Field Music: Plumb

Field Music: Plumb (Memphis Industries, 2011)

En nyt muista missä ensimmäisen kerran törmäsin mainintaan Field Musicista, mutta Plumb oli varmasti ensimmäinen levy jota yhtyeeltä kuulin. Brittiveljesten valitsema musiikkityyli on riemastuttavasti perinteeseen nojaava mutta tukevasti omilla jaloillaan seisova progressiivinen poprock, joka lienee imenyt vaikutteensa niin Beatlesilta, Yesiltä, XTC:ltä kuin Pink Floydiltäkin, melodista uutta aaltoa unohtamatta.

Biisit ovat koukeroisia ja rikkaita mutta loogisia, soittotaito on korkea mutta ei kikkaileva, perinne on otettu hyvin haltuun mutta se ei kurista ilmaisua ja yhtye uskaltaa tehdä omaa juttuaan joka on kuitenkin selvä jatkumo maailmankuululle ei-ihan-niin-suoraviivaiselle englantilaiselle popmusiikille. Mitään sinfonioita Field Music ei kuitenkaan rakentele, yli kolmen minuutin kappale on jo harvinaisen pitkä tällä levyllä.

Parasta kaikessa on kuitenkin levyltä välittyvä välittömän tekemisen ilo ja rakkaus musiikkiin, tästä voisi moni muu taiderockin parissa kenkiään tuijotteleva angstisempi auteur ottaa hyvin mallia. Suositellaan hilpeän proge-psykedelian ystäville, kuuntele ja ihastu!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Field Music: Plumb

Svengaavaa räphumppaa reggaepotkulla

Elokuu: Hääväki saapuu (2012)

Allekirjoittaneella kesä tapaa startata siitä kun soittimessa alkaa pyöriä reggae. Yleensä se on siinä auton kesätassujen vaihdon ja/tai noin 15 lämpöasteen kohdilla. Tänä vuonna kesäni taisi ottaa varaslähdön heti pääsiäisestä päästyä, tarkemmin sanoen 11.4., kun Elokuu -orkesteri julkaisi Hääväki saapuu esikoiskiekkonsa.

Elokuun muodostavat musiikilliset hynttyynsä yhteen lyöneet reggae-hemmo Nopsajalka, suomiräp piireistä tunnettu Juno sekä tuottajana häärinyt studiovelmu ja dj Jonas W. Karlsson. Kolmen kokin keitoksesta syntyi genrekarsinointia iloisesti uhmaavaa ”cityhumppaa”, kuten he itse musiikkiaan määrittelevät.

Nostetta ja kysyntää tuntuu tuoreella kokoonpanolla olevan, yksin Soutaa huopaa sinkkumaistiaisen radiosoitosta ja latauslistasijoituksista päätellen. Eikä ihme, siksi letkeää takanojahumppaahan tämä on! Hip hop- ja reggaejuurien ohella levyltä voi aistia folkkarihenkeä, taustoilla tämmäävät ja lurittelevat mm. haitari, viulu ja mandoliini. Hyväntuulista, kepeää, aurinkoista, vaivattomasti rullaavaa, rullaavaa, rullaavaa.. Hetkittäin herää jo epäilys, että vaihtuiko edes biisi, juna kun jatkaa samalla tahdilla. Tottahan toisia rytmejä ja nyanssejakin löytyy levyn vanhetessa, erikoisimpana kenties haastatteluista koostuva teos Treffeillä. Erityinen huomio kiinnittyy läpi levyn suorastaan nerokkaan tarttuviin kertosäkeisiin. Montaako jäit rallattelemaan? :) Sanoituksellisesti levyn kokonaistunnelma on paitsi kesäinen, myös jotenkin rehellisellä tavalla romanttinen, siirapit tyystin sivuuttaen. Lauluja ihmissuhteista, tunteista, rakkaudesta.. hilpeästi, kirpeästi, kipeästikin. Päätösraidat Happamia marjoja sekä Perillä ennen pimeää maistuvat jo syksyltä, arjelta ja vastuulta. Mutteivät raskaasti, vaan toiveikkaasti.

Mukava platta ja eloisa tuttavuus tämä Elokuu. Tulee vähän samanlainen olo kuin lumilautailusta urheilupiireissä.. että mennään ilman otsaryppyjä löysällä pipolla ja valoisalla asenteella, taitoa, tekniikkaa ja tyyliä unohtamatta. Suosittelen höristelemään korvia kesäfestarikeikoilla kun tämä bändi vastaan tulee.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa
Junon levyjä Ratamossa
Nopsajalkaa Ratamossa

Rebirth of the Bad

Fredator: Rebirth of the Bad (2011, KHY Suomen musiikki)

Klubiolosuhteisiin viritetyn uuden, 50/60-lukujen hard bopista ja 70-luvun soulista estetiikkansa ammentaneen jatsimusiikin suosio on pitänyt pintansa vaikka laajempien piirien muoti-ilmiöksi siitä ei enää olisikaan.

Rumpali Jussi Fredriksson alias 'Fredator' metsästää osin samoilla reviireillä kuin kotimaiset Ricky-Tick Recordsin Five Corners Quintet tai Auteur Jazz mutta erojakin on. Fredatorin svengi on lähempänä perinteistä jazzia ja tanssittavat vaikutteet kuuluvat lähinnä pelkistämisenä eikä niinkään sävelkuluissa tai kappalerakenteissa. Panu Savolaisen taitavasti naputtelema vibrafoni puolestaan on Fredatorin riveissä ennemminkin tasaveroinen yhtyesoitin kuin yleinen tunnelmanluoja taustalla.

Aikaisempaan Bad Jazz -albumiin verrattuna yleinen ote on selkeämpi ja suoraviivaisempi, pelihuumoria on nyt saatu enemmän mukaan ja yhtye kuulostaa persoonallisemmalta kuin ensilevyllään. Retroilu on vaikea laji musiikissakin,  mutta Fredatorissa ei ole kyse pelkästä historian hiilikopioinnista. Ääniteknikoille ja tuottajalle täytyy antaa vielä erityiskiitokset, yleissoundi on analyyttinen mutta mukavan lämmin ja rumpukioski kuulostaa hyvin luonnolliselta.

Fredatorit Ratamo-kirjastoissa:
Rebirth of the Bad (2011)
Bad Jazz (2010)

Nosto: Pääsiäismusiikkia

Tutustu Riihimäen kirjaston laatimaan valikoimaan Ratamo-kirjastojen pääsiäisajan musiikista!

Pimeydestä valoon: valikoima pääsiäismusiikkia

Joseph Haydn 280 v.

Haydnin syntymästä on kulunut 31. maaliskuuta jo 280 vuotta. Tätä loistavaa säveltäjää on hyvä aina silloin tällöin muistaa, koska hän tahtoo usein jäädä kahden muun wieniläisklassikon, Mozartin ja Beethovenin, varjoon. Haydnia ei kuitenkaan pidä missään nimessä väheksyä heidän rinnallaan, sillä Haydn oli Mozartille ja Beethovenille esikuva, innoittaja, opettaja ja ladunavaaja, jonka luomukset loivat pohjaa myöhemmin syntyneiden töille. Haydnia sanotaankin sinfonian ja jousikvarteton isäksi.

Haydnin musiikkiin kannattaa tutustua siitäkin syystä, että aineisto ei aivan heti lopu. Hänen tuotantonsa on hämmästyttävän laaja: satoja ja satoja monenmuotoisia hienoja teoksia.

Haydnin teosluettelo

Haydnin nuotteja IMSLP:ssä

Johanna Iivanainen & 1N

Mikä ääni tällä naisella onkaan

Olin hieman skeptinen ottaessani kuunteluun uuden Johanna Iivanaisen & 1N kokoelmalevyn, joka kantaa yksinkertaisesti nimeä 1998-2012. Paremmin asioista perillä olevat tahot ovat odottaneet kyseistä levyä jo hetken aikaa. Palkittu laulajatar näyttää osaamistaan kevyemmän musiikin puolella. Iivanainen on tunnettu lähinnä erilaisten jazz -kokoonpanojen solistina, mutta se ei poissulje sitä seikkaa, että muut laulavat mitä osaavat, mutta Iivanainen laulaa mitä mielensä tekee. Hänen äänensä kestää vertailussa minkä tahansa nykylaulajan kanssa.

Levy on tasapainoinen kokonaisuus ja tunnelma pysyy hyvin yllä koko levyn ajan. Kappaleiden järjestys lienee alunperin kronologinen, mutta myöhemmin sitä on muutettu, ilmeisesti paremman kokonaiskuvan saamiseksi ja siinä onkin onnistuttu hyvin. Soundeiltaan ja sisäiseltä ilmeeltään levy tuo mieleen Jenni Vartiaisen, Suvi Teräsniskan, Laura Närhen ja jossain kohdin Alanis Morissetten kaltaisten taiteilijoiden tuotannot. Yksittäisistä kappaleista juuri mikään ei nouse toisten yli hyvyydellään tai huonoudellaan ja osittain siinä piileekin yksi tämän levyn hienouksista. Toki tälle kokoonpanolle soisi jatkossa muutamankin hitiksi asti yltävän kappaleen, jotta radiosoiton kautta useampikin kansalainen "löytäisi" tämän hienon tulkitsijan omalle soittolistalleen.

Saatavuus Ratamossa

Van Halen: A Different Kind of Truth (2012)

Epämääräiset huhut Van Halenin paluusta melkein alkuperäismiehistöön olivat sittenkin totta ja levykin on näköjään saatu julkaistua. Laiskanpulskea ensisingle "Tattoo" ei suuria luvannut vaikkei ihan pettymyskään ollut, mutta sitä suurempi on ällistys kun koko levyn kuuntelee läpi, tämähän on ihan älyttömän hyvä!

Ei kuitenkaan unohdettu mestariteos, paras VH-albumi ikinä tai muuta sellaista mutta lähtökohdat huomioonottaen pahuksen tiukka veto vanhoilta herroilta, joilta ei enää uskaltanut juuri sen kummempaa edes odottaa. Diamond Daven lauluääni ei oikein voi olla enää samaa kuin sillä kiimaisella kollilla 30 vuotta sitten mutta miehen itseironia ja karisma paikkaavat ohentuneet ylä-äänet enemmän kuin riittävästi. Eddien kitarointi taas ei välttämättä ole juuri entisestä kehittynyt, mutta kun muistaa mikä on lähtötaso niin sen ylläpitokin on jo yksinään melkoinen saavutus. Eikä siitä mihinkään pääse että Eddie on edelleenkin yksi kekseliäimmistä, groovaavimmista ja musikaalisimmista hardrock-heavykitaristeista jonka soiton tunnistaa heti muutamasta nuotista.Ja se taikahan ei katoa koskaan.

Mitä siitä että biisit ovat vanhoja luonnoksia joita ei aikoinaan ole levytetty tai Alexin pellit eivät enää kohise peittäen alleen kaiken muun, tai että Anthonyn paikan basson varressa on ottanut Eddien poika Wolfgang, käsillä on kuitenkin 50 minuuttia häkellyttävän tehokasta hauskanpitoa joka kestää vertailun siihen vanhaan alkuperäiseen ihan täysin. Uusia faneja tämä levy tuskin houkuttelee sen enempää mutta vanhoille taisi tulla joulu jo alkuvuodesta.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
A Different Kind of Truth
Aikaisempaa Van Halenia cd-levyinä

Seitsemänkymppisiä suuruuksia

Maaliskuussa on kulunut 70 vuotta amerikkalaismuusikoiden Aretha Franklinin ja Lou Reedin syntymistä. He ovat samanikäisiä ja työskennelleet samaan aikaan samassa maassa ja ovat populaarimusiikin tunnetuimpien artistien joukossa, mutta muita yhtymäkohtia heillä ei oikeastaan olekaan. Tyystin tosistaan poikkeavat lähtökohdat ja musiikkityylien erot ovat pitäneet heidät erillisillä urilla, joilla heistä on tullut omanlaisiaan klassikoita.

Reed syntyi newyorkilaiseen juutalaisperheeseen, kävi yliopistoa ja oli vuonna 1964 perustamassa taiderockbändiä Velvet Undergroundia, josta lähdettyään vuonna 1970 hän on jatkanut sooloartistina. Reedin tuotantoon kuuluu muun muassa rockin merkkiteoksia, outoja kokeiluja ja monenmoisia yhteistyöviritelmiä. Hän on kunnostautunut myös kuvataiteilijana. Erityiskiitoksia Reed on saanut lyriikoistaan. Hänen pyrkimyksenään on aina ollut tehdä älykästä rockia, johon suhtauduttaisi kirjallisuuteen verrattavana ”vakavana” taiteena. Lähinnä sanoitustensa aihevalintojen ansiosta Reediä on kutsuttu punkin kummisedäksi.

Lou Reedin äänitteet Ratamo-kirjastoissa

Franklin taas syntyi pienituloiseen suurperheeseen Memphisissä ja varttui Detroitissa. Hänen isänsä oli baptistisaarnaaja, joten Franklin oppi laulutaidon kirkkokuorossa. Hän alkoi levyttää jazzartistina jo 18-vuotiaana. Franklin julkaisi suurimmat soulhittinsä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa. Ajanjaksoa pidetään hänen kultakautenaan, jonka vaikutus rytmimusiikkiin on ollut valtava. Myöhemmin hän on soulin lisäksi levyttänyt muun muassa R&B:tä ja gospelia. Franklinin suosio ja levytysten laatu ovat viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana vaihdelleet, mutta asemansa kiistämättömänä soulin kuningattarena on hän säilyttänyt.

Aretha Franklinin äänitteet Ratamo-kirjastoissa

Ratamo-kirjastojen musiikkiosastojen puolesta onnittelut molemmille!

Emeli, Lana ja Adele - 3 nuorta naisääntä juuri nyt

Skotlantilassyntyinen Emeli Sandé julkaisi äskettäin debyyttilevynsä "Our Version of Events", keskitempoista soulahtavaa poppia jota ei kuitenkaan vahingossakaan luule parikymmentä vuotta sitten tehdyksi. Tunnetuimmat hitit lienevät "Daddy" ja "Heaven", jotka esittelevät hyvin Sandén äänen parhaimpia puolia: vakaa, pehmeä ja puhutteleva.

Lana Del Rey on nettinäkyvyyden kautta laajempaan julkisuuteen noussut amerikkalainen artisti, joka onnistuu luomaan vahvoja tunnelmia indiesävyisillä kappaleillaan. Laulajana Del Reyn tunne tai taito ei välttämättä kanna ihan koko albumin verran, mutta esimerkiksi avaus- ja nimikkokappale "Born to Die" on hyvinkin onnistunut kolhossa lumoavuudessaan.

Haastajista huolimatta brittilaulajatar Adele on tämän hetken väkevin, voimakkain ja eloisin uusi naisääni. Kakkoslevy "21" biiseihin kuten "Rolling In the Deep" törmää radiossa jo muidenkin esittäjien versioina.
Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:

Emeli Sandé: Our Version of Events
Lana Del Rey: Born To Die
Adele: 21 cd-levy / nuottijulkaisu

Nuotteja verkosta ilmaiseksi

Riihimäen musiikkiosaston sivuille on koottu linkkejä maksuttomiin verkkopalveluihin ja sivustoille, joilta löytyy ilmaisia nuotteja.

Palvelut eroavat toisistaan suurestikin: laajuus vaihtelee muutamasta kymmenestä nuotista yli 150 000:een, sisältö on pääasiassa klassista, mutta myös muita musiikinlajeja löytyy, toisien hakuominaisuudet ovat hyvinkin hienostuneet, toisilla niitä ei ole ollenkaan. Yhtä kaikki linkkien takaa löytyy hyvinkin käyttökelpoisia lähteitä nuotteja etsiville.

Verkkonuotteja

Salakuuntelua

Haluatko tietää mitä levyjä kirjaston työhuoneessa käsitellään ja kuunnellaan juuri nyt? Vilkaise tuolta:
Nurmijärven kirjaston uudet levyt

Luettelointityöasemamme Media Player on yhdistetty Last.fm-verkkopalvelun scrobbling-toimintoon, joten tuolla sivulla voit reaaliajassa seurata mitä levyjä ja artisteja on kirjastossa työn alla. Näin siis teoriassa, käytännössä palvelu ei toistaiseksi ainakaan tunnista kaikkia levyjä tai tunnista niitä oikein mutta ehkä tästä on silti jotakin hupia ja vaikka vähän hyötyäkin.

Ps. Tuo Last.fm-profiili on varattu yksinomaan kirjaston käyttöön, joten mun henkilökohtaiset kuuntelutottumukset eivät pääse vääristämään soittolistoja :)

Rockhistorian kiemuroita

Bruno MacDonald: Rock connections : rock’n’rollin täydellinen tiekartta (Readme.fi, 2011)

Painettujen ja verkkojulkaisujen välinen kilpailu on alkanut tuottaa tietokirjoja, joissa käytetään verkosta tuttuja tapoja esittää tietoa, kuten esimerkiksi hypertekstuaalisuutta. Eli tekstiin lisätään ristiviittauksia kuin linkkejä, joiden avulla lukija voi hyppiä kirjan kohdasta toiseen, jos kaipaa tarkempaa tietoa tekstissä mainitusta aiheesta. Lisäksi sisältöä ryhmitellään nettisivujen tapaan tiiviiksi, nopeasti silmäiltäviksi tekstipaketeiksi.

Rock connections on kuin verkkosivusto, jossa on punottu sivunumeroviittausten, aikajanojen ja toisiinsa liittyvien tietolaatikoiden avulla seitillinen tietoa kuvamaan länsimaisen rockin vaiheita, vaikuttajia, ilmiöitä, tuotteita, tapahtumia ja kaikkien niiden välisiä suhteita. Kokonaisuus on sen verran rönsyilevä, että kirjan käyttö vaatii jopa hitusen opettelua.

Vaikka alaotsikon lupaamaan täydellisyys on tietenkin suurta liioittelua, on Rock connections toimivasti uudenlaisia näkökulmia tarjoava ja asiallisesti kuvitettu esitys aiheestaan. Tekstitkin ovat päteviä ja niistä löytyy rockhistorian laajojen linjojen lisäksi jos jonkinlaisia kiinnostavia yksityiskohtia. Teos on oiva väline avartaa ja syventää tietojaan rockmaailman menosta 50-luvulta nykypäiviin.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Elämäkerta Cisse Häkkisestä (1951-1990)

Aaltonen, Honey: Cisse Häkkinen (WSOY, 2011)
Hurriganes-kirjan toisena tekijänä jo ansioitunut Honey Aaltonen kertoo nyt Cissen tarinan. Pääpaino on tosiaan bassolegendan elämästä kertovissa lukuisissa tarinoissa ja anekdooteissa, ja vaikka faktat ovat varmasti myös kohdallaan niin sen ei ole annettu liikaa häiritä sujuvan elämäkerran menoa.

Aaltonen ei toisaalta ala Cissen maineella turhaan enempää revittelemään tai mauttomasti paisuttelemaan; lopullinen totuus löytyy suoraan Hurriganesin levytyksistä joissa Cissen tontti on erottamaton ja korvaamaton.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Aaltonen: Cisse Häkkinen
Kirja kustantajan sivuilla: WSOY
Cisse Häkkinen Wikipediassa
Sivut Cisse Häkkisen muistolle

Cisse Häkkisen soololevyt Ratamo-kirjastoissa
Hurriganes-levyt Ratamo-kirjastoissa

Joulu tulla jollottaa...

...ja tarve erilaiselle joulumusiikille. Kirjastoissamme onkin vino pino erilaista aineistoa joulun viettoon: nuotteja, kirjoja, äänitteitä ja jokunen kuvataltiointikin.

Lapsille ja lapsenmielisille

Kaikenlaisia Tiernapoikia

Laulukirjoja

Kuorot kuusen katveeseen

Yksinlaulunuotteja

Äänitteitä

Kuvatallenteita

Pink Floydit uusittuina

EMI Music on pyöräyttänyt käyntiin mittavan Pink Floyd –julkaisukamppanjan nimeltä Why Pink Floyd...?. Tämän ja ensi vuoden aikana saataville vyöryy remasteroituna aikaisemmin julkaistua sekä pitkästä aikaa myös ennen julkaisematonta materiaalia.

Ensimmäisenä vuorossa ovat olleet kaikki studioalbumit, joita yhtye julkaisi kahdenkymmenenseitsemän vuoden (1967-1994) aikana neljätoista. Bändi vaikutti niin pitkän ajan, että sen musiikki, joka ei alunperinkään ollut yhteen tyyliin sidottua, muuttui matkalla melkoisesti, ja tuotanto onkin kokoelma monenmoisesta kuunneltavaa: muun muassa psykedeelistä hippeilyä, kokeellisia progeseikkailuja, lumoavaa tunnelmointia, elokuvamusiikkia, bluespohjaista kitararockia, omalaatuisia hittejä, väkevää rockoopperaa ja helpompaa aikuisrockia. Juuri omalaatuinen monimuotoisuus yhdistettynä tyylikkäisiin esityksiin onkin tehnyt bändistä valtavan suositun klassikon.

Pink Floydin fanien mielipiteet bändin parhaista albumeista ovat yhtä hajanaisia kuin on bändin tuotantokin. Ehkäpä yksimielinen huippu on The Dark Side of the Moon (1973), mutta muuten käsitykset bändin tuotannon parhaimmistosta ja heikkouksista rönsyilevät erisuuntiin musiikillisten mieltymysten mukaan. Pienellä kuuntelu-urakalla voikin jokainen löytää omat suosikkinsa ja luoda Pink Floydiin oman suhteensa tai sitten syventää ja jalostaa vanhaa ystävyyttään.

Uudelleen julkaistut albumit Ratamo-kirjastoissa

Intervalli 3/2011 ilmestynyt

Suomen musiikkikirjastojen ilmaisen verkkolehden Intervallin numero 3/2011 on ilmestynyt. Uusimmassa lehdessä on asiaa mm. Musiikkitaloon muuttaneesta Sibelius-Akatemian kirjastosta sekä  Kirjasto Kympin ja Lahden kaupunginkirjaston Vinyylibaareista, joissa asiakkaat voivat itse digitoida LP-levyjä ja kasetteja CD-levylle.

Lehti on PDF-muodossa, joten tarvitset lukemista varten Acrobat Readerin tai vastaavan lukuohjelman.

Intervalli nro 3/2011 (pdf)

Kaikki verkossa luettavat Intervallit löydät tästä:
Verkkolehti Intervalli 2006-

Amerikkalaissäveltäjä Steve Reich 75 vuotta

Minimalistisen tyylisuuntauksen edelläkävijää Steve Reichia juhlitaan tänään ja on jo juhlittu melkein koko vuosi 2011. Yhdysvaltalaisessa lehdistössä häntä on ylistetty tämän hetken tärkeimmäksi amerikkalaiseksi säveltäjäksi sekä yhdeksi tämän vuosisadan merkittävämmäksi säveltaiteen edustajaksi. On jopa sanottu, että hän on niiden harvojen joukossa, jotka ovat muuttaneet musiikinhistorian suuntaa.

Steve Reichin kotisivut

Steve Reichin esittely Wikipediassa

Steve Reichin teoksia Ratamo-kirjastoissa

Rautalangan värinää : 50 vuotta rautalankamusiikkia Suomessa

The Strangers, The Sounds, The Saints, The Islanders, The Scaffolds, The Esquires, The Avengers, The Lightnings... - siinä murto-osa 1960-luvun alussa Suomessa ensiesiintymisensä tehneitä rautalankayhtyeitä. Taas on aihetta puolivuosisataisjuhliin: 1.10. vietetään suomalaisen rautalankamusiikin syntymän kunniaksi juhlia Helsingin Tavastialla. Ja mukana ovat mm. edellä mainitut The Sounds ja The Scaffolds.

Suomalainen nimitys rautalankamusiikki juontanee juurensa Ruotsista: Juha Vainio suomensi 1964 ruotsalaisen Sören Andersonin kappaleen Sveriges elektriska stråltrådsorkester nimellä Paras rautalankayhtye. Tiettävästi ammattimuusikot myös käyttivät halventavasti kyseistä nimitystä inhoamastaan nuorisomusiikista.

Juuri rautalankamusiikki oli Suomessa ensimmäinen nuorison itsensä omaksuma musiikkityyli, jota esitettiin toisille nuorille. Rock and rollista ja twististä rautalankamusiikki erosi siten, että se oli melodisempaa, ei niin afroamerikkalaista ja pääosin instrumentaalista. Rautalankasoundiin kuului oleellisena myös kaiku. Sähkökitarayhtyeen kokoonpano koostui neljästä muusikosta ja soittimet olivat nykyään niin klassiset: soolo-, komppi- ja bassokitara ja rummut. Monet myös värkkäsivät soittimiaan itse - vaihtelevalla menestyksellä, sähkökitarat kun olivat kalliita siihen aikaan ja halutuimmat merkit vaikeasti saatavia.

Suomessa rautalankamusiikki on ollut elinvoimaista näihin päiviin asti. Perinteisen rautalankamusiikin kultakausi sijoittui vuosiin 1962-1964, mutta alan ammattilaiset ja harrastajat ovat pitäneet lajin elinvoimaisena mm. bändi- ja yhdistystoiminnan avulla. Festareita järjestetään myös ahkeraan. Nykyään rautalankamusiikkia on fuusioitu moneen muuhun populaarimusiikin lajiin kuten iskelmä- ja tanssimusiikkiin, heavy metaliin.

Rautalankaa Suomesta ja muualta Ratamo-kirjastoissa

The Scaffolds -yhtyeen kotisivuilta

Rautalankamusiikin ystävät (RAMY) ry:n kotisivut

Rautalankamusiikki Wikipediassa

Kuninkaan elämä

Michael Heatley & Deke Leonard: Elvis (Gummerus, 2011)

Elviksestä on kirjoitettu ja tullaan kirjoittamaan kirjoja toisensa perää. Ja mikäpäs siinä, kyllä hänestä juttua riittää. Toivottavaa tietysti on, että rock and rollin kuningasta kunnioitetaan laadukkailla julkaisuilla, kuten ovat tehneet uusimman Elvis-kirjan tekijät. Koville faneille ei kirjassa uutta tietoa paljoa ole, mutta kaikille Elviksen tekemisistä kiinnostuneille kirjasta löytyy vetävää tekstiä, jossa esitellään asiantuntevan kattavasti herran elämän ja uran vaiheet pimeitäkään puolia ohittamatta. Kokonaiskuvaa elävöittää tärkeimpien tapahtumien tarkka kuvailu ja Elviksen tunteneiden kommentit. Poikkeuksellisen hieno on tekstiä säestävä valokuvavalikoima, joka kertoo elämäntarinaa omalla tavallaan ja antaa näkyvyyttä myös Elviksen läheisille ja yhteistyökumppaneille. Mukana on CD, jolle on valittu tusina Elviksen tunnetuimmista kappaleista.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Tähtisumua

Nyman, Jake: Tähtisumua (Gummerus, 2011)
Musiikkitoimittaja, -arkeologi ja populaarimusiikin popularisoija Jake Nyman jatkaa taaksepäin siitä mistä edellinen kirja Kovan päivän ilta lähti, eli jazzin, swingin, iskelmän, viihde- ja elokuvamusiikin vaiheisiin viime vuosisadan alkupuolelta alkaen.

Kirjassa ei ole varsinaista juonta tai systemaattista esitystä eri musiikinlajien kehityksestä, mutta lukuisat tarinat ja muusikoilta itseltään peräisin olevat anekdootit piirtävät kuin huomaamatta mielenkiintoisen ja tarkan kuvan varhaisemman rytmimusiikin maailmasta. Nimensä kirja on ottanut Hoagy Carmichaelin ikivihreästä Stardust v. 1931. Jake Nyman jos kuka kannattaa ottaa oppaaksi ja seuraksi tutkimusmatkoille kevyen musiikin vaiheisiin!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Tähtisumua