Sibelius 150 – sinfoniset runot, näyttämö- ja orkesterimusiikki

Sibelius oli omimmillaan orkesterimusiikin parissa ja muutama tunnetuimpia isojen kokoonpanojen teoksia on jo esitelty aiemmin: Valse Triste, Finlandia, Lemminkäinen ja Tapiola. Vaikka Sibelius säilytti ominaislaatunsa myös näyttämömusiikissaan, näytelmien aiheet vaikuttivat suuresti myös musiikin tyyliin joka vaihteli kvasi-itämaisesta Belsazarin pidoista Pelleas ja Melisanden impressionismiin, kansallisten aiheiden Karelia-sarjaa ja Kuningas Kristian II:ta unohtamatta.

Sinfonisissa runoissaan Sibelius vältti 1800-luvun lopun romantikkojen yksityiskohtaista ohjelmallisuutta ja kuvasi vain aiheen yleistä ilmapiiriä, ”runo antaa vain lähtökohdan”. Sibelius loi myös orkesterimusiikillaan suomalaisen kansallisen taidemusiikin sävelkielen, jota ei siis aiemmin ollut vielä olemassa.  Tämän lisäksi hän pystyi vielä myöhemmin uudella ja jäljittelemättömällä tavalla muodostamaan oman synteesinsä myös aikansa muista virikkeistä. Tämä on se Sibeliuksen perintö, jonka takia hänen musiikkinsa täyttää myös kansainväliset mitat ja kestää aikakaudesta toiseen.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Karelia-musiikki, -alkusoitto ja –sarja. Op. 10 ja 11 (1893)

Sanomalehdistön päivien Finlandia on varmaankin tunnetuin Sibeliuksen säveltämistä teoksista näyttämölle, mutta Viipurilaisen Osakunnan kuvaelmamusiikki Karelia myöhempine muokkauksineen lienee suosion suhteen samassa sarjassa. Sujuvat melodiat ja tarttuvat rytmit olivat Sibeliuksen mielestä ehkä välityön tunnusmerkkejä, mutta kyllä hän itsekin ymmärsi teoksen arvon ainakin vähän myöhemmin.

Op. 7 Kullervo-sinfonia. (1892)

Kalevalasta aiheensa saanutta suurimuotoista sävelrunoa Kullervoa voidaan pitää Sibeliuksen kansallisimpana teoksena, mutta siinäkään hän ei käyttänyt suomalaisia kansansävelmiä sellaisenaan. Kalevala-säkeen rytmillä ja sävelaiheiden toistolla Sibelius halusi musiikissaan herättää ikivanhat suomalaiset mytologiat henkiin wagneriaaniseen tapaan.

Op. 9 Satu (En Saga). (1892)

Satu on psykologisesti kaikkein syvällisimpiä teoksiani. Voisinpa melkein sanoa, että siihen sisältyy koko nuoruuteni. Se on erään sieluntilan ilmaus. Niihin aikoihin, jolloin kirjoitin Sadun, sain kokea paljon järkyttävää. Missään muussa teoksessani en ole paljastanut itseäni niin täysin kuin Sadussa. Kaikki Sadun tulkinnat ovat minulle tietysti jo senkin vuoksi aivan vieraita."

>

Op. 27 Kuningas Kristian II, näytelmämusiikki ja orkesterisarja (1898)

Sibeliuksen ystävän Adolf Paulin näytelmään sävelletty musiikki syntyi nopeasti ja kevyesti muokattu orkesterisarja nousi suosikiksi myös maailmalla. Helsinkiläisiä nauratti myös kaupungilla keksityt melodiaan istuvat pilasanat ”minä menen Kämppiin takaisin” – Sibelius kun tunnetusti oli ravintola Kämpin juomahakuisimpia asiakkaita.

Op. 46 Pelléas ja Mélisande (näyttämömusiikki ja orkesterisarja). (1905)

Unenomainen, symbolistinen teos ei ole noussut suuren yleisön suosikiksi mutta sitä pidetään yhtenä Sibeliuksen näyttämömusiikin huipuista.

Pohjolan tytär. Op. 49 (1906)

Kalevalan tarinaan Väinämöisestä ja Pohjolan tyttärestä pohjautuva orkesteriteos sai alkunsa oratoriona, mutta lopullisessa teoksessa on aiheita niin Öisestä ratsastuksesta ja auringonnoususta, kolmannesta sinfoniasta kuin In memoriamin luonnoksista. Pohjolan tytär on Sibeliuksen yksi suosituimmista sinfonisista runoista.

Op. 51 Belsazarin pidot (näyttämömusiikki ja orkesterisarja. (1906/1907)

Hjalmar Procopén näytelmän musiikki on niitä harvoja kertoja kun Sibelius intoutuu erilaisiin sointiväreihin ja kiemurteleviin melodioihin senaikaisen orientalismin hengessä.

[Op. 117] Andante festivo jousille ja timpanille ad lib. (1938)

Samannimisestä jousikvartettiteoksesta sovitettu orkesteriversio oli viimeinen sävellys jonka esitystä Sibelius johti itse. Teoksen kantaesitys oli suora radiointi Sibeliuksen johdolla uudenvuodenpäivänä 1939.

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia

Sibelius.fi: Musiikki 

Lindberg, Magnus: Viulukonsertto

Lindberg, Magnus: Viulukonsertto - Jubilees - Souvenir (Ondine, 2013)

Ei liene enää yllätys, että ankarana avantgardistina aloittanut Magnus Lindberg osaa säveltää myös perinteisempää tonaalista musiikkia. Ondinen uusi Lindberg-julkaisu sisältää Pekka Kuusiston tulkitseman viulukonserton sekä säveltäjän itsensä johtamat ensilevytykset orkesteriteoksista/sovituksista Jubilees ja Souvenir. Mozartin tyylisiä melodiakoukeroita ei sentään kuulla, mutta jonkinlaista siltaa amerikkalaisesta modernismista eurooppalaiseen impressionismiin tai myöhäisromantiikkaan on saatettu olla rakentamassa.

Lindbergin musiikissa kuuluvia Uuden maailman sävyjä ei varmaankaan ole vähentänyt muutaman vuoden takainen kutsu New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi. Tällaiset vaikutteet ovat selvimmin esillä Souvenir-teoksessa, joka on kuin amerikkalainen postikortti tai matkamuisto lännen avarista maisemista. Teosta voisi kutsua vaikkapa postmoderniksi, jos vain erilaisten lyömäsoittimien ja jousien vuoropuhelu ei olisi niin vilpitöntä ja luontevasti tonaalista.

Jubilees tuo ensimmäisenä mieleen ranskalaisen Olivier Messiaenin orkesteriteoksen "Des canyons aux étoiles..", ei niinkään sävelkielen tai rytmiensä puolesta kuin samankaltaisen tunnelman ja avaruuden välittymisen takia. Siinä missä Messiaen keskittyy yksityiskohtiinsa, Lindberg pistää koko orkesterin töihin ja huolehtii suuremmista kokoinaisuuksista. Jos Souvenir olisikin voitu periaatteessa säveltää jo 1950-luvulla, Jubilees kuulostaa leimallisemmin nykyajan ääniltä ja pelkästään hyvässä mielessä.

Viulukonsertosta on olemassa jo aiempi Lisa Batiashvilin ja Radion sinfoniaorkesterin levytys, ja sooloviulun soinnissa on eroja taiteilijoiden välillä. Lyhyesti voisi sanoa että Batiashvili on hieman hienostuneempi siinä missä Kuusisto on rouheampi ja maanläheisempi. Kumpikin tulkinta palvelee kyllä itse teosta ja on makuasia haluaako esimerkiksi ensimmäisen osan lähes romanttiset viulumelodiat sileämmällä vai aavistuksen karheammalla otteella. Lindbergin viulukonsertto sinänsä lähestyy jo absoluuttisen oloista musiikkia jossa tyylimääritteet alkavat olla sivuseikka, teknisesti konsertossa on myös varmasti soittajalle vaikeita osia mutta ne eivät ole missään vaiheessa ikäänkuin pääosassa. Tapiola Sinfoniettan sointia voisi kuvata asialliseksi tai realistiseksi, ehkä äänitykselläkin on osuutensa mutta mitään ylimääräistä makeutusta ei levylle ole päätynyt eikä sitä myöskään kaivata.

Pitkä matka on siis tultu Kraftin tai Kineticsin betoninmurskajaisista, mutta suunta on ollut looginen ja nyt käsillä olevat sävellykset mielenkiintoista ja palkitsevaa kuultavaa jos oman aikamme musiikki sattuu kiinnostamaan. Nurmijärven kirjasto suosittelee vilpittömästi!

Teoksen saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Lindberg: Violin concerto - Jubilees - Souvenir

Magnus Lindbergin musiikkia Ratamo-kirjastoissa: CD-levyt

Spotify-linkkejä:

Viulukonsertto - Jubilees - Souvenir

Sibelius & Lindberg viulukonsertot

Action - Situation - Signification, Kraft

Kinetics - Marea - Joy

Messiaen: Des canyons aux étoiles

Dohnányi, Ernö (1877-1960)
Piano Concertos nos 1&2 (Chandos, 2010)
Variations on a Nursery Song (Naxos, 2010)
Kansallisilla ominaispiirteillä ryyditettyä "perusklassista" piano- ja orkestermusiikkia viime vuosisadan alkupuolelta unkarilaissyntyiseltä säveltäjältä Ernö Dohnanyiltä. Harvinaisemmat pianokonsertot 1 (op.5) ja 2 (op.42) esittää Howard Shelley (piano) ja BBC Philharmonic (joht. Matthias Bamert). Eldar Nebolsin (piano) soittaa muunnelmat lastenlaulusta Tuiki tuiki tähtönen eli Variations of a Nursery Song (op.25) Buffalon filharmonikkojen säestyksellä (joht. JoAnn Falletta), muut teokset ovat Symphonic Minutes (op.36) ja Sarjat fis-molli (op.19).