Karjalaisen odotettu uusi levy on kokonaisuudeltaan hieman hämmentävä jos toki kiintoisakin sekahedelmäsoppa. Vuodenvaihteessa julkaistun Mennyt mies –singlen myötä odotti jotain muuta. Se on nimittäin levyn poikkeavin biisi. Lupasi uutta.. Sen kaltaista räyhäkkää discoilua levyltä on turha enempää hakea. Seesteisempää ja rauhallisempaa saa. Tai itse asiassa melkoisen monipuolisia tunnelmia. Tässä ensikuulemalta korvaan tarttunutta:
Riisinjyvä - helisevät nuotioiltakitarat, congat, vaivihkaa hiipivät koskettimet. Kertosäe, jossa muuten hieno falsettikorotus, ja outro kasvattavat jo suureksi poppibiisiksi. Tekstiä jäi miettimään..
Yksi kerrallaan - hippeyden ylistysmantra. Puhdas pianointro vaihtuu hetkessä ajattomaksi popiksi 60-luvun muistumilla ryyditettynä.
Et ole yksin - hupaisa hurriganestyylinen rokettirullaus kertsin tankeroenglantia myöten. Sooloskitta miltei twängää.
Sydänlupaus - voi hellanduudelis sentään, tämähän on suorastaan rakkausiskelmää! Love-love <3 Salettivarma hääbiisi yksissä jos toisissakin tahdonjuhlissa. Namu rautalankakitara.
Kurkien äänet - taitaa olla rakenteeltaan tutuin, aikaisempiin Karjalaisiin verraten. Simppeli melodia, toisto tuttuna tehokeinona. Blues olematta blues. Taustan ujeltava kiippari tuo hienosti syysusvaista tunnelmaa.
Ole nuori - lempeän ironinen teinikuvaus kekkoslandiasta virnuiluttaa osuvaisuudellaan. Taustatunnelmakin vie takavuosille. Mukavan raukeaa.
Sinisestä kankaasta - hellyttävän naiivi rakkausluritus, silti ilman korniuden häivääkään. Tällaiset tulkinnat Jii on aina osannut. Yksinkertainen on kaunista.
Toinen, minkä Karjalainen on aina osannut: valita soittokaverinsa. Himpskatin hyvältä soundaa tämäkin bändi. Tokkopa tuo ihme, onhan mukana suurin osa Laikaa (Haavisto – Lankinen – Nyman) ja koskettimissa velho Pekka Gröhn. Komeasti kulkee. Johan tätä lättyä tulee näillä äänillä pyöritettyä useamminkin!
Ai niin, se toinen singlelohkaisu, Meripihkahuone, on ilmeinen kesähittikandidaatti (ellei ilmestynyt liian aikaisin näille lyhyen kierron (ja pitkän kevään!) markkinoille). Kupliva ja iloinen. Tarttuva. Taattua tuttua Karjalaista. Tsekkaa vaikka!
Mielenkiintoista taustaa levyn teksteistä ja kannesta: Soundi haastattelee
Saatavuus Ratamossa
Riisinjyvä - helisevät nuotioiltakitarat, congat, vaivihkaa hiipivät koskettimet. Kertosäe, jossa muuten hieno falsettikorotus, ja outro kasvattavat jo suureksi poppibiisiksi. Tekstiä jäi miettimään..
Yksi kerrallaan - hippeyden ylistysmantra. Puhdas pianointro vaihtuu hetkessä ajattomaksi popiksi 60-luvun muistumilla ryyditettynä.
Et ole yksin - hupaisa hurriganestyylinen rokettirullaus kertsin tankeroenglantia myöten. Sooloskitta miltei twängää.
Sydänlupaus - voi hellanduudelis sentään, tämähän on suorastaan rakkausiskelmää! Love-love <3 Salettivarma hääbiisi yksissä jos toisissakin tahdonjuhlissa. Namu rautalankakitara.
Kurkien äänet - taitaa olla rakenteeltaan tutuin, aikaisempiin Karjalaisiin verraten. Simppeli melodia, toisto tuttuna tehokeinona. Blues olematta blues. Taustan ujeltava kiippari tuo hienosti syysusvaista tunnelmaa.
Ole nuori - lempeän ironinen teinikuvaus kekkoslandiasta virnuiluttaa osuvaisuudellaan. Taustatunnelmakin vie takavuosille. Mukavan raukeaa.
Sinisestä kankaasta - hellyttävän naiivi rakkausluritus, silti ilman korniuden häivääkään. Tällaiset tulkinnat Jii on aina osannut. Yksinkertainen on kaunista.
Toinen, minkä Karjalainen on aina osannut: valita soittokaverinsa. Himpskatin hyvältä soundaa tämäkin bändi. Tokkopa tuo ihme, onhan mukana suurin osa Laikaa (Haavisto – Lankinen – Nyman) ja koskettimissa velho Pekka Gröhn. Komeasti kulkee. Johan tätä lättyä tulee näillä äänillä pyöritettyä useamminkin!
Ai niin, se toinen singlelohkaisu, Meripihkahuone, on ilmeinen kesähittikandidaatti (ellei ilmestynyt liian aikaisin näille lyhyen kierron (ja pitkän kevään!) markkinoille). Kupliva ja iloinen. Tarttuva. Taattua tuttua Karjalaista. Tsekkaa vaikka!
Mielenkiintoista taustaa levyn teksteistä ja kannesta: Soundi haastattelee
Saatavuus Ratamossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti