-luvun muistumilla ryyditettynä.

Et ole yksin  -  hupaisa hurriganestyylinen rokettirullaus kertsin tankeroenglantia myöten. Sooloskitta miltei twängää.

Sydänlupaus  -  voi hellanduudelis sentään, tämähän on suorastaan rakkausiskelmää! Love-love <3 Salettivarma hääbiisi yksissä jos toisissakin tahdonjuhlissa. Namu rautalankakitara.

Kurkien äänet  -  taitaa olla rakenteeltaan tutuin, aikaisempiin Karjalaisiin verraten. Simppeli melodia, toisto tuttuna tehokeinona. Blues olematta blues. Taustan ujeltava kiippari tuo hienosti syysusvaista tunnelmaa.

Ole nuori  -  lempeän ironinen teinikuvaus kekkoslandiasta virnuiluttaa osuvaisuudellaan. Taustatunnelmakin vie takavuosille. Mukavan raukeaa.

Sinisestä kankaasta  -  hellyttävän naiivi rakkausluritus, silti ilman korniuden häivääkään. Tällaiset tulkinnat Jii on aina osannut. Yksinkertainen on kaunista.

Toinen, minkä Karjalainen on aina osannut: valita soittokaverinsa. Himpskatin hyvältä soundaa tämäkin bändi. Tokkopa tuo ihme, onhan mukana suurin osa Laikaa (Haavisto – Lankinen – Nyman) ja koskettimissa velho Pekka Gröhn. Komeasti kulkee. Johan tätä lättyä tulee näillä äänillä pyöritettyä useamminkin!

Ai niin, se toinen singlelohkaisu, Meripihkahuone, on ilmeinen kesähittikandidaatti (ellei ilmestynyt liian aikaisin näille lyhyen kierron (ja pitkän kevään!) markkinoille). Kupliva ja iloinen. Tarttuva. Taattua tuttua Karjalaista. Tsekkaa vaikka!

Mielenkiintoista taustaa levyn teksteistä ja kannesta: Soundi haastattelee

Saatavuus Ratamossa

Jukka Poika Taaborinvuorelle 2013!

Jukka Poika Taaborinvuorelle

Taaborinvuori soi -konsertin esiintyjä on julkistettu. Kotimaisen musiikin kuumimpiin nimiin kuuluva Jukka Poika esiintyy Sound Explosion Band –yhtyeensä kanssa ”Taaborinvuori soi” -konsertissa lauantaina 10. elokuuta.

Jukka Poika on parhaillaan Emma-ehdokkaana kolmessa eri sarjassa. Yhdestä puusta –levy on ehdolla vuoden albumiksi sekä  vuoden hip hop-, reggae- ja urban-albumiksi. Lisäksi Jukka Poika on ehdolla vuoden miessolistiksi. Emma-voittajat julkistetaan 1. maaliskuuta.

”Taaborinvuori soi” on koko perheelle suunnattu suomirokin konsertti, jossa ovat vuosien varrella esiintyneet suomirokin klassikot Juice Leskisestä Tuomari Nurmioon. Aikaisempien vuosien konserteista voit lukea lisää tästä: Taaborinvuori soi - lyhyt historiikki 1996-2012

Konsertin lipunmyynti on alkanut Lippupisteessä. Lipun hintaan sisältyy tutustuminen Taaborinvuoren läheisyydessä sijaitsevaan Aleksis Kiven syntymäkotiin.

Taaborinvuori soi la 10.8. klo 15, Palojoentie 272, Palojoki. Liput 23/10 € (+ mahd. palvelumaksu 2,50/1,50 €), ennakkoon Lippupisteestä, puh. 0600 900 900 (1,98 € min+pvm) 7-22, R-kioskeilta ilman ennakkovarausta tapahtumanumerolla 104167. Järj. Nurmijärven kulttuuripalvelut.

Taaborinvuori soi: Jukka Poika & Sound Explosion Band

Honest Eyes

Dave L. B. Inventive: Honest Eyes (2012)

Dave Lindholmin viimeisin kollektiivi, rocktrio B. Inventive on ollut ahkerana: juuri kun edelliseen albumiin on ehtinyt tottua niin bandiittiryhmä julkaisee jo seuraavaa. Lindholmin musiikkityyli on näennäisestä helppoudestaan huolimatta ehkä yksi hankalimpia musiikin lajeja toteuttaa uskottavasti ja tuoreesti, tämänkaltaista rullaavaa kitararockia kun on tehty vähän määrittelyistä riippuen jo vähintään puolen vuosisadan ajan.

Mikä on sitten Daven salaisuus? Miehen oma musiikillinen historia on selvästi kuultavissa melkein jokaisella biisillä, eli Dave tekee reilusti ja rehdisti sitä mitä parhaiten osaa ja mistä nauttii. Jos juuret ovat 60-luvun bluesvetoisessa rock-ilmaisussa niin mitä niitä turhaan salaamaan ja peittelemään, antaa niiden muiden juosta trendien perässä. Toinen valttikortti löytyy jo yhtyeen nimestä, hommassa pitää olla mielikuvitusta ja uutta oivaltamista että musiikki ei jää vain vanhan kelaamiseksi. Tällä levyllä uutta ovat itse biisit, pienet yksityiskohdat ja sovituskikat, mutta itsetarkoituksellinen kokeellisuus ja genren rajojen venyttäminen puuttuu täysin. Toisaalta ei varmaankaan kannata aliarvioida nuorempien soittajatovereiden merkitystä levyn yhteissointiin, tämänkaltainen rock saattaa olla sukupolvesta riippuen myös jotakin ihan muuta kuin tuttua peruskauraa.

Viimeiseksi täytyy tietenkin mainita Dave Lindholmin laulu- ja soittotaidot sekä kiistaton karisma, vaikka hyvää ilmaisua löytyy toki myös rytmiosastolta. Lauluraitoja ei todennäköisesti ole liikoja hinkattu tai kuukausitolkulla äänitetty, silti määrätietoinen näkemys puskee läpi rennon yleisilmeen taustalta. Kitara soi ehkä vähän liiankin tiukoissa raameissa ollakseen rocktriolevyllä, mutta kuuleehan jo tästäkin että ihan ensimmäistä kertaa ei studiossa olla. Ensimmäiseen Inventive-levyyn verrattuna eri suuntiin kohkaaminen on vähentynyt ja yleisilme tiukentunut ja terästynyt.

Inventive on tosissaan mutta ei tosikkona, jollain tasolla levyä voi verrata Neil Youngin viimeisimpiin siinä että sitä samaa on kuultu ennenkin mutta aina se vaan toimii. Muutaman kerran mieleen tulee ajatus, miltä biisi kuulostaisi suomen kielellä laulettuna mutta ehkä Dave tietää paremmin. Hyvä levy!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Honest Eyes

Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas [2012]

Luulisi että nykyisenä nettiaikana ei tällaisia kirjoja kannattaisi juuri julkaista, mutta totuus taitaa olla juuri päinvastainen. Suuri osa tämän julkaisun tiedoista löytyy varmasti verkosta tablettia tai tietokonetta tarpeeksi räpläämällä, mutta perinteisellä kirjaksi kootulla Esineellä on silti omat etunsa. CD-levyjen keräilyarvosta voidaan puolestaan olla montaa mieltä, mutta vinyylilevyjen arvostusta ei paatuneinkaan nettifriikki voine kieltää joten täysin korjattu ja päivitetty 10-vuotisjuhlapainos Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaasta on paikallaan.

Luontevampi tätä on silmäillä ihan huvikseen ja katsoa mitä Kingston Wall oikein aikoinaan julkaisi, noin esimerkkinä ja jatkaa sitten paremman kokonaiskuvan jälkeen vaikka siellä netissä mitä Fono.fi, Huuto.net tai Wikipedia.org osaisi kertoa aiheesta lisää. Molempi parempi, ja olemme vielä niin reiluja että hintaoppaan voi lainata kotiin asti tarkempia tutkimuksia varten. Tutustu Sinäkin kotimaisen äänitteiden rikkaaseen maailmaan!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas (2012)

Rebirth of the Bad

Fredator: Rebirth of the Bad (2011, KHY Suomen musiikki)

Klubiolosuhteisiin viritetyn uuden, 50/60-lukujen hard bopista ja 70-luvun soulista estetiikkansa ammentaneen jatsimusiikin suosio on pitänyt pintansa vaikka laajempien piirien muoti-ilmiöksi siitä ei enää olisikaan.

Rumpali Jussi Fredriksson alias 'Fredator' metsästää osin samoilla reviireillä kuin kotimaiset Ricky-Tick Recordsin Five Corners Quintet tai Auteur Jazz mutta erojakin on. Fredatorin svengi on lähempänä perinteistä jazzia ja tanssittavat vaikutteet kuuluvat lähinnä pelkistämisenä eikä niinkään sävelkuluissa tai kappalerakenteissa. Panu Savolaisen taitavasti naputtelema vibrafoni puolestaan on Fredatorin riveissä ennemminkin tasaveroinen yhtyesoitin kuin yleinen tunnelmanluoja taustalla.

Aikaisempaan Bad Jazz -albumiin verrattuna yleinen ote on selkeämpi ja suoraviivaisempi, pelihuumoria on nyt saatu enemmän mukaan ja yhtye kuulostaa persoonallisemmalta kuin ensilevyllään. Retroilu on vaikea laji musiikissakin,  mutta Fredatorissa ei ole kyse pelkästä historian hiilikopioinnista. Ääniteknikoille ja tuottajalle täytyy antaa vielä erityiskiitokset, yleissoundi on analyyttinen mutta mukavan lämmin ja rumpukioski kuulostaa hyvin luonnolliselta.

Fredatorit Ratamo-kirjastoissa:
Rebirth of the Bad (2011)
Bad Jazz (2010)

Bluelight Rockabillies

Bluelight Rockabillies vol. 1-6 (2011)
Kuuden levyn kokoelma sen toisen kotimaisen rockabilly/roots-levy-yhtiön pitkältä taipaleelta 80-luvun puolivälistä eteenpäin. Vakioartistien Rock-Ola, Whistle Bait, Jussi Syren, Hal Peters, Mr. Breathless jne. levyiltä poimittujen näytteiden lisäksi mukana on myös ennenjulkaisemattomia kappaleita ja demoäänityksiä.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa
Bluelight Rockabillies

Ipanapa laulukirja

Ipanapa laulukirja (Paasilinna, 2011)
Suosittu Ipanapa-lastenlevysarja saa nyt jatkoa laulukirjasta, nuottien ja sanojen avulla pääsee kokeilemaan omia versioita mm. sellaisista kappaleista kuin Bändi bändi, Et sä mua määrää, Kuningas Ei, Liikennevalot, Uimaan aamutuimaan tai Ötökän elämää.

Sanat, laulumelodia nuottina, sointumerkit.
Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Ipanapa laulukirja

Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kaksi lensi tuulen mukaan (2011)

Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan kiitelty uutuus tempaisee äänikuvillaan aikamatkalle menneisyyteen. Kuulin kaikuja ainakin 60- ja 70-luvuilta.. Heleää ja tummaa melodisuutta, helmeilevää akustisuutta, hypnoottisia sähkösoundeja, oivaltavia jousia, töriseviä puhaltimia, läkähdyttäviä rytmisoittimia - huh, mitä tykitystä! Ääntänsä Röyhkä on aina osannut käyttää, sekä paperilla että laulaen. Tulkinta on yhtä aikaa pehmeä ja rräyh!, tuttua laiskanraukeaa Lauralle-soundia unohtamatta (tsekkaa Hyvä). Tarjottimella saa myös elämänmakuisia tarinoita, runollisuutta, suoraa puhetta sekä herkkukielikuvia. Mattilan ilmavat sovitukset tukevat kaikessa laulujen tulkintoja ja tunnelmia, heleänkepeästä pop-iskelmästä shamanistiseen manaukseen, aina vaihtoehtohippipilvelle saakka. Kerta kaikkiaan hävyttömän hienoja ja tyylikkäitä biisejä! Kuuntele vaikka Kuuletko ääneni - mikä voimapophelmi siitä kasvaakaan!

Näin musiikkia tehtiin vanhaan hyvään aikaan, himpun verran sotien jälkeen. Hienoa, että eräät viitsivät vieläkin vaivautua. I sincerely tip my hat.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Röyhkä & Mattila - Kaksi lensi tuulen mukaan

Erin: Hunningolla (2011)

Ei kannata jumittua siihen ensimmäisenä soivaan kohubiisiin (Vanha nainen hunningolla), maalaisvaikutteet ja akustiset soittimet pukevat hyvin koko levyä vaikka puhdasta poppia tämä muuten on. Laulu irtoaa vaivatta ja luontevasti, komppi rullailee letkeästi ja kappaleet noudattelevat rentoa linjaa: Popeda, Ootte idioottei tai Ei se siitä. Pääasiassa parisuhteita käsittelevän lyriikan satiiri ja ironia on tosin mukavassa pikku ristiriidassa musiikin kepeyden kanssa, niin kuin pitääkin. 

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Erin - Hunningolla

Paradise Oskar

Euroviisuissa kävi nyt sitten miten kävi, mutta Paradise Oskarin vetovoima tuskin jää pelkän damdamin ja viisuhuuman varaan. Ensilevy lienee näihin aikoihin jo ilmestynyt ja pian saat sen myös lähikirjastostasi: Sunday Songs on tilattu ainakin kolmeen Ratamo-kirjastoon.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Paradise Oskar: Sunday Songs

Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo: Maan näkyjä

Kuva: BTJ

Taannoin mietimme pitäisikö vinyylejä alkaa hankkimaan taas uudestaan kirjaston kokoelmiin, mutta nyt ei tarvinnut asiaa edes pohtia kun Joose Keskitalon uusin CD on saatavana vain tupla-LP:n oheismateriaalina. Itse varsinaisesta sisällöstä kirjastonsetä toteaa diplomaattisesti Cartier-Bressonia mukaillen että soittotaito on porvarillinen konsepti, mutta ilmaisuvoimaa ei käy kiistäminen ja pinnan alla Keskitalon musiikissa on reilusti enemmän ideaa kuin päältä silpaisten luulisi.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Grilli kuumana

Jos sarjakuvasankari-dj Ornette Birks Makkonen on tuttu, ovat tuttuja myös nimet Pauli Kallio ja Ville Pirinen, jotka kuuluvat kyseisen hahmon luojille. Kallio on sarjan käsikirjoittaja ja Pirinen piirtäjä. Ornette-seikkailuissa populaarimusiikki on aina keskeisessä osassa, ja tekijät ammentavat ideat sarjaansa laajan musiikkimakunsa ja syvällisen rytmimusiikin tuntemuksensa täyttämistä laareista. Soundissa ja erillisinä albumeina ilmestyviä Ornette-sarjiksia voikin suositella erinomaisten musiikkivinkkien lähdeteoksina.

Kallio ja Pirinen ovat yhdessä osallistuneet myös musiikintekoon. Grillin’ Willie and the Vegeterians on yhtye, jossa Pirisen osana ovat sävellykset, laulu, kitara ja kansitaide, Kallion sanoitukset. Kokonaisuuden täydentävät tyylitietoiset muusikot, jotka muodostavat aidolta kuulostavan ja turhia hienosteluja karttavan bändin. Levyllään Celsius & fahrenheit yhtye tarjoaa maukkaan annoksen rock-blues-soul-reggae-grunge-funk-jazz -musiikkia, josta voi bongailla jälkiä Pirisen lukuisista musiikillisista esikuvista. Lisämaininnan ansaitsevat vieraileva naissolisti Sweet Jeena ja saksofonin käyttö (nykyrockissa turhaan hyljeksitty instrumentti).

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Ornette Birks Makkonen -sarjakuvat Ratamo-kirjastoissa

Hyvinkääläissyntyinen Ville Ahonen nousi suuren yleisön tietoisuuteen Minä ja Ville Ahonen-yhtyeensä debyyttialbumilla. Ensimmäinen raita ei ehkä ole se iskevin, mutta sen jälkeen levy tarttuu tärykalvoille ja sanoituksetkin ovat näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä.

Rohkeasti sovitettuja, monia eri musiikkityylejä yhdistäviä kappaleita kelpaa kuunnella useampaankin kertaan, joten kyllä tämä levy on kehunsa ansainnut.



Levyn saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Reggae-melankoliaa marraskuulle

The Bug - London Zoo

Ninja-tune, Suomessa monille Ilosaarirockin kävijöille tuttu elektronisemman musiikin levy-yhtiö, julkaisi The Bugin London Zoon jo vuonna 2008. Jostain syystä kyseinen artisti ei ole Suomessa juuri palstatilaa saanut, vaikka mielestäni niin olisi pitänyt tapahtua. Kevin Martinin projekteista The Bug on henkilökohtainen suosikkini ja kolmas albumi London Zoo monikäyttöinen levy, joka hetkittäin tanssittaa ja hetkittäin laittaa ryömimään sängyn alle piiloon maailmalta; laaja-alaisuudestaan huolimatta tämä dancehall-reggaen, noisen, dubstepin ja grimen yhdistelmä pysyy kaaottisimmillaankin napakasti kasassa. Jos ei muuten, niin kannattaa ainakin tutustua kappaleisiin Judgement, Poison Dart, Jah War ja Angry sekä antaa sekunti onnistuneelle kansitaiteelle!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa


Liljan Loisto - Takaisin Karjalan maille

Vanhoja Karjala-aiheisia vapauslauluja roots reggae-versioina? Kyllä ja vielä erittäin laadukkaina sellaisina! Youtubessa tulevaa on lupaillut siellä jo pari vuotta ladattuna ollut Johanna Korhonen & Pajarit-taltiointi Liljankukka. Syyskuussa 2010 julkaistu Liljan Loiston ensimmäinen levy on herättänyt kiinnostusta, eikä ihme, sillä Takaisin Karjalan maille on tyylipuhdas reggae-levy, joka menee ehdottomasti suomalaisen reggaen kärkijulkaisujen joukkoon. Puppa J:n ja Yonan äänet soivat puhtaasti ja melankolisesti, varsinkin jälkimmäisenä mainitun äänessä on erityistä vilpittömyyttä. Oman lisänsä levylle tuo se, että Puppa J on luopunut tavaramerkiksi muodostuneesta jamaikansuomestaan ja kappaleet kuten Evakon laulu ja Karjalan kunnailla esitetään puhtaalla iskelmä-suomella. Ainut miinus autotunesta, jonka käyttö valitettavasti näyttää hiipivän uusille reggae-julkaisuille.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Hovatta, Vuokko: Liaani (Sony, 2010)
Ultra Bra:sta tutun Vuokko Hovatan uusi laulelmaleyv on välillä mahtipontinen, välillä herkkä mutta aina intensiivinen. Taustajoukot, kuten monista sävellyksistä vastaava Tuure Kilpeläinen ja sanoittaja Aulikki Oksanen ovat tehneet hyvän paketin Vuokolle laulettavaksi. Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: http://bit.ly/d2gaxG
Kuuntele Spotfyssä: http://bit.ly/cGVJd2