Ei liene enää yllätys, että ankarana avantgardistina aloittanut Magnus Lindberg osaa säveltää myös perinteisempää tonaalista musiikkia. Ondinen uusi Lindberg-julkaisu sisältää Pekka Kuusiston tulkitseman viulukonserton sekä säveltäjän itsensä johtamat ensilevytykset orkesteriteoksista/sovituksista Jubilees ja Souvenir. Mozartin tyylisiä melodiakoukeroita ei sentään kuulla, mutta jonkinlaista siltaa amerikkalaisesta modernismista eurooppalaiseen impressionismiin tai myöhäisromantiikkaan on saatettu olla rakentamassa.
Lindbergin musiikissa kuuluvia Uuden maailman sävyjä ei varmaankaan ole vähentänyt muutaman vuoden takainen kutsu New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi. Tällaiset vaikutteet ovat selvimmin esillä Souvenir-teoksessa, joka on kuin amerikkalainen postikortti tai matkamuisto lännen avarista maisemista. Teosta voisi kutsua vaikkapa postmoderniksi, jos vain erilaisten lyömäsoittimien ja jousien vuoropuhelu ei olisi niin vilpitöntä ja luontevasti tonaalista.
Jubilees tuo ensimmäisenä mieleen ranskalaisen Olivier Messiaenin orkesteriteoksen "Des canyons aux étoiles..", ei niinkään sävelkielen tai rytmiensä puolesta kuin samankaltaisen tunnelman ja avaruuden välittymisen takia. Siinä missä Messiaen keskittyy yksityiskohtiinsa, Lindberg pistää koko orkesterin töihin ja huolehtii suuremmista kokoinaisuuksista. Jos Souvenir olisikin voitu periaatteessa säveltää jo 1950-luvulla, Jubilees kuulostaa leimallisemmin nykyajan ääniltä ja pelkästään hyvässä mielessä.
Viulukonsertosta on olemassa jo aiempi Lisa Batiashvilin ja Radion sinfoniaorkesterin levytys, ja sooloviulun soinnissa on eroja taiteilijoiden välillä. Lyhyesti voisi sanoa että Batiashvili on hieman hienostuneempi siinä missä Kuusisto on rouheampi ja maanläheisempi. Kumpikin tulkinta palvelee kyllä itse teosta ja on makuasia haluaako esimerkiksi ensimmäisen osan lähes romanttiset viulumelodiat sileämmällä vai aavistuksen karheammalla otteella. Lindbergin viulukonsertto sinänsä lähestyy jo absoluuttisen oloista musiikkia jossa tyylimääritteet alkavat olla sivuseikka, teknisesti konsertossa on myös varmasti soittajalle vaikeita osia mutta ne eivät ole missään vaiheessa ikäänkuin pääosassa. Tapiola Sinfoniettan sointia voisi kuvata asialliseksi tai realistiseksi, ehkä äänitykselläkin on osuutensa mutta mitään ylimääräistä makeutusta ei levylle ole päätynyt eikä sitä myöskään kaivata.
Pitkä matka on siis tultu Kraftin tai Kineticsin betoninmurskajaisista, mutta suunta on ollut looginen ja nyt käsillä olevat sävellykset mielenkiintoista ja palkitsevaa kuultavaa jos oman aikamme musiikki sattuu kiinnostamaan. Nurmijärven kirjasto suosittelee vilpittömästi!
Teoksen saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Lindberg: Violin concerto - Jubilees - Souvenir
Magnus Lindbergin musiikkia Ratamo-kirjastoissa: CD-levyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti