Sibelius 150 - pianomusiikki

Sibelius Ainolassa 1940-luvulla.
Kuva: Suomen Valokuvataiteen Museo

Ensimmäiset merkittävämmät pianosävellykset, 6 impromptua op5 ja sonaatti F-duuri op12 syntyivät vuonna 1893, samoihin aikoihin kun Sibelius työskenteli Kalevala-aiheisen Veneen luominen -oopperan parissa. Näitä aiemmat pianoteokset ovat lähinnä seurapiiri- ja tilannemusiikkia lähipiirin, sisarusten ja ystävien tarpeisiin. Sibeliuksen pianomusiikki on epäilemättä jäänyt suurempien orkesteriteosten varjoon, vaikka pianokappaleissa on kuultavissa sama kehityskulku kuin säveltäjän koko tuotannossa yleensä. Sibeliukselle itselleen piano oli tärkeä työkalu uusien musiikillisten ideoiden etsinnässä ja hänen pianistiset kykynsä olivat aikalaisten mukaan melkoiset, varhaisemmista viuluhaaveista huolimatta. Sibelius sovitti myös orkesteriteoksiaan itse pianolle, kuten Finlandian (op16) ja Valse Tristen (op44 nro 1).

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Cinq morceaux op75 (1914-19)

Viisiosainen, puulajien mukaan (Pihlaja, Honka, Haapa, Koivu ja Kuusi) nimetty ”Puusarja” on Kukkaissarjan ohella  Sibeliuksen tunnetuimpia pianosävellyksiä, ja näistä erityisesti  Nro 5. Kuusi. Jälleen esimerkki Sibeliuksen läheisestä yhteydestä suomalaiseen luontoon.

Cinq morceaux op85 (1916-17)

”Kukkaissarjan” (Kaunokki, Neilikka, Kurjenmiekka, Akileija, Kellokukka) neljäs osa Akileija oli jo suosituimpien kappaleiden soittolistalla, mutta koko sarja edustaa Sibeliuksen pianomusiikin parhaimmistoa.  Jos Puusarja voisi luonnehtia vähän vakavammaksi impressionismiksi, niin Kukkaissarja on vastapainoksi hieman kepeämpää ja taiturillisempaa pianismia.

Kymmenen pianokappaletta op24 (1895-1903)

Ehkä hieman epätasainenkin opus sisältää suosituinta ja soitetuinta Sibeliuksen pianomusiikkia, kuten taiturimainen Romanssi nro 9.

Kyllikki. Kolme lyyristä kappaletta op41 (1904)

Sibeliuksen kalevalaisen pianokauden (kansallis-) romanttista tyyliä edustavan päätöksen aikalaisia ovat viulukonsertto ja Kuolema-näyttämömusiikki. Myös eksentrinen pianonero Glenn Gould levytti teoksen ja piti sitä merkittävänä lisänä piano-ohjelmistoon.

Kolme sonatiinia op67 (1912)

Suomalaisia säveltäjiä –teos (Otava, 1994) noteeraa – epäreilusti tai ei - Sibeliuksen pianomusiikista vain nämä kolme sonatiinia, jotka ovat lähempänä muun tuotannon sävelkieltä, modernia tiivistä klassismia.

Bagatelles op34 (1913-16)

Nro 1 Valse; nro 2 Air de danse; nro 5 Boutade; nro 9 Reconnaisance

Otteita  kymmenen pikkukappaleen kokoelmasta, jotka ”voileipäkappaleiden” ja kotimusiikin maineestaan huolimatta ovat piano-opiskelijoiden suosiossa. Ja onhan näitä toki myös mukava kuunnella!

Kuusi impromptua op. 5 (1890-93)

nro 5, h-molli (Vivace); nro 6 E-duuri (Commodo)Impromptut nro 5 ja 6 ovat sovituksia melodraamasta "Svartsjukans nätter (1888)". 

Lähteet:

Sibelius.fi: Pianosävellyksiä 

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Sibelius 150 - laulut

Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia)

Jos edellinen soittolista käsitteli Sibeliuksen tunnetuinta tuotantoa niin tästä saattaa löytyä myös muutama hieman vähemmälle huomiolle jäänyt teos, kyse on nimittäin Sibeliuksen lauluista. Jean Sibelius sävelsi kaiken kaikkiaan 109 laulua  - jos kadonneet laulut lasketaan mukaan niin kokonaismäärä nousee 111 kappaleeseen. Ne tunnetuimmat laulut käsiteltiin jo edellisessä listassa ja vaikka Sibelius onkin ehkä tunnetumpi orkesteri- ja sinfoniasäveltäjänä niin kyllä monet tämänkin listan laulut elävät edelleen kuulijoiden mielissä.

Kaikki Sibeliuksen laulut ovat erillisiä paitsi opus 88, jonka säveltäjä itse nimesi laulusarjaksi. Nurmijärven näkökulmasta tärkeän Aleksis Kiven ohella laulujen tekstien tekijöitä olivat mm. kansallisrunoilija J.L. Runeberg (opus 13 ja 90) ja Ernst Josephson (opus 36).

Ensimmäinen julkaistu teos oli laulu ”Serenad” Johan Ludvig Runebergin runoon vuonna 1888. Sibelius sävelsi yksinlauluja melko säännöllisesti aina vuoteen 1918 asti. Yksinlaulujen lisäksi hän sävelsi laulettua näyttämömusiikkia, kuoroteoksia sekä muutamia duettoja.

1. ”Illalle” (1898), opus 17 nro 6. Sanat A.V. Koskimies

Runolla on kaksoismerkitys, se on sekä ylistys iltahetkelle että kosioruno runoilijan  mielitietylle Ilta Bergrothille.

2. ”Souda, souda sinisorsa” (1899), [ilman opusnumeroa]. Sanat A.V. Koskimies 

 

3. ”Sången om korsspindeln” eli ”Laulu ristilukista” (1898) opus 27. 

Sävelletty Sibeliuksen läheisen ystävän Adolf Paulin näytelmään Kuningas Kristian II (Kung Kristian II). Laulun esittää narri, Sibelius sovitti lauluäänelle ja pianolle. Laulu ristilukista on mieslaulajien ohjelmistoissa kuulunut Sibeliuksen esitetyimpiin yksinlauluihin.

 

4. ”Sydämeni laulu” (1898) opus 18. Sanat A. Kivi, mieskuorolle (sisältää 6 laulua)

Sibelius sävelsi laulun Ainon odottaessa heidän kolmatta tytärtään Kirstiä. Laulu kertoo lapsen kuolemasta, ja  Kirsti-tyttären kuoltua alkuvuodesta 1900 laululle tuli hyvin henkilökohtainen merkitys. Sibelius soitti pianolla teoksen kuolleelle tyttärelle.

5. ”Metsämiehen laulu” (1899), opus 18. Sanat A. Kivi, mieskuorolle

 

6. ”Soi kiitokseksi Luojan” (1897), opus 23 nro 6a. Sanat A.V. Koskimies

Sekakuorolauluja vuoden 1897 promootiokantaatista tohtorin- ja maisterinvihkiäisissä. Suosittu virsi tänäkin päivänä.

 

7. ”Svarta rosor” (1899), opus 36 nro 1. Sanat Ernst Josephson.

Josephson oli ruotsalainen kuvataiteilija ja runoilija.

 

 

8. ”Demanten på marsnön” eli ”Timantti hangella” (1900), opus 36 nro 6. Sanat Josef Julius Wecksell.

Tämä teos on kuulunut Sibeliuksen suosituimpiin lauluihin.

 

9. ”Den första kyssen” (1901), opus 37 nro 1. Sanat J.L. Runeberg. 

Laulussa esitetään tytön ja iltatähden vuoropuhelua. Säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaaran mukaan tämä laulu on hieno esimerkki siitä, miten säveltäjä käyttää harmonian ja sävellajin vaihdoksia kuvastamaan runon psykologista sisältöä.

 

10. ”Jääkärien marssi” (Jääkärimarssi), opus  91a orkesterille ja miesäänille ab lib. Sovitus teoksesta mieskuorolle ja pianolle (1917). Sanat Heikki Nurmio. Ensiesitys 20.4.1918 [Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Jean Sibelius]. Mieskuoro- ja pianoversio alkoi levitä jo ennen sisällissodan puhkeamista tammikuussa 1918. 

Sibeliuksen korvalääkäri Wilhelm Zilliacus kertoi suomalaisen jääkäripataljoonan tukalasta tilanteesta Libaussa ja pyysi säveltämään jääkäreille marssin luutnantti Heikki Nurmion runoon. Sibelius kertoi säveltäneensä marssin parissa päivässä ”korkean isänmaallisen tunnelman vallassa”. Alunperin marssi oli kokonaan mollissa, mutta saadakseen siihen optimistisen lopun muunsi hän eräät säkeet duuriin, mikä antoikin sille vaihtelevan ja omintakeisen musiikillisen ilmeen.

 

Laulujen saatavuus äänitteillä Ratamo-kirjastoissa:

Illalla (op 17 nro 8)

Souda, souda sinisorsa

Laulu ristilukista (op 27)

Sydämeni laulu (op 18)

Metsämiehen laulu (op 18)

Soi kiitokseksi Luojan (op 23 nro 6a)

Svarta rosor (op 36 nro 1)

Timantti hangella (op 36 nro 6)

Den första kyssen (op 37 nro 1)

Jääkärien marssi (op 91a)

Sibelius 150 - ne tunnetuimmat

Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia)

Vuosi 2015 on kansallissäveltäjämme juhlavuosi, Jean Sibeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Musiikkikirjastot ovat juhlinnassa mukana ja merkkivuosi näkyy monin tavoin. Toki Sibelius on onneksi  kansallisaarre jonka musiikkia kuunnellaan, soitetaan ja tutkitaan edelleen myös tämän päivän arjessa juhlavuosien ulkopuolellakin.

Tämä soittolista esittelee alkajaisiksi Sibeliuksen ehkä tunnetuimpia sävellyksiä, niitä joita suuri yleisö – ulkomaita myöten - tuntee. Ne ovat omalla tavallaan myös tyypillisiä ja sikäli edustavia otoksia laajasta tuotannosta. Toisin sanoen niitä kappaleita, jotka tulevat Sibeliuksesta ensimmäisenä ihan tavallisen musiikinkuuntelijan mieleen. Ja jos Sibeliuksen musiikki ei ole aivan tuttua, niin ehkä näistä voi myös aloittaa?

1)      Valse Triste, op. 44, nro 1 (1904)

Epäilemättä Sibeliuksen kaikkein tunnetuin teos Finlandian ohella, Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema sävelletty näyttämömusiikin osa jossa päähenkilön äiti elää uudelleen nuoruutensa tanssiaiskohtauksen kuolemaa edeltävässä horroksessa, heittäytyen kiihtyvän valssin lopuksi viikatemiehen syliin.

2)      Finlandia, op. 26 (1900)

Se toinen Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista, vuoden 1899 Sanomalehdistön päivien historiallisen kuvaelmasarjan finaali "Suomi herää", joka nousee puhtaan isänmaallisuuden yli universaalin vetoomuksen symboliksi, jonka kaikki kansat ja yksilöt voivat kokea omakseen.  Hymni-osa on Amerikassa myös virsien sävelenä, mikä saattaa meistä suomalaisista tuntua hieman oudolta.

3)      En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4 (1909)

Sibeliuksella on paljon muutakin laulumusiikkia, mutta ”On hanget korkeat nietokset” -laulun ohella tämä Topeliuksen runoon sävelletty joululaulu on monelle rakas, niin kuin se oli myös säveltäjälle itselleen läheinen. Ainolan jouluperinteisiin kuului, että maestro itse soitti pianolla ”On hanget korkeat nietokset”, mutta Aino Sibelius säesti aina laulun ”En etsi valtaa, loistoa”. Myös Sibeliuksen teosluettelossa nämä ovat komeasti opusnumerolla yksi.

4)      Sinfonia nro 2, op. 43 (1900-1902)

Sibelius tunnetaan erityisesti orkesterisäveltäjänä, ja hänen seitsemän sinfoniaansa ovat keskeinen osa koko sävellystuotannosta. Toinen sinfonia oli menestys heti ensiesityksistä alkaen, suomalaiset kuulevat siinä vapaustaistelun sävelen ja muu maailma ehkä enemmän pohjoisen eksoottisen individualistin absoluuttista musiikkia

5)      Koulutie, JS112 (1924)

Runoilija V.A. Koskenniemen tunnetuimpia runoja sai Sibeliukselta sävelen, myös Finlandia-hymnin laulettuna esitettävän version sanat vakiintuivat aikanaan Koskenniemen kirjoittamasta tekstistä.

6)      Konsertot, viulu, orkesteri, op. 47, d-molli (1903-1904/1905)

Nuoren Sibeliuksen alkuperäinen intohimo oli tulla suureksi viulutaitelijaksi, joten hänen ainoa konserttonsakin on teknisesti virtuositeettia vaativa. Teos ei ollut aluksi kovin suosittu, mutta lopullisessa muodossaan siitä tuli myöhemmin osa kaikkien merkittävien viulistien ohjelmistoa.  Tyyliltään konsertto on lähinnä myöhäisromanttista puhdasta musiikkia, ilman symbolisia tai allegorisia merkityksiä.

7)      Romanssi , viulu/sello, piano, op. 78, nro 2 (1915)

”Minusta tulee nyt viisikymmenvuotias. Köyhä – niin köyhä että minun on pakko säveltää pikkukappaleita” totesi Sibelius itsekin sata vuotta sitten, mutta tämä romanssi viululle tai sellolle ja pianolle on silti oikea pieni helmi: yksinkertaisen kaunis ja haikean kepeä.

8)      Kappaleet, piano, op. 85, nro 4, Aquileja (1917)

Kukkaissarjana tunnetun pianokokoelman soitetuin osa on numero 4, Akileija. Luonto ja sen ilmiöt olivat Sibeliukselle merkittävä inspiraation lähde aina ensimmäisestä sävelletystä kappaleesta alkaen. Liekö Aino-vaimon huolella vaalima Ainolan puutarha ollut myös osaltaan vaikuttamassa näiden pianokappaleiden syntyyn? Tosin ainaista rahapulaa ei voida sivuuttaa myöskään näiden kappaleiden kohdalla...

9)      Lemminkäinen, op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen (1895/1897/1900-1939)

Päiväkirjamerkintä 21.4.1915: ”Näin tänään kymmentä vaille yksitoista 16 joutsenta. Suurimpia elämyksiäni! Herrajumala tuota kauneutta! Ne kiertelivät pitkään yläpuolellani. Katosivat auringon utuun välkehtivinä hopeanauhana.”

Joutsenilla oli erityisasema Sibeliuksen luontosuhteessa, joten on vain kohtuullista että yksi Sibeliuksen tunnetuimmista teemoista on nimeltään ”Tuonelan joutsen”. Alun perin oopperan alkusoitoksi suunniteltua sävelrunon toista osaa esitetään konserttiohjelmissa usein omana numeronaan.

10)   Tapiola, op. 112 (1926)

Sibeliuksen sinfonisten runojen huipentuma Tapiola edustakoon Sibeliuksen myöhäistä tuotantoa, jonka jälkeen tuli vain ”Järvenpään hiljaisuus”. New York Symphony Societyn tilaustyön sanotaan kiteyttävän myytillisen metsän olemuksen, jälleen yksi todiste Sibeliuksen kiinteästä yhteydestä suomalaiseen luontoon.

Soittolistan kappaleet löytyvät myös äänitteinä Ratamo-kirjastoista

ValseTriste, op. 44, nro 1

Finlandia,op. 26

En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4

Sinfonianro 2, op. 43

Koulutie,JS112

Konsertot,viulu, orkesteri, op. 47, d-molli

Romanssi, viulu/sello, piano, op. 78, nro 2

Kappaleet,piano, op. 85, nro 4, Aquileja

Lemminkäinen,op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen

Tapiola,op. 112

Lähteet:

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia

Ankerman Duo + Berryman & Bullet trio Nurmijärven pääkirjastossa 31.1.15

Lauri "Arno" Ankerman Duo + Berryman & Bullet trio keikalle pääkirjastoon

Lauantaina 31.1.2015 klo 13-16 Lauri "Arno" Ankerman Duo + Berryman & Bullet esiintyy Nurmijärven pääkirjastossa. Kirjastossa esitettävän keikan aikataulu on väljä ja esiintyjät pitävät myös lyhyen workshopin kaikille halukkaille slide-kitaran ja fingerpikkauksen salaisuuksista. Omat akustiset kitarat mukaan!

Lauri "Arno" Ankerman tulkitsee Syvän Etelän bluesia ja tunnelmaa suomen kielellä Vantaanjoen suistoalueelta ponnistaen. Omat vaikutteensa antavat Ameriikka ja esimerkiksi vanhat suomalaiset rekilaulut, nuo roisit rallatukset. Laurin biiseissä ei häpeillä eikä ujostella muistuttaa kuulijaa myös elämän kiiltokuvapinnan toisestakin puolesta. Kateus, himo, viinanpirunhoukutus ja kuolema ovat läsnä siinä missä lempi ja ilokin. Vaikka kieli on suomi, tunne on täyttä ja vahvaa, alkuperäistä deltabluesia: temppu johon moni ei pysty.

Berryman & Bullet on Nurmijärven oma ragtimen ilosanomaa akustisilla kitaroilla levittävä duo. Viime vuosisadan alun blues on lähtökohta, joka muistetaan Piedmont-vaikutteilla, Songster-perinteellä tai vaikkapa kipakalla gipsyjazzilla. Keikkakokoonpano on ketterä: soittimia, soittajia ja laulajia lisätään tai vähennetään tilanteen mukaan.

Tervetuloa!

Alkaa: 31.1.2015 13:00

Paikka: Pääkirjasto, Punamullantie 1, Nurmijärvi

Järjestäjä: Nurmijärven pääkirjasto

Hinta: Vapaa pääsy

Tapahtuman Facebook-sivu: 

Old Time New Time Roots Library Extravaganza + Workshop

Artistit:

Lauri "Arno" Ankerman

Berryman & Bullet

Kuukauden nuotti - lokakuu: Suuri toivelaulukirja 23

Kuva: F-Kustannus

Suuri toivelaulukirja 23 (F-Kustannus, 2014) Kari Virpi (toimittaja), Leskelä Ari (toimittaja), Laine Harri (toimittaja)

Kirjaston nuottikokoelmien kivijalan uusin osa sisältää mm. Fridrich Brukin Neuvostoliitossa kiellettyjen laulujen listalle joutuneen laulelman Jäit vierellein. Kevyempää ohjelmistoa edustavat mm. Careless whisper, Fame, Mr. Bojangles tai Poika nimeltä Päivi. "Ai niin, tällainenkin hieno biisi on olemassa" -reaktioita tuli useammankin kerran uutta kirjaa läpi käydessä. Ja petroolin-turkoosit kannet on hienot!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Suuri toivelaulukirja 23

Vanhemmat toivelaulukirjat Ratamo-kirjastoissa

Kuukauden nuotti: Sävel on vapaa!

Kuva: Riffi.fi

Sävel on vapaa! / Annika Gummerus-Putkinen, Katri Rehnström. Riffi-julkaisut, 2013

Improvisaatio on monenlaisten musiikkityylien olennainen osa, mutta sen harjoittelu ja omaksuminen voi olla ainakin aluksi hankalaa. Vapaan soiton kynnystä madaltamaan on nyt julkaistu kotimainen soitonopas jonka liitelevyillä ammattimuusikot soittavat ensin omat ehdotuksensa 16 erilaisen musiikkityylin sooloista ja heti perään pelkät säestykset joiden päälle opiskelija voi matkia ja kokeilla omia improvisointejaan.

Eri tyylilajien (reggae, country, blues, funk, samba, jazz ym.) mallikappaleet ovat helpohkoja itsenäisiä sävellyksiä ja niiden yhteydessä on erilaisia harjoituksia. Jokaisesta tyylistä esitellään tärkeät asteikot ja soinnut joilla pääsee alkuun. C-vireisille soittimille tarkoitetut esimerkkikappaleet ovat kirjan tekijöiden omia sävellyksiä, mukana on muutamia trad.-kappaleita. Vaikka sävellykset ovat harjoittelumateriaalia, ne edustavat hyvin kutakin tyyliä ja ovat myös mielekkäita soittaa. Levyjen kaikista sooloista on transkriptiot, Rytmipankki auttaa löytämään uusia rytmejä ja Kuuntelusuosituksista pääsee syventymään tarkemmin tyylilajien omiin piirteisiin.

Vaikka nuottikirja on tarkoitettu improvisaation perusteiden oppimiseen, oletuksena on oman soittimen perustaitojen hallinta sekä luonnollisesti ainakin jonkinlainen nuotinlukutaito. Tällaiselle teokselle on ollut jo pitkään tarvetta, erilaisia improvisaatio-oppaita on eri soittimille ollut ennenkin mutta ei tämän kaltaista selkeää perusopasta ja vielä suomen kielellä. Kirjan tekstit ovat kokonaisuudessaan myös ruotsiksi ja englanniksi, mikä laajentaa käyttäjäkuntaa entisestään. Etsi sinäkin oma äänesi ja heittäydy rohkeasti musisoimaan!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Sävel on vapaa!

Lindberg, Magnus: Viulukonsertto

Lindberg, Magnus: Viulukonsertto - Jubilees - Souvenir (Ondine, 2013)

Ei liene enää yllätys, että ankarana avantgardistina aloittanut Magnus Lindberg osaa säveltää myös perinteisempää tonaalista musiikkia. Ondinen uusi Lindberg-julkaisu sisältää Pekka Kuusiston tulkitseman viulukonserton sekä säveltäjän itsensä johtamat ensilevytykset orkesteriteoksista/sovituksista Jubilees ja Souvenir. Mozartin tyylisiä melodiakoukeroita ei sentään kuulla, mutta jonkinlaista siltaa amerikkalaisesta modernismista eurooppalaiseen impressionismiin tai myöhäisromantiikkaan on saatettu olla rakentamassa.

Lindbergin musiikissa kuuluvia Uuden maailman sävyjä ei varmaankaan ole vähentänyt muutaman vuoden takainen kutsu New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi. Tällaiset vaikutteet ovat selvimmin esillä Souvenir-teoksessa, joka on kuin amerikkalainen postikortti tai matkamuisto lännen avarista maisemista. Teosta voisi kutsua vaikkapa postmoderniksi, jos vain erilaisten lyömäsoittimien ja jousien vuoropuhelu ei olisi niin vilpitöntä ja luontevasti tonaalista.

Jubilees tuo ensimmäisenä mieleen ranskalaisen Olivier Messiaenin orkesteriteoksen "Des canyons aux étoiles..", ei niinkään sävelkielen tai rytmiensä puolesta kuin samankaltaisen tunnelman ja avaruuden välittymisen takia. Siinä missä Messiaen keskittyy yksityiskohtiinsa, Lindberg pistää koko orkesterin töihin ja huolehtii suuremmista kokoinaisuuksista. Jos Souvenir olisikin voitu periaatteessa säveltää jo 1950-luvulla, Jubilees kuulostaa leimallisemmin nykyajan ääniltä ja pelkästään hyvässä mielessä.

Viulukonsertosta on olemassa jo aiempi Lisa Batiashvilin ja Radion sinfoniaorkesterin levytys, ja sooloviulun soinnissa on eroja taiteilijoiden välillä. Lyhyesti voisi sanoa että Batiashvili on hieman hienostuneempi siinä missä Kuusisto on rouheampi ja maanläheisempi. Kumpikin tulkinta palvelee kyllä itse teosta ja on makuasia haluaako esimerkiksi ensimmäisen osan lähes romanttiset viulumelodiat sileämmällä vai aavistuksen karheammalla otteella. Lindbergin viulukonsertto sinänsä lähestyy jo absoluuttisen oloista musiikkia jossa tyylimääritteet alkavat olla sivuseikka, teknisesti konsertossa on myös varmasti soittajalle vaikeita osia mutta ne eivät ole missään vaiheessa ikäänkuin pääosassa. Tapiola Sinfoniettan sointia voisi kuvata asialliseksi tai realistiseksi, ehkä äänitykselläkin on osuutensa mutta mitään ylimääräistä makeutusta ei levylle ole päätynyt eikä sitä myöskään kaivata.

Pitkä matka on siis tultu Kraftin tai Kineticsin betoninmurskajaisista, mutta suunta on ollut looginen ja nyt käsillä olevat sävellykset mielenkiintoista ja palkitsevaa kuultavaa jos oman aikamme musiikki sattuu kiinnostamaan. Nurmijärven kirjasto suosittelee vilpittömästi!

Teoksen saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Lindberg: Violin concerto - Jubilees - Souvenir

Magnus Lindbergin musiikkia Ratamo-kirjastoissa: CD-levyt

Spotify-linkkejä:

Viulukonsertto - Jubilees - Souvenir

Sibelius & Lindberg viulukonsertot

Action - Situation - Signification, Kraft

Kinetics - Marea - Joy

Messiaen: Des canyons aux étoiles

Suomalaisesta musiikista

Toimittaja Pirkko Kotirinta kirjoittaa 7.5. Helsingin Sanomissa kotimaisen musiikin suosiosta (Suomalaisen laulun ihme, hs.fi) ja me kirjastolaiset olemme samaa mieltä: monien kirjastojen hankintaperiaatteissakin suomalainen musiikki on erityisasemassa. Kotimaista musiikkia lainataan niin äänitteinä kuin nuotteina ja myös erilaiset historiateokset ja elämäkerrat kotimaisista taiteilijoista ja säveltäjistä pitävät hyvin pintansa kansainvälisemmän tarjonnan kanssa.

Kotimaista aineistoa on helppo hakea verkkokirjastosta vaikkapa asiasanalla "Suomi" tai suomen kielen mukaan, ja kirjastoissa aineistoa on monesti järjestetty myös omiin hyllyihin. Jokaisella Ratamo-kirjastolla on vähän oma järjestyksensä, mutta esim. CD-levyjä voit etsiä suoraan kotimaisten äänitteiden hyllyistä ainakin Riihimäen ja Nurmijärven kirjastoissa.

Katso vaikka mitä kotimaisia levyjä löytyy Ratamo-verkkokirjastosta!

"...keittiössä luontevasti kuunneltaisiin Popedaa..." :)

Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas [2012]

Luulisi että nykyisenä nettiaikana ei tällaisia kirjoja kannattaisi juuri julkaista, mutta totuus taitaa olla juuri päinvastainen. Suuri osa tämän julkaisun tiedoista löytyy varmasti verkosta tablettia tai tietokonetta tarpeeksi räpläämällä, mutta perinteisellä kirjaksi kootulla Esineellä on silti omat etunsa. CD-levyjen keräilyarvosta voidaan puolestaan olla montaa mieltä, mutta vinyylilevyjen arvostusta ei paatuneinkaan nettifriikki voine kieltää joten täysin korjattu ja päivitetty 10-vuotisjuhlapainos Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaasta on paikallaan.

Luontevampi tätä on silmäillä ihan huvikseen ja katsoa mitä Kingston Wall oikein aikoinaan julkaisi, noin esimerkkinä ja jatkaa sitten paremman kokonaiskuvan jälkeen vaikka siellä netissä mitä Fono.fi, Huuto.net tai Wikipedia.org osaisi kertoa aiheesta lisää. Molempi parempi, ja olemme vielä niin reiluja että hintaoppaan voi lainata kotiin asti tarkempia tutkimuksia varten. Tutustu Sinäkin kotimaisen äänitteiden rikkaaseen maailmaan!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas (2012)

Svengaavaa räphumppaa reggaepotkulla

Elokuu: Hääväki saapuu (2012)

Allekirjoittaneella kesä tapaa startata siitä kun soittimessa alkaa pyöriä reggae. Yleensä se on siinä auton kesätassujen vaihdon ja/tai noin 15 lämpöasteen kohdilla. Tänä vuonna kesäni taisi ottaa varaslähdön heti pääsiäisestä päästyä, tarkemmin sanoen 11.4., kun Elokuu -orkesteri julkaisi Hääväki saapuu esikoiskiekkonsa.

Elokuun muodostavat musiikilliset hynttyynsä yhteen lyöneet reggae-hemmo Nopsajalka, suomiräp piireistä tunnettu Juno sekä tuottajana häärinyt studiovelmu ja dj Jonas W. Karlsson. Kolmen kokin keitoksesta syntyi genrekarsinointia iloisesti uhmaavaa ”cityhumppaa”, kuten he itse musiikkiaan määrittelevät.

Nostetta ja kysyntää tuntuu tuoreella kokoonpanolla olevan, yksin Soutaa huopaa sinkkumaistiaisen radiosoitosta ja latauslistasijoituksista päätellen. Eikä ihme, siksi letkeää takanojahumppaahan tämä on! Hip hop- ja reggaejuurien ohella levyltä voi aistia folkkarihenkeä, taustoilla tämmäävät ja lurittelevat mm. haitari, viulu ja mandoliini. Hyväntuulista, kepeää, aurinkoista, vaivattomasti rullaavaa, rullaavaa, rullaavaa.. Hetkittäin herää jo epäilys, että vaihtuiko edes biisi, juna kun jatkaa samalla tahdilla. Tottahan toisia rytmejä ja nyanssejakin löytyy levyn vanhetessa, erikoisimpana kenties haastatteluista koostuva teos Treffeillä. Erityinen huomio kiinnittyy läpi levyn suorastaan nerokkaan tarttuviin kertosäkeisiin. Montaako jäit rallattelemaan? :) Sanoituksellisesti levyn kokonaistunnelma on paitsi kesäinen, myös jotenkin rehellisellä tavalla romanttinen, siirapit tyystin sivuuttaen. Lauluja ihmissuhteista, tunteista, rakkaudesta.. hilpeästi, kirpeästi, kipeästikin. Päätösraidat Happamia marjoja sekä Perillä ennen pimeää maistuvat jo syksyltä, arjelta ja vastuulta. Mutteivät raskaasti, vaan toiveikkaasti.

Mukava platta ja eloisa tuttavuus tämä Elokuu. Tulee vähän samanlainen olo kuin lumilautailusta urheilupiireissä.. että mennään ilman otsaryppyjä löysällä pipolla ja valoisalla asenteella, taitoa, tekniikkaa ja tyyliä unohtamatta. Suosittelen höristelemään korvia kesäfestarikeikoilla kun tämä bändi vastaan tulee.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa
Junon levyjä Ratamossa
Nopsajalkaa Ratamossa

Rebirth of the Bad

Fredator: Rebirth of the Bad (2011, KHY Suomen musiikki)

Klubiolosuhteisiin viritetyn uuden, 50/60-lukujen hard bopista ja 70-luvun soulista estetiikkansa ammentaneen jatsimusiikin suosio on pitänyt pintansa vaikka laajempien piirien muoti-ilmiöksi siitä ei enää olisikaan.

Rumpali Jussi Fredriksson alias 'Fredator' metsästää osin samoilla reviireillä kuin kotimaiset Ricky-Tick Recordsin Five Corners Quintet tai Auteur Jazz mutta erojakin on. Fredatorin svengi on lähempänä perinteistä jazzia ja tanssittavat vaikutteet kuuluvat lähinnä pelkistämisenä eikä niinkään sävelkuluissa tai kappalerakenteissa. Panu Savolaisen taitavasti naputtelema vibrafoni puolestaan on Fredatorin riveissä ennemminkin tasaveroinen yhtyesoitin kuin yleinen tunnelmanluoja taustalla.

Aikaisempaan Bad Jazz -albumiin verrattuna yleinen ote on selkeämpi ja suoraviivaisempi, pelihuumoria on nyt saatu enemmän mukaan ja yhtye kuulostaa persoonallisemmalta kuin ensilevyllään. Retroilu on vaikea laji musiikissakin,  mutta Fredatorissa ei ole kyse pelkästä historian hiilikopioinnista. Ääniteknikoille ja tuottajalle täytyy antaa vielä erityiskiitokset, yleissoundi on analyyttinen mutta mukavan lämmin ja rumpukioski kuulostaa hyvin luonnolliselta.

Fredatorit Ratamo-kirjastoissa:
Rebirth of the Bad (2011)
Bad Jazz (2010)

Elämäkerta Cisse Häkkisestä (1951-1990)

Aaltonen, Honey: Cisse Häkkinen (WSOY, 2011)
Hurriganes-kirjan toisena tekijänä jo ansioitunut Honey Aaltonen kertoo nyt Cissen tarinan. Pääpaino on tosiaan bassolegendan elämästä kertovissa lukuisissa tarinoissa ja anekdooteissa, ja vaikka faktat ovat varmasti myös kohdallaan niin sen ei ole annettu liikaa häiritä sujuvan elämäkerran menoa.

Aaltonen ei toisaalta ala Cissen maineella turhaan enempää revittelemään tai mauttomasti paisuttelemaan; lopullinen totuus löytyy suoraan Hurriganesin levytyksistä joissa Cissen tontti on erottamaton ja korvaamaton.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Aaltonen: Cisse Häkkinen
Kirja kustantajan sivuilla: WSOY
Cisse Häkkinen Wikipediassa
Sivut Cisse Häkkisen muistolle

Cisse Häkkisen soololevyt Ratamo-kirjastoissa
Hurriganes-levyt Ratamo-kirjastoissa

Intervalli 3/2011 ilmestynyt

Suomen musiikkikirjastojen ilmaisen verkkolehden Intervallin numero 3/2011 on ilmestynyt. Uusimmassa lehdessä on asiaa mm. Musiikkitaloon muuttaneesta Sibelius-Akatemian kirjastosta sekä  Kirjasto Kympin ja Lahden kaupunginkirjaston Vinyylibaareista, joissa asiakkaat voivat itse digitoida LP-levyjä ja kasetteja CD-levylle.

Lehti on PDF-muodossa, joten tarvitset lukemista varten Acrobat Readerin tai vastaavan lukuohjelman.

Intervalli nro 3/2011 (pdf)

Kaikki verkossa luettavat Intervallit löydät tästä:
Verkkolehti Intervalli 2006-

Rautalangan värinää : 50 vuotta rautalankamusiikkia Suomessa

The Strangers, The Sounds, The Saints, The Islanders, The Scaffolds, The Esquires, The Avengers, The Lightnings... - siinä murto-osa 1960-luvun alussa Suomessa ensiesiintymisensä tehneitä rautalankayhtyeitä. Taas on aihetta puolivuosisataisjuhliin: 1.10. vietetään suomalaisen rautalankamusiikin syntymän kunniaksi juhlia Helsingin Tavastialla. Ja mukana ovat mm. edellä mainitut The Sounds ja The Scaffolds.

Suomalainen nimitys rautalankamusiikki juontanee juurensa Ruotsista: Juha Vainio suomensi 1964 ruotsalaisen Sören Andersonin kappaleen Sveriges elektriska stråltrådsorkester nimellä Paras rautalankayhtye. Tiettävästi ammattimuusikot myös käyttivät halventavasti kyseistä nimitystä inhoamastaan nuorisomusiikista.

Juuri rautalankamusiikki oli Suomessa ensimmäinen nuorison itsensä omaksuma musiikkityyli, jota esitettiin toisille nuorille. Rock and rollista ja twististä rautalankamusiikki erosi siten, että se oli melodisempaa, ei niin afroamerikkalaista ja pääosin instrumentaalista. Rautalankasoundiin kuului oleellisena myös kaiku. Sähkökitarayhtyeen kokoonpano koostui neljästä muusikosta ja soittimet olivat nykyään niin klassiset: soolo-, komppi- ja bassokitara ja rummut. Monet myös värkkäsivät soittimiaan itse - vaihtelevalla menestyksellä, sähkökitarat kun olivat kalliita siihen aikaan ja halutuimmat merkit vaikeasti saatavia.

Suomessa rautalankamusiikki on ollut elinvoimaista näihin päiviin asti. Perinteisen rautalankamusiikin kultakausi sijoittui vuosiin 1962-1964, mutta alan ammattilaiset ja harrastajat ovat pitäneet lajin elinvoimaisena mm. bändi- ja yhdistystoiminnan avulla. Festareita järjestetään myös ahkeraan. Nykyään rautalankamusiikkia on fuusioitu moneen muuhun populaarimusiikin lajiin kuten iskelmä- ja tanssimusiikkiin, heavy metaliin.

Rautalankaa Suomesta ja muualta Ratamo-kirjastoissa

The Scaffolds -yhtyeen kotisivuilta

Rautalankamusiikin ystävät (RAMY) ry:n kotisivut

Rautalankamusiikki Wikipediassa

Intervalli 1/2011

Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen maksuttoman verkkolehden Intervallin vuoden 2011 ensimmäinen numero on ilmestynyt. Uusimmassa lehdessä on asiaa mm. musiikin kokoelmatyöstä kirjastoissa ja Spotifyn vaikutuksista musiikkikirjastojen toimintaan. Lehdessä esitellään myös koekäytössä olevaa uutta Pinkka-palvelua, joka yhdistää musiikkikirjastojen kokoelmatietoja verkon muihin musiikki- ja yhteisöpalveluihin.

Lehti on PDF-muodossa, voit ladata ja lukea sen suoraan tästä:
Intervalli 1/2011

Vanhemmat Intervallin numerot löydät tästä:
Intervalli 2006-

Carolan syntymästä 70 vuotta

1960-luvulla uransa aloittanut Carola Standertskjöld (1941-1997)oli monialainen ja tyylikäs laulaja, joka oli kotonaan niin iskelmien, kansanlaulujen kuin jazzinkin parissa.

Hänen syntymäpäivänsä kunniaksi julkaistaan huhtikuun alkupuolella 8 cd-levyn ja kirjan sisältämä boksi: Rakkauden jälkeen : kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963-1988. Kansiossa on myös 72 ennen julkaisematonta kappaletta.

Carolan levyjen saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Carolan elämäkerran saatavuus Ratamo-kirjastoista

Lue tietoisku Carolasta Yle.fi:n sivuilta

Uudistettu SuomiJazz.com avattu

Suomalaiseen jazzmaailmaan keskittyvä verkkosivusto Suomijazz.com on ollut pienellä tauolla mutta avautunut nyt uudessa iskussa. Sivuilta löytyy kunnioitettava määrä uutisia ja arvosteluja sekä tietoa keikoista ja artisteista.

Home Junior: Simians & Pies

Jyväskyläläinen, Suomen Green Dayksikin tituleerattu punk-trio Home Junior on saattanut korviimme kolmannen pitkäsoittonsa Simians & Pies. Railakasta ja energistä punkpoppia helisyttävät nuorukaiset potkaisevat ilmoille hienosti toimivan äänikokonaisuuden. Instrumentit ja tyylilaji tuntuvat olevan napakasti hallinnassa, sekä soitannollisesti että asenteen puolesta. Ja draivi on mahtava!

Levy ei kuitenkaan ole pelkkää punkpaahtoa alusta loppuun, vaan sekaan mahtuu myös muutama rauhallisempi pala. Jopa yllättävä, kaunis rakkauslaulu pelkistetyllä pianosäestyksellä! Hattu nousee biisien melodisuudesta ja lyriikoissakin on kiinnostavaa monipuolisuutta sekä jännittäviä rytmijakoja. Lisäksi on ehdottoman positiivista, että laulusolistin ääni on paitsi toimiva, myös selkeä, ajoittain varsin hengästyttäväksikin intoutuvasta irrottelusta huolimatta. Erityisesti plussapalloja ropisee hyvästä ääntämyksestä, Engelska on komeasti kohdillaan. Eniten kuitenkin ihastuttaa kolmikon iso sointi ja soundien rikkaus; biiseistä löytyy paljon enemmän kuin ne leimalliset kolme sointua. Mutta toki tämän platan -ja bändin- tahdissa on mukava pogotakin :)

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Home Junior Spotifyssä:
Christine's Road (2009)

Marko Tikka & Toivo Tamminen: Tanssiorkesteri Dallapé

Kuva: Dallape.fi

Dosentti Marko Tikan ja musiikkiasiantuntija Toivo Tammisen historiikki Dallapé-orkesterista alaotsikolla "Suomijatsin legenda 1925-2010" (SKS, 2011) ei ole ensimmäinen kirja yhtyeestä, mutta varmasti perusteellisin. Martti Jäppilän 1925 perustama tanssiorkesteri on olennainen osa suomalaisen kevyen musiikin historiaa ja juuri Dallapé soitti uusimmat kansainväliset virtaukset usein ensimmäisenä täkäläiselle yleisölle. Historiallinen ja maamme eturivin artistit solisteinaan esitellyt yhtye toimii taas nykyäänkin pienen tauon jälkeen, ja viimeisinkin kokoonpano on ehtinyt mukaan tähän kirjaan.
Katso tekijöiden haastattelu Kirjastokaistalla!
Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Rillumarein ruhtinas Esa Pakarinen

Rehevä kansantaiteilija, muusikko, näyttelijä Esa Pakarinen syntyi 100 vuotta sitten Rääkkylässä helmikuun yhdeksäntenä päivänä.

Hän esiintyi yli 20 elokuvassa ja on nykypäivänkin lapsille ja lapsenmielisille tuttu Pekka Puupää -elokuvien Pekka. 1950-luvun rillumarei -elokuvissa yhdessä Reino Helismaan ja Jorma Ikävalkon kanssa hän järkytti taidepiirejä kansanomaisella ronskilla huumorilla ja otteella. Aikanaan näitä elokuvia pidettiin kulttuuripiireissä törkynä ja ala-arvoisena roskana.

Muusikkona Pakarinen aloitti viihdyttämisen vuonna 1929 ja jatkoi kuolemaansa asti vuoteen 1989. Eläessään Pakariselta syntyi yli 200 levytettyä kappaletta, jotka nyt on koottu 10 CD-levyä käsittäväksi boksiksi hänen juhlavuotensa kunniaksi. Kokoelma tulee tarpeeseen, sillä Esa Pakarisen tuotantoa on viime vuosina ollut heikosti saatavilla.

Pakarinen, Esa: Meiltähän tämä käy! : kaikki levytykset 1951-1988

Esa Pakarisen tuotantoa Ratamo-kirjastoissa

Esa Pakarisen muusikkotiedot Pomuksessa

Esa Pakarinen 100 vuotta