Amerikkalaisen bluesrock-muusikon Joe Bonamassan uusin levy liikkuu laajalla alueella, nimensä mukaisesti sinisen sävyisiä kappaleita on nyt monenlaisia ja yhteys varsinaiseen bluestraditioon on paikoin aika viitteellinen. Mukavaa tässä on silti se että Bonamassa ei ole lähtenyt kierrättämään liikoja vanhoja kliseitä perinteen nimissä tai rakentamaan mitään pönäkkää bluestribuuttia. Monipuolisesta kappalemateriaalista huolimatta kokonaisuus pysyy hyvin kasassa, kaikki kappaleet ovat uusia ja erikseen tätä julkaisua varten kirjoitettuja, jos levyn aloittavaa pientä Hendrix-introa ei lasketa mukaan.
Soundit on komeat, kitara soi väkevästi ja laulupuoli myös on vahvassa tikissä. Tyylillisesti levy on ehkä enemmän rock kuin blues, kokonaisuus kuulostaa ajanmukaiselta olematta silti mitenkään erityisen moderni. Jos ajattelee että 2010-luvun puolivälissä haluaisi kuunnella uutta rockbluesia joka olisi vähän enemmän kuin ne kolme sointua ja silti tunnistaisi perinteen jatkajaksi niin tässähän se on valmiissa paketissa. Jotakin vaikeammin määriteltävää persoonallisuutta voisi olla vielä enemmänkin, mutta ehkä allekirjoittanut ei vain tunnista sitä. Mitään muita puutteita tällä julkaisulla ei sitten olekaan, suosittelen lämpimästi juurevamman rockin ja blueskitaran ystäville.
Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Different shades of blue
Vanhempia Joe Bonamassan levyjä Ratamo-kirjastoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti