Sitä toisenlaista musiikkia?

Spanish Donkey: XYX (kuva: Northern Spy)

Spanish Donkey: XYX (Northern-Spy, 2011)

Duke Ellingtonin kerrotaan sanoneen että musiikkia on vain kahta lajia, hyvää ja sitä toisenlaista, mutta newyorkilaisen free-jazzryhmittymän Spanish Donkeyn musiikki panee melkein ihmettelemään josko kyse on musiikista ollenkaan. Kidutusvälineeksi äänitettä tuskin on sentään tarkoitettu vaikka yhtyeen nimi voisi tällaistakin tulkintaa tarjota.

Kovin helposti lähestyttäväksi eivät Joe Morris (kitara), Jamie Saft (koskettimet/basso) ja Mike Pride (rummut) ole soittoaan tehneet, vaikka rytmit ja sävelet on valittu ilmeisen täydellisen soitannollisen vapauden vallitessa niin tuloksena kuultavat äänet törmäävät jatkuvasti kuin jonkinlaisessa vankilassa. Levyllä on vain kaksi kappaletta joista lyhyempikin kestää yli 20 minuuttia, mutta pikaisella kuuntelulla niitä ei edes erota toisistaan.

Levy on kova pala todennäköisesti jopa freejazz-diggarin näkökulmasta, mitään puhaltimia tai muita akustisia soittimia ei rumpujen lisäksi kunnolla kuulla (on siellä jotakin pillejä ja ujelluksia) ja esimerkiksi kitaristin ohut särösoundi on useimpien mielestä yksinkertaisesti huono tai vähintäänkin paikoin rasittava. Vapaa improvisaatio ei kappaleiden myötä juuri etene tai perinteisessä mielessä kehity, vaikka mistään yksituumaisesta äänivallistakaan ei ole kyse. Musiikki vaan on kuin yhtä monoliittia jota kierretään ympäri ilman että siitä saataisiin oikein kunnollista otetta. Jazzia tämä on vain nimellisesti tai teoreettisen määritelmän mukaan, käytännössä melkein mikä tahansa muu avantgarde sopisi lajimäärittelyksi yhtä hyvin.

Jos kyseinen julkaisu on näin arveluttava niin mitä tekemistä sillä sitten on kirjaston kokoelmissa? Yksi keskeinen vastaus on, että kirjasto pyrkii pidättäytymään (mahdollisuuksien mukaan) aika pitkälle musiikin varsinaisesta arvottamisesta hyväksi tai huonoksi. Musiikki on jokaiselle henkilökohtainen kokemus joka tavoittaa kuulijansa suoraan kielellisen tai käsitteellisen viestinnän ohitse, joten yhteismitallista totuutta ei liene olemassakaan. Siksi kirjaston on parempi pyrkiä vain esittelemään musiikin ilmiöitä mahdollisimman monipuolisesti ja luottaa siihen että kuulijat löytävät tai päättävät itse millaista musiikkia kokevat tarvitsevansa.

Toisekseen XYX on kuin onkin hyvin kirjastokelpoinen äänite siinä mielessä, että se esittelee onnistuneesti musiikin lajia jonka tarkoitus on (näin sen tulkitsin) suora ja kahlitsematon ilmaisu, jota ei oikein voi tehdä millään muulla tavalla. Spanish Donkeyn musiikki ei ole kaunista, ainakaan perinteisessä mielessä eikä sen välittämät tunnetilat ole miellyttäviä, mutta joissakin kohdissa se vain toimii ilman että analyyttisinkään kuulija osaa oikein sanoa että miksi se toimii. 

Suuren yleisön tai edes pienemmän avantgardepiirin lemmikkiä tästä levystä silti tuskin tulee, eikä tällainen musiikki ole kirjastossakaan valtaamassa tilaa yleisesti suositumpien lajien kustannuksella.  Voi tätä silti käyttää vaikka oman musiikkikäsityksensä kalibrointiin, jos levyn kuunneltuaan on sitä mieltä että ”onpas sietämättömän huono” tai ”eihän tuo ole musiikkia” niin se on ihan ok ja taas on kokeiltu jotakin uutta. Pahinta mitä voi käydä on vain se, että löytää omanlaistaan kauneutta paikoista joita ei ennalta osaa arvata.

Spanish Donkey: XYX Ratamo-kirjastoissa
Kuuntele levy Spotify-palvelussa

"Vetysonaatti" (MW1211) ja Harry Partch

Harmonic Canon. Copyright © 2006 Bradford Blackburn

Iain Banks leikittelee avantgardistisen taidemusiikin kustannuksella uusimmassa tieteisromaanissaan The Hydrogen Sonata: sävellys soittimelle jota ei vielä ole, soittajalle joka tarvitsee kirurgisesti lisätyn ylimääräisen käsiparin, kuunneltavaksi avaruudessa missä kukaan ei voi teosta kuulla.

"At sunset above the plains of Kwaalon, on a dark high terrace balanced on a glittering black swirl of architecture forming a relatively microscopic part of the equatorial Girdlecity of Xown, Vyr Cossont - Lieutenant Commander (reserve) Vyr Cossont to give her full title - sat, performing part of T.C. Vilabier's 26th String-Specific Sonata For An Instrument Yet To Be Invented, catalog number MW1211, on one of the few surviving examples of the instrument developed specifically to play the piece, the notorious difficult, temperamental and tonally challenged Antagonistic Undecagonstring - or elevenstring, as it was commonly known.
T.C. Vilabier's 26th String-Specific Sonata For An Instrument Yet To Be Invented, MW1211, was more usually known as "The Hydrogen Sonata".

Banksin pila saattaa osuakin osin maaliinsa, mutta kuten aina todellinen maailma on tarua ihmeellisempää. Lukija voi mielessään kuvitella millainen soitin akustinen "antagonistinen 11-kielinen" oikein on, mutta amerikkalaisen säveltäjän ja soitinrakentaja Harry Partchin kehittelemät kielisoittimet eivät mielikuvituksellisuudessaan jää juurikaan jälkeen Banksin estetiikasta. Partchille ei tavalliset 12 ääntä oktaavissa riittäneet, vaan 43 kuulosti hänen mielestään oikealta, matemaattisten teorioiden pohjalta syntyivät mm. sellaiset soittimet kuin 'harmonic canon', 'chromeledeon' sekä erilaiset muokatut kitarat, harput ja lyyrat.

Kokeellisuudestaan ja edistyksellisyydestään huolimatta itse musiikki ei kuulosta niin vallankumoukselliselta kuin voisi luulla, harmonia poikkeaa tietenkin länsimaisesta taidemusiikin perinteestä  mutta musiikissa on omanlaistaan kauneutta ja lumoa.

Linkkejä:

Iain Banks: Hydrogen Sonata saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Harry_Partch
YouTube: Harry Partch - YouTube
Harry Partchin teoksia Ratamo-kirjastoissa: Harry Partch - Ratamo-kirjastot

erilaisen musiikin valikoima

Tuuleta korviasi erilaisella musiikilla, ostimme Nurmijärven kirjastoon mm. tällaisia mielenkiintoisia ääniä:

Nyman, Michael: A Zed And Two Noughts (1990)
Greenawayn Zoo-elokuvaan sävellettyä musiikkia, Nymanin uusioklassinen rytmikäs tyyli viehättää myös muita kuin perusklassisen ystäviä.

Tormise tuule helinad = Chimes of stormy wind (1999)
Tunti tuulikellojen helinää Viron Saarenmaalla meren rannassa, luonnon omaa rauhoittavaa äänimaailmaa ei voita mikään.

Metropolis (1989)
Ferde Grofén Metropolis-elokuvan innoittama orkesterisävellys, Haydnin trumpettikonserton 3. osa sovitettuna autontorville, Hugo Wolfin Was soll der Zorn, Mein Schatz bigbandille ja jousiorkesterille? Hollantilainen propellipää Willem Breuker on ollut taas vauhdissa, tästä ei osaa sanoa onko tämä klassista, jazzia vai mitä mutta mielenkiintoista joka tapauksessa!

The Residents: Our Finest Flowers (1992)
Amerikkalaisten avantgarderokkareiden 20-vuotisjuhlalevy hieman melakolisissa tunnelmissa.

Clark, Anne: Wordprocessing (1997)
Hyvin brittiläistä kantaaottavaa teknomusiikkia Anne Clarkin toimesta ja remiksattuna.

Durutti Column: Dry (1991)
Kokoelma ennenjulkaisematonta materiaalia Vini Reillyn arkistoista 1980-luvulta, kokeellisen rockmusiikin alle tämä taitaa mennä mutta kyse on silti hyvin melodisesta kokeilusta. Kitaristina Vini Reilly kulkee taatusti omia polkujaan.






Kaikki Ratamo-kirjastojen toukokuun 2011 uutuuslevyt: Uudet CD-levyt toukokuu 2011