Sibelius 150 - kamarimusiikki

Vaikka piano oli Sibeliuksen ensimmäinen soitin, ”viulu otti minut kokonaan valtoihinsa. Tästedes oli kymmenen vuoden ajan hartain toivoni, minun kunnianhimoni ylväin päämäärä tulla suureksi viuluvirtuoosiksi" (1881). Virtuoosihaaveet haihtuivat aikanaan mutta Sibeliuksen sisarusten muodostaman kotitrion musisointi ystävä- ja tuttavapiirissä johti myös ensimmäisiin kamarimusiikkisävellyksiin, lähinnä omiksi ja sisarustrion esityskappaleiksi. Opiskeluvuodet Helsingissä jättivät jälkeensä mm. A-molli kvarteton jousille, jonka seurauksena Robert Kajanus totesi että toisten, esimerkiksi hänen, tuskin enää maksoi vaivaa kirjoittaa Suomessa musiikkia.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita. 

Triot, piano, jouset, JS208, C-duuri (1888)

Loviisa-trion nimellä tunnettu sävellys syntyi Sibeliuksen Eveliina-tädin luona kesällä 1888.

 

Kvartetot, jouset, JS183, a-molli (1889)

Sibeliuksen ensimmäinen taiteellinen läpimurto, ”Hra Sibelius antoi niin loistavan näytteen alkuperäisestä musiikillisesta lahjakkuudesta, että häneltä voidaan odottaa suuria” (Karl Flodin).

Sonaatit, viulu, piano, JS178, F-duuri (1889)

Toinen esimerkki nuoren Sibeliuksen kypsymisestä säveltäjänä.

Sonatiinit, viulu, piano, op80, E-duuri (1915)

Aikuinen mies muistelee onnellista lapsuuttaan ja virtuoosihaaveita sinfonioiden keskellä:  ”Uneksinut olevani kaksitoistavuotias ja virtuoosi. Lapsuuteni taivas ja tähtiä. Paljon tähtiä.” – mutta myös ”yksinäisyydentunteen ja elämäntuskan” vallassa.

Voces intimae, op.56 (1908-1909)

Sibeliuksen kypsän kauden ainoa teos jousikvartetille ja epäilemättä mestariteos myös muidenkin kuin säveltäjän itsensä mielestä. ” Siitä tuli ihana. Ihan semmoinen joka saa hymyn huulille vieläpä kuolinhetkenä. En sano muuta” kirjoitti säveltäjämestari vaimolleen Ainolle.

Kolme kappaletta viululle ja pianolle op. 116 (1929)

Myöhäiset  viuluteokset ovat täynnä arvoituksellista mystiikkaa.

Lähteet:

Sibelius.fi: Kamarimusiikkia

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Sibelius 150 - pianomusiikki

Sibelius Ainolassa 1940-luvulla.
Kuva: Suomen Valokuvataiteen Museo

Ensimmäiset merkittävämmät pianosävellykset, 6 impromptua op5 ja sonaatti F-duuri op12 syntyivät vuonna 1893, samoihin aikoihin kun Sibelius työskenteli Kalevala-aiheisen Veneen luominen -oopperan parissa. Näitä aiemmat pianoteokset ovat lähinnä seurapiiri- ja tilannemusiikkia lähipiirin, sisarusten ja ystävien tarpeisiin. Sibeliuksen pianomusiikki on epäilemättä jäänyt suurempien orkesteriteosten varjoon, vaikka pianokappaleissa on kuultavissa sama kehityskulku kuin säveltäjän koko tuotannossa yleensä. Sibeliukselle itselleen piano oli tärkeä työkalu uusien musiikillisten ideoiden etsinnässä ja hänen pianistiset kykynsä olivat aikalaisten mukaan melkoiset, varhaisemmista viuluhaaveista huolimatta. Sibelius sovitti myös orkesteriteoksiaan itse pianolle, kuten Finlandian (op16) ja Valse Tristen (op44 nro 1).

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Cinq morceaux op75 (1914-19)

Viisiosainen, puulajien mukaan (Pihlaja, Honka, Haapa, Koivu ja Kuusi) nimetty ”Puusarja” on Kukkaissarjan ohella  Sibeliuksen tunnetuimpia pianosävellyksiä, ja näistä erityisesti  Nro 5. Kuusi. Jälleen esimerkki Sibeliuksen läheisestä yhteydestä suomalaiseen luontoon.

Cinq morceaux op85 (1916-17)

”Kukkaissarjan” (Kaunokki, Neilikka, Kurjenmiekka, Akileija, Kellokukka) neljäs osa Akileija oli jo suosituimpien kappaleiden soittolistalla, mutta koko sarja edustaa Sibeliuksen pianomusiikin parhaimmistoa.  Jos Puusarja voisi luonnehtia vähän vakavammaksi impressionismiksi, niin Kukkaissarja on vastapainoksi hieman kepeämpää ja taiturillisempaa pianismia.

Kymmenen pianokappaletta op24 (1895-1903)

Ehkä hieman epätasainenkin opus sisältää suosituinta ja soitetuinta Sibeliuksen pianomusiikkia, kuten taiturimainen Romanssi nro 9.

Kyllikki. Kolme lyyristä kappaletta op41 (1904)

Sibeliuksen kalevalaisen pianokauden (kansallis-) romanttista tyyliä edustavan päätöksen aikalaisia ovat viulukonsertto ja Kuolema-näyttämömusiikki. Myös eksentrinen pianonero Glenn Gould levytti teoksen ja piti sitä merkittävänä lisänä piano-ohjelmistoon.

Kolme sonatiinia op67 (1912)

Suomalaisia säveltäjiä –teos (Otava, 1994) noteeraa – epäreilusti tai ei - Sibeliuksen pianomusiikista vain nämä kolme sonatiinia, jotka ovat lähempänä muun tuotannon sävelkieltä, modernia tiivistä klassismia.

Bagatelles op34 (1913-16)

Nro 1 Valse; nro 2 Air de danse; nro 5 Boutade; nro 9 Reconnaisance

Otteita  kymmenen pikkukappaleen kokoelmasta, jotka ”voileipäkappaleiden” ja kotimusiikin maineestaan huolimatta ovat piano-opiskelijoiden suosiossa. Ja onhan näitä toki myös mukava kuunnella!

Kuusi impromptua op. 5 (1890-93)

nro 5, h-molli (Vivace); nro 6 E-duuri (Commodo)Impromptut nro 5 ja 6 ovat sovituksia melodraamasta "Svartsjukans nätter (1888)". 

Lähteet:

Sibelius.fi: Pianosävellyksiä 

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Sibelius 150 - laulut

Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia)

Jos edellinen soittolista käsitteli Sibeliuksen tunnetuinta tuotantoa niin tästä saattaa löytyä myös muutama hieman vähemmälle huomiolle jäänyt teos, kyse on nimittäin Sibeliuksen lauluista. Jean Sibelius sävelsi kaiken kaikkiaan 109 laulua  - jos kadonneet laulut lasketaan mukaan niin kokonaismäärä nousee 111 kappaleeseen. Ne tunnetuimmat laulut käsiteltiin jo edellisessä listassa ja vaikka Sibelius onkin ehkä tunnetumpi orkesteri- ja sinfoniasäveltäjänä niin kyllä monet tämänkin listan laulut elävät edelleen kuulijoiden mielissä.

Kaikki Sibeliuksen laulut ovat erillisiä paitsi opus 88, jonka säveltäjä itse nimesi laulusarjaksi. Nurmijärven näkökulmasta tärkeän Aleksis Kiven ohella laulujen tekstien tekijöitä olivat mm. kansallisrunoilija J.L. Runeberg (opus 13 ja 90) ja Ernst Josephson (opus 36).

Ensimmäinen julkaistu teos oli laulu ”Serenad” Johan Ludvig Runebergin runoon vuonna 1888. Sibelius sävelsi yksinlauluja melko säännöllisesti aina vuoteen 1918 asti. Yksinlaulujen lisäksi hän sävelsi laulettua näyttämömusiikkia, kuoroteoksia sekä muutamia duettoja.

1. ”Illalle” (1898), opus 17 nro 6. Sanat A.V. Koskimies

Runolla on kaksoismerkitys, se on sekä ylistys iltahetkelle että kosioruno runoilijan  mielitietylle Ilta Bergrothille.

2. ”Souda, souda sinisorsa” (1899), [ilman opusnumeroa]. Sanat A.V. Koskimies 

 

3. ”Sången om korsspindeln” eli ”Laulu ristilukista” (1898) opus 27. 

Sävelletty Sibeliuksen läheisen ystävän Adolf Paulin näytelmään Kuningas Kristian II (Kung Kristian II). Laulun esittää narri, Sibelius sovitti lauluäänelle ja pianolle. Laulu ristilukista on mieslaulajien ohjelmistoissa kuulunut Sibeliuksen esitetyimpiin yksinlauluihin.

 

4. ”Sydämeni laulu” (1898) opus 18. Sanat A. Kivi, mieskuorolle (sisältää 6 laulua)

Sibelius sävelsi laulun Ainon odottaessa heidän kolmatta tytärtään Kirstiä. Laulu kertoo lapsen kuolemasta, ja  Kirsti-tyttären kuoltua alkuvuodesta 1900 laululle tuli hyvin henkilökohtainen merkitys. Sibelius soitti pianolla teoksen kuolleelle tyttärelle.

5. ”Metsämiehen laulu” (1899), opus 18. Sanat A. Kivi, mieskuorolle

 

6. ”Soi kiitokseksi Luojan” (1897), opus 23 nro 6a. Sanat A.V. Koskimies

Sekakuorolauluja vuoden 1897 promootiokantaatista tohtorin- ja maisterinvihkiäisissä. Suosittu virsi tänäkin päivänä.

 

7. ”Svarta rosor” (1899), opus 36 nro 1. Sanat Ernst Josephson.

Josephson oli ruotsalainen kuvataiteilija ja runoilija.

 

 

8. ”Demanten på marsnön” eli ”Timantti hangella” (1900), opus 36 nro 6. Sanat Josef Julius Wecksell.

Tämä teos on kuulunut Sibeliuksen suosituimpiin lauluihin.

 

9. ”Den första kyssen” (1901), opus 37 nro 1. Sanat J.L. Runeberg. 

Laulussa esitetään tytön ja iltatähden vuoropuhelua. Säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaaran mukaan tämä laulu on hieno esimerkki siitä, miten säveltäjä käyttää harmonian ja sävellajin vaihdoksia kuvastamaan runon psykologista sisältöä.

 

10. ”Jääkärien marssi” (Jääkärimarssi), opus  91a orkesterille ja miesäänille ab lib. Sovitus teoksesta mieskuorolle ja pianolle (1917). Sanat Heikki Nurmio. Ensiesitys 20.4.1918 [Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Jean Sibelius]. Mieskuoro- ja pianoversio alkoi levitä jo ennen sisällissodan puhkeamista tammikuussa 1918. 

Sibeliuksen korvalääkäri Wilhelm Zilliacus kertoi suomalaisen jääkäripataljoonan tukalasta tilanteesta Libaussa ja pyysi säveltämään jääkäreille marssin luutnantti Heikki Nurmion runoon. Sibelius kertoi säveltäneensä marssin parissa päivässä ”korkean isänmaallisen tunnelman vallassa”. Alunperin marssi oli kokonaan mollissa, mutta saadakseen siihen optimistisen lopun muunsi hän eräät säkeet duuriin, mikä antoikin sille vaihtelevan ja omintakeisen musiikillisen ilmeen.

 

Laulujen saatavuus äänitteillä Ratamo-kirjastoissa:

Illalla (op 17 nro 8)

Souda, souda sinisorsa

Laulu ristilukista (op 27)

Sydämeni laulu (op 18)

Metsämiehen laulu (op 18)

Soi kiitokseksi Luojan (op 23 nro 6a)

Svarta rosor (op 36 nro 1)

Timantti hangella (op 36 nro 6)

Den första kyssen (op 37 nro 1)

Jääkärien marssi (op 91a)

Sibelius 150 - ne tunnetuimmat

Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia)

Vuosi 2015 on kansallissäveltäjämme juhlavuosi, Jean Sibeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Musiikkikirjastot ovat juhlinnassa mukana ja merkkivuosi näkyy monin tavoin. Toki Sibelius on onneksi  kansallisaarre jonka musiikkia kuunnellaan, soitetaan ja tutkitaan edelleen myös tämän päivän arjessa juhlavuosien ulkopuolellakin.

Tämä soittolista esittelee alkajaisiksi Sibeliuksen ehkä tunnetuimpia sävellyksiä, niitä joita suuri yleisö – ulkomaita myöten - tuntee. Ne ovat omalla tavallaan myös tyypillisiä ja sikäli edustavia otoksia laajasta tuotannosta. Toisin sanoen niitä kappaleita, jotka tulevat Sibeliuksesta ensimmäisenä ihan tavallisen musiikinkuuntelijan mieleen. Ja jos Sibeliuksen musiikki ei ole aivan tuttua, niin ehkä näistä voi myös aloittaa?

1)      Valse Triste, op. 44, nro 1 (1904)

Epäilemättä Sibeliuksen kaikkein tunnetuin teos Finlandian ohella, Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema sävelletty näyttämömusiikin osa jossa päähenkilön äiti elää uudelleen nuoruutensa tanssiaiskohtauksen kuolemaa edeltävässä horroksessa, heittäytyen kiihtyvän valssin lopuksi viikatemiehen syliin.

2)      Finlandia, op. 26 (1900)

Se toinen Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista, vuoden 1899 Sanomalehdistön päivien historiallisen kuvaelmasarjan finaali "Suomi herää", joka nousee puhtaan isänmaallisuuden yli universaalin vetoomuksen symboliksi, jonka kaikki kansat ja yksilöt voivat kokea omakseen.  Hymni-osa on Amerikassa myös virsien sävelenä, mikä saattaa meistä suomalaisista tuntua hieman oudolta.

3)      En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4 (1909)

Sibeliuksella on paljon muutakin laulumusiikkia, mutta ”On hanget korkeat nietokset” -laulun ohella tämä Topeliuksen runoon sävelletty joululaulu on monelle rakas, niin kuin se oli myös säveltäjälle itselleen läheinen. Ainolan jouluperinteisiin kuului, että maestro itse soitti pianolla ”On hanget korkeat nietokset”, mutta Aino Sibelius säesti aina laulun ”En etsi valtaa, loistoa”. Myös Sibeliuksen teosluettelossa nämä ovat komeasti opusnumerolla yksi.

4)      Sinfonia nro 2, op. 43 (1900-1902)

Sibelius tunnetaan erityisesti orkesterisäveltäjänä, ja hänen seitsemän sinfoniaansa ovat keskeinen osa koko sävellystuotannosta. Toinen sinfonia oli menestys heti ensiesityksistä alkaen, suomalaiset kuulevat siinä vapaustaistelun sävelen ja muu maailma ehkä enemmän pohjoisen eksoottisen individualistin absoluuttista musiikkia

5)      Koulutie, JS112 (1924)

Runoilija V.A. Koskenniemen tunnetuimpia runoja sai Sibeliukselta sävelen, myös Finlandia-hymnin laulettuna esitettävän version sanat vakiintuivat aikanaan Koskenniemen kirjoittamasta tekstistä.

6)      Konsertot, viulu, orkesteri, op. 47, d-molli (1903-1904/1905)

Nuoren Sibeliuksen alkuperäinen intohimo oli tulla suureksi viulutaitelijaksi, joten hänen ainoa konserttonsakin on teknisesti virtuositeettia vaativa. Teos ei ollut aluksi kovin suosittu, mutta lopullisessa muodossaan siitä tuli myöhemmin osa kaikkien merkittävien viulistien ohjelmistoa.  Tyyliltään konsertto on lähinnä myöhäisromanttista puhdasta musiikkia, ilman symbolisia tai allegorisia merkityksiä.

7)      Romanssi , viulu/sello, piano, op. 78, nro 2 (1915)

”Minusta tulee nyt viisikymmenvuotias. Köyhä – niin köyhä että minun on pakko säveltää pikkukappaleita” totesi Sibelius itsekin sata vuotta sitten, mutta tämä romanssi viululle tai sellolle ja pianolle on silti oikea pieni helmi: yksinkertaisen kaunis ja haikean kepeä.

8)      Kappaleet, piano, op. 85, nro 4, Aquileja (1917)

Kukkaissarjana tunnetun pianokokoelman soitetuin osa on numero 4, Akileija. Luonto ja sen ilmiöt olivat Sibeliukselle merkittävä inspiraation lähde aina ensimmäisestä sävelletystä kappaleesta alkaen. Liekö Aino-vaimon huolella vaalima Ainolan puutarha ollut myös osaltaan vaikuttamassa näiden pianokappaleiden syntyyn? Tosin ainaista rahapulaa ei voida sivuuttaa myöskään näiden kappaleiden kohdalla...

9)      Lemminkäinen, op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen (1895/1897/1900-1939)

Päiväkirjamerkintä 21.4.1915: ”Näin tänään kymmentä vaille yksitoista 16 joutsenta. Suurimpia elämyksiäni! Herrajumala tuota kauneutta! Ne kiertelivät pitkään yläpuolellani. Katosivat auringon utuun välkehtivinä hopeanauhana.”

Joutsenilla oli erityisasema Sibeliuksen luontosuhteessa, joten on vain kohtuullista että yksi Sibeliuksen tunnetuimmista teemoista on nimeltään ”Tuonelan joutsen”. Alun perin oopperan alkusoitoksi suunniteltua sävelrunon toista osaa esitetään konserttiohjelmissa usein omana numeronaan.

10)   Tapiola, op. 112 (1926)

Sibeliuksen sinfonisten runojen huipentuma Tapiola edustakoon Sibeliuksen myöhäistä tuotantoa, jonka jälkeen tuli vain ”Järvenpään hiljaisuus”. New York Symphony Societyn tilaustyön sanotaan kiteyttävän myytillisen metsän olemuksen, jälleen yksi todiste Sibeliuksen kiinteästä yhteydestä suomalaiseen luontoon.

Soittolistan kappaleet löytyvät myös äänitteinä Ratamo-kirjastoista

ValseTriste, op. 44, nro 1

Finlandia,op. 26

En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4

Sinfonianro 2, op. 43

Koulutie,JS112

Konsertot,viulu, orkesteri, op. 47, d-molli

Romanssi, viulu/sello, piano, op. 78, nro 2

Kappaleet,piano, op. 85, nro 4, Aquileja

Lemminkäinen,op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen

Tapiola,op. 112

Lähteet:

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia

Sankarillista ja kaunista Wagneria

Richard Wagnerin 200-vuotissynttärit ovat aivan nurkan takana. Tahdotko tutustua hänen musiikkiinsa ilman 4-5 tunnin oopperasessiota? Nappaapa mukaasi tämä levy alkupaloiksi.

Levy on ikään kuin läpileikkaus Wagnerin tuotannosta, alkuvuosien perinteisemmän oopperakaavan sävellyksistä myöhempään kokonaisteosajatteluun, sikäli kun niistä voi ’aarioita’ irrottaa. Rienzin rukous Allmächt’ger Vater edustaa skaalan perinteisempää päätä, kun taas Niebelungen sormus –sarja kenties sitä läpisävelletyintä. Sormus –sarjasta levyllä kuullaan Siegmundin miekkamonologi (Ein Schwert verhiess mir der Vater) Valkyyriasta sekä Siegfriedin Waldweben (Metsän kuiskinta) –kohtaus sarjan kolmannesta osasta. Väliin mahtuvat otteet ns. keskikauden oopperoista Lohengrin, Mestarilaulajat ja Tannhäuser.

Lohengrinistä on mukana Graalikertomuksen (In fernem Land..) harvemmin kuultu pidempi, kahden värssyn versio. Säveltäjä leikkasi toisen osan ennen oopperan ensi-iltaa, koska arveli sen lähinnä haukotuttavan yleisöä. Toki ritarin nimen paljastukseen päättyvä versio on draaman kaaren kannalta jännittävämpi, mutta mielenkiintoinen on tämä pidempikin, tuo lisää syvyyttä henkilöihin ja kertoo enemmän heidän suhteistaan. Nürnbergin mestarilaulajista levylle on poimittu laulajakiltaan pyrkivän Waltherin koelaulu Am stillen Herd. Tannhäuserista kuullaan Inbrunst im Herzen, päähenkilön vahva kertomus pyhiinvaellusmatkastaan Roomaan Paavia tapaamaan.

Erikoisin osa levyllä on nk. Wesendonck -laulusarja, jonka Wagner sävelsi silloisen muusansa Mathilde Wesendonckin runoihin, alun perin naisäänelle ja pianolle. Orkesterisovitukset teki myöhemmin Felix Mottl. Miesäänet eivät ole aikaisemmin kovin montaa levytystä näistä lauluista tehneet. Mielenkiintoisiksi Wesendonck –laulut tekee myös se, että Wagner työsti samaan aikaan oopperaansa Tristan ja Isolde, johon usea sarjan kappale viittaa, ollen ikään kuin tutkielmia samasta aiheesta.

Wagneria levyllä laulaa eräs tämän hetken kuumimmista oopperanimistä, saksalainen tenori Jonas Kaufmann. Monet pitävät häntä aikamme suurimpana Wagner -toivona. Eikä ihme, kun hänen runollisen kaunista ja samalla sopivan sankarillista tulkintaansa kuuntelee. Kaufmannin tummahko baritonisävytteinen ääni jakaa mielipiteitä, mutta siinä on runsaasti piirteitä, jotka tekevät hänestä jo nyt lupaavan Wagner -tulkin. Hänen äänensä on riittävän voimakas ja tekniikkansa vakaa, jotta hän pystyy laulamaan vahvimmat ja vaativimmatkin kohdat. Ja nimenomaan laulamaan, huutamiseen tai mylvintään hän ei sorru missään vaiheessa. Toisaalta hänen italialaistyyppinen laulutapansa, soljuvat legatot, herkät ohennukset ja äärimmäisen kauniit pianissimonsa tuovat tulkintaan runsaasti syvyyttä ja nyansseja. Lisäksi mies on varsinainen stage animal, osaa näytellä, ja tarinaan heittäytymisen kuulee myös äänessä. Näyttämöllä Kaufmann on levyllä laulamistaan rooleista esittänyt toistaiseksi vasta Lohengriniä ja Siegmundia sekä Mestarilaulajien Waltheria konsertissa. Vaativammat Tannhäuser, Tristan ja Siegfried ovat tulossa, kenties. Wesendonck -lauluissa Kaufmann pääsee esittelemään kiiteltyjä lied -tulkinnan taitojaan. Tenoria tukee levyllä täydellisesti Berliinin Saksalaisen Oopperan (Deutscher Oper Berlin) orkesteri johtajanaan Donald Runnicles.

Kaufmann julkaisee tiettävästi syksyllä albumin toisen 200 -vuotisjuhlaa viettävän synttärisankarin, Verdin, tuotannosta. Hiljattainen menestys Lontoon Don Carlossa lupaa hyvää silläkin saralla.

Wagner: Kaufmann levyn saatavuus Ratamossa

Traileri levyn teosta

Yle Teema muistaa Wagnerin syntymäpäivää lähettämällä Metropolitan Oopperan suurtuotannon Sormus –sarjasta 21.-25.5. Katselukokemusta voi myös kommentoida interaktiivisesti yle.fi/klassinen/live sivulla asiantuntevassa seurassa. Lisätietoja

Joseph Haydn 280 v.

Haydnin syntymästä on kulunut 31. maaliskuuta jo 280 vuotta. Tätä loistavaa säveltäjää on hyvä aina silloin tällöin muistaa, koska hän tahtoo usein jäädä kahden muun wieniläisklassikon, Mozartin ja Beethovenin, varjoon. Haydnia ei kuitenkaan pidä missään nimessä väheksyä heidän rinnallaan, sillä Haydn oli Mozartille ja Beethovenille esikuva, innoittaja, opettaja ja ladunavaaja, jonka luomukset loivat pohjaa myöhemmin syntyneiden töille. Haydnia sanotaankin sinfonian ja jousikvarteton isäksi.

Haydnin musiikkiin kannattaa tutustua siitäkin syystä, että aineisto ei aivan heti lopu. Hänen tuotantonsa on hämmästyttävän laaja: satoja ja satoja monenmuotoisia hienoja teoksia.

Haydnin teosluettelo

Haydnin nuotteja IMSLP:ssä