Daft Punk ja vanhoja vocoder-hittejä

Daft Punk: Random Access Memories (2013) ja vanhoja vocoder-hittejä

Pariisilainen sähköpopduo on onnistunut valloittamaan radioaallot uusimmalla kappaleellaan "Get Lucky", joka on samalla edustava näyte Random Access Memories -levyn muusta sisällöstä. Groovaava, 70- ja 80-luvuilta vauhtia hakeva kepeä poptekno-r'n'b on silattu sähköisellä vokooderi-laululla ja yhdistelmä on kieltämättä tyylikäs ja taitavasti tehty.

Varhaisempaan Daft Punk-tuotantoon verrattuna uusi levy on irtiotto särmikkäämmästä ja mekaanisemmasta electrosta johon yhtye on aikaisemmin yhdistetty, mutta puhtaan lauluäänen, oikeiden soittimien ja soittajien sekä melodisempien kappaleiden mukaantulo ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Jos Daft Punkin uusi eurooppalaistyylinen menneisyyteen nojaava sähköpop viehättää niin tässä muutamia vinkkejä vanhemmista artisteista joita pulpahtelee ainakin allekirjoittaneen mieleen Random Access Memoriesia kuunnellessa.

Vocoder tai vokooderi on sähköinen puheen muokkausmenetelmä joka saa musiikkikäytössä syntetisaattorit puhumaan ja laulamaan robottimaisella äänellä. Elektronisen (pop)musiikin pioneerit Wendy Carlos ja Robert Moog häärivät ensimmäisinä myös vokooderin parissa, mutta Daft Punkin edustaman tyylin esitaistelijaksi täytyy esiin nostaa kuitenkin saksalainen Kraftwerk. Toinen 70-luvulla laajemman suosion saavuttanut eurooppalainen sähkötrubaduuri on ranskalainen Jean-Michel Jarre, jonka vokooderikokeilut tosin jäivät oikeastaan vain Zoolook-levylle (1984). Italialainen tuottaja Giorgio Moroder on epäilemättä ollut myös Daft Punkin innoittajana, onhan levyllä biisi nimeltä Giorgio by Moroder.

Myös saksalainen Tangerine Dream sai tungettua vokooderin kappaleensa Bent Cold Sidewalk introon vuonna 1978, mutta muuten Steve Jolliffen mukanaolo yhtyeessä oli vain lyhyt kokeilu joten olkoon tämä esimerkkinä vokooderin gimmick-käytöstä. Radioystävällisen rockin puolelta vokooderinäytteeksi kelvannee brittiläisen Electric Light Orchestran Sweet Talkin' Woman levyltä Out of the Blue (1978). Euroopan ulkopuolelta Japanista tullut esi-teknotrio Yellow Magic Orchestra eli YMO ei ollut aikoinaan mikään vokooderin suurkuluttaja, mutta ansaitsee silti tulla mainituksi yhtenä teknopopin pioneereista.

1980-luvun alun pirteimmästä vokooderi-hitistä vastasi vanha jazzpianisti ja kosketinsoittaja Herbie Hancock, kappale Rockit oli levyn Future Shock (1983) ensimmäinen raita. Myös vanha jäärä Neil Young "sekaantui koneisiin" Trans-levyllään, ensivastaanotto oli liki murskaava mutta näin jälkeenpäin kuunneltuna levy lienee silti mainettaan parempi.

Uuden vuosituhannen puolella retroilevan eurooppalaisen elektropopin puhdasoppisin ilmentymä on ollut jälleen ranskalainen duo eli Air, brittiläinen Saint Etienne on ehkä jo liiankin lähellä perinteistä indiebändiä mutta Finisterre-albumilla on jotakin samaa henkeä.

Daft Punk-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Kraftwerk-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Jean-Michel Jarre-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Air-levyjä Ratamo-kirjastoissa

YMO-levyjä Ratamo-kirjastoissa

Vocoder eli vokooderi (Wikipedia)

Pieni vokooderi-henkinen soittolista 

 

Kraftwerk: Autobahn (1974)


Kraftwerk: Man Machine (1978)


Giorgo Moroder: From Here to Eternity (1977)


Jean-Michel Jarre: Oxygène, Pt. II (1976)

 Tangerine Dream: Bent Cold Sidewalk (1978)


Electric Light Orchestra: Sweet Talkin' Woman (1978)


YMO (Yellow Magic Orchestra): Rydeen (1979)


Herbie Hancock: Rockit (1983)


Neil Young: Computer Age (1982)

Air: How Does it Feel (2001)


Saint Etienne: Finisterre (2010)