 |
| Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia) |
Vuosi 2015 on kansallissäveltäjämme juhlavuosi, Jean
Sibeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Musiikkikirjastot ovat
juhlinnassa mukana ja merkkivuosi näkyy monin tavoin. Toki Sibelius on
onneksi kansallisaarre jonka musiikkia
kuunnellaan, soitetaan ja tutkitaan edelleen myös tämän päivän arjessa
juhlavuosien ulkopuolellakin.
Tämä soittolista esittelee alkajaisiksi Sibeliuksen ehkä tunnetuimpia
sävellyksiä, niitä joita suuri yleisö – ulkomaita myöten - tuntee. Ne ovat
omalla tavallaan myös tyypillisiä ja sikäli edustavia otoksia laajasta tuotannosta. Toisin sanoen niitä kappaleita, jotka tulevat
Sibeliuksesta ensimmäisenä ihan tavallisen musiikinkuuntelijan mieleen. Ja jos Sibeliuksen musiikki ei ole aivan
tuttua, niin ehkä näistä voi myös aloittaa?
1)
Valse Triste, op. 44, nro 1 (1904)
Epäilemättä Sibeliuksen kaikkein tunnetuin teos Finlandian ohella, Arvid
Järnefeltin näytelmään Kuolema sävelletty näyttämömusiikin osa
jossa päähenkilön äiti elää uudelleen nuoruutensa tanssiaiskohtauksen kuolemaa
edeltävässä horroksessa, heittäytyen kiihtyvän valssin lopuksi viikatemiehen
syliin.
2)
Finlandia, op. 26 (1900)
Se toinen Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista, vuoden 1899 Sanomalehdistön päivien
historiallisen kuvaelmasarjan finaali "Suomi herää", joka nousee puhtaan isänmaallisuuden yli
universaalin vetoomuksen symboliksi, jonka kaikki kansat ja yksilöt voivat
kokea omakseen. Hymni-osa on Amerikassa
myös virsien sävelenä, mikä saattaa meistä suomalaisista tuntua hieman oudolta.
3)
En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4 (1909)
Sibeliuksella on paljon muutakin laulumusiikkia, mutta ”On hanget korkeat
nietokset” -laulun ohella tämä Topeliuksen runoon sävelletty joululaulu on
monelle rakas, niin kuin se oli myös säveltäjälle itselleen läheinen. Ainolan
jouluperinteisiin kuului, että maestro itse soitti pianolla ”On hanget korkeat
nietokset”, mutta Aino Sibelius säesti aina laulun ”En etsi valtaa, loistoa”.
Myös Sibeliuksen teosluettelossa nämä ovat komeasti opusnumerolla yksi.
4)
Sinfonia nro 2, op. 43 (1900-1902)
Sibelius tunnetaan erityisesti orkesterisäveltäjänä, ja hänen seitsemän sinfoniaansa
ovat keskeinen osa koko sävellystuotannosta. Toinen sinfonia oli menestys heti
ensiesityksistä alkaen, suomalaiset kuulevat siinä vapaustaistelun sävelen ja
muu maailma ehkä enemmän pohjoisen eksoottisen individualistin absoluuttista
musiikkia
5)
Koulutie, JS112 (1924)
Runoilija V.A. Koskenniemen tunnetuimpia runoja sai Sibeliukselta sävelen, myös Finlandia-hymnin laulettuna esitettävän
version sanat vakiintuivat aikanaan Koskenniemen kirjoittamasta tekstistä.
6)
Konsertot, viulu, orkesteri, op. 47, d-molli (1903-1904/1905)
Nuoren Sibeliuksen alkuperäinen intohimo oli tulla suureksi viulutaitelijaksi, joten
hänen ainoa konserttonsakin on teknisesti virtuositeettia vaativa. Teos ei
ollut aluksi kovin suosittu, mutta lopullisessa muodossaan siitä tuli myöhemmin
osa kaikkien merkittävien viulistien ohjelmistoa. Tyyliltään konsertto on lähinnä
myöhäisromanttista puhdasta musiikkia, ilman symbolisia tai allegorisia
merkityksiä.
7)
Romanssi , viulu/sello, piano, op. 78, nro 2 (1915)
”Minusta tulee nyt viisikymmenvuotias. Köyhä – niin köyhä että minun on pakko
säveltää pikkukappaleita” totesi Sibelius itsekin sata vuotta sitten, mutta
tämä romanssi viululle tai sellolle ja pianolle on silti oikea pieni helmi:
yksinkertaisen kaunis ja haikean kepeä.
8)
Kappaleet, piano, op. 85, nro 4, Aquileja (1917)
Kukkaissarjana tunnetun pianokokoelman soitetuin osa on numero 4, Akileija.
Luonto ja sen ilmiöt olivat Sibeliukselle merkittävä inspiraation lähde aina
ensimmäisestä sävelletystä kappaleesta alkaen. Liekö Aino-vaimon huolella vaalima Ainolan puutarha ollut myös osaltaan
vaikuttamassa näiden pianokappaleiden syntyyn? Tosin ainaista rahapulaa ei
voida sivuuttaa myöskään näiden kappaleiden kohdalla...
9)
Lemminkäinen, op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen (1895/1897/1900-1939)
Päiväkirjamerkintä 21.4.1915: ”Näin tänään kymmentä vaille yksitoista 16
joutsenta. Suurimpia elämyksiäni! Herrajumala tuota kauneutta! Ne kiertelivät
pitkään yläpuolellani. Katosivat auringon utuun välkehtivinä hopeanauhana.”
Joutsenilla oli erityisasema Sibeliuksen luontosuhteessa, joten on vain
kohtuullista että yksi Sibeliuksen tunnetuimmista teemoista on nimeltään ”Tuonelan
joutsen”. Alun perin oopperan alkusoitoksi suunniteltua sävelrunon toista osaa esitetään
konserttiohjelmissa usein omana numeronaan.
10)
Tapiola, op. 112 (1926)
Sibeliuksen sinfonisten runojen huipentuma
Tapiola edustakoon Sibeliuksen myöhäistä tuotantoa, jonka jälkeen tuli vain
”Järvenpään hiljaisuus”. New York Symphony Societyn tilaustyön sanotaan
kiteyttävän myytillisen metsän olemuksen, jälleen yksi todiste Sibeliuksen
kiinteästä yhteydestä suomalaiseen luontoon.
Soittolistan kappaleet löytyvät myös äänitteinä Ratamo-kirjastoista
Lähteet:
Tawastjerna,
Erik: Sibelius (Otava, 2003)
Suomalaisia
säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)
