J.Karjalainen: Et ole yksin (2013)

Karjalaisen odotettu uusi levy on kokonaisuudeltaan hieman hämmentävä jos toki kiintoisakin sekahedelmäsoppa. Vuodenvaihteessa julkaistun Mennyt mies –singlen myötä odotti jotain muuta. Se on nimittäin levyn poikkeavin biisi. Lupasi uutta.. Sen kaltaista räyhäkkää discoilua levyltä on turha enempää hakea. Seesteisempää ja rauhallisempaa saa. Tai itse asiassa melkoisen monipuolisia tunnelmia. Tässä ensikuulemalta korvaan tarttunutta:

Riisinjyvä  -  helisevät nuotioiltakitarat, congat, vaivihkaa hiipivät koskettimet. Kertosäe, jossa muuten hieno falsettikorotus, ja outro kasvattavat jo suureksi poppibiisiksi. Tekstiä jäi miettimään..

Yksi kerrallaan  -  hippeyden ylistysmantra. Puhdas pianointro vaihtuu hetkessä ajattomaksi popiksi 60-luvun muistumilla ryyditettynä.

Et ole yksin  -  hupaisa hurriganestyylinen rokettirullaus kertsin tankeroenglantia myöten. Sooloskitta miltei twängää.

Sydänlupaus  -  voi hellanduudelis sentään, tämähän on suorastaan rakkausiskelmää! Love-love <3 Salettivarma hääbiisi yksissä jos toisissakin tahdonjuhlissa. Namu rautalankakitara.

Kurkien äänet  -  taitaa olla rakenteeltaan tutuin, aikaisempiin Karjalaisiin verraten. Simppeli melodia, toisto tuttuna tehokeinona. Blues olematta blues. Taustan ujeltava kiippari tuo hienosti syysusvaista tunnelmaa.

Ole nuori  -  lempeän ironinen teinikuvaus kekkoslandiasta virnuiluttaa osuvaisuudellaan. Taustatunnelmakin vie takavuosille. Mukavan raukeaa.

Sinisestä kankaasta  -  hellyttävän naiivi rakkausluritus, silti ilman korniuden häivääkään. Tällaiset tulkinnat Jii on aina osannut. Yksinkertainen on kaunista.

Toinen, minkä Karjalainen on aina osannut: valita soittokaverinsa. Himpskatin hyvältä soundaa tämäkin bändi. Tokkopa tuo ihme, onhan mukana suurin osa Laikaa (Haavisto – Lankinen – Nyman) ja koskettimissa velho Pekka Gröhn. Komeasti kulkee. Johan tätä lättyä tulee näillä äänillä pyöritettyä useamminkin!

Ai niin, se toinen singlelohkaisu, Meripihkahuone, on ilmeinen kesähittikandidaatti (ellei ilmestynyt liian aikaisin näille lyhyen kierron (ja pitkän kevään!) markkinoille). Kupliva ja iloinen. Tarttuva. Taattua tuttua Karjalaista. Tsekkaa vaikka!

Mielenkiintoista taustaa levyn teksteistä ja kannesta: Soundi haastattelee

Saatavuus Ratamossa

Musiikin vaiheet

Goodall, Howard: The Story of Music (Chatto & Windus, 2013)

”Vain vähän aikaa sitten musiikki oli harvinainen ja hento kuiskaus hiljaisuuden erämaassa. Nyt se on kaikkialla kuin ilma jota hengitämme. Miten ihmeessä tuo oikein tapahtui?”

Niinpä niin: musiikki on ihme jonka tekeminen, säveltäminen ja analysointi saattaa joskus tarvita ankaraakin älyllistä pohdintaa, mutta jonka kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen riittää pelkkä avoin mieli.  Musiikki on ollut osa inhimillistä kulttuuria ilmeisesti alusta alkaen, vanhimmat säilyneet soittimet ovat luusta kaiverrettuja huiluja vähintäänkin 40 000 vuoden takaa mutta on perusteltuja syitä epäillä että laulu, hyräily ja viheltely ovat vielä tätäkin vanhempia musiikin alkumuotoja.

Brittiläinen säveltäjä ja musiikkijuontaja Howard Goodall on ollut ilmeisen kiinnostunut tästä musiikin mysteeristä ja tehnyt useita tv-dokumentteja musiikin historiasta. Kaksi näistä ohjelmista on ilmestynyt myös kirjana, musiikin historian käännekohtia esittelevä ”Big Bangs: The Story of Five Discoveries that Changed Musical History” ja nyt esiteltävänä oleva ”The Story of Music”.

The Story of Music eli ”Musiikin tarina” on väljän kronologisesti etenevä esitys musiikin esihistoriasta tämän päivän popartisteihin asti. Kirjan kantava ajatus on tarkastella musiikin historiaa ideoiden ja musiikillisten innovaatioiden kautta eikä pölyisten peruukkipäiden kokoelmana tai tyylikausien jonona. Lähtökohta on erityisen hyvä musiikin kannalta: koska musiikilliset teokset ovat usein luonteeltaan ajattomia ja tietyssä mielessä ikuisesti tuoreita, löytöretket harmonian, nuottikirjoituksen tai äänitystekniikan keksimiseen saavat musiikin soimaan uudesta näkökulmasta.

Kirja edustaa siis kunnialla englantilaista tieteen popularisoinnin suuntausta, ote on innostava, utelias ja mielenkiintoa herättävä. Monet rinnastukset tämän päivän musiikkikulttuuriin ovat osuvia ja hauskoja, kuten antiikin Kreikan olympialaisissa alkunsa saaneiden laulufestivaalien asettaminen X-factorin esikuvaksi: kummassakin tapahtumassa laulajat ja lauluntekijät kilpailivat esityksillään tuomariston ja yleisön edessä mutta jälkimmäinen tapahtuu vain muutamia tuhansia vuosia myöhemmin. Tai miten Adelen ”Someone like you” muistuttaa läheisesti Schubertin liedeissään käyttämää muotoa, tarkoitusta, tunnelmaa ja ilmaisua: ainoa asia mikä Schubertia olisi voinut hätkäyttää olisi se että nuori nainen on laulun tekijä eikä laulun kohde. No, yksi vielä: harmonisesti tarkasteltuna Sex Pistolsien biisit eivät ole sen riitasointuisempia kuin esimerkiksi Johann Christian Bachin Vauxhall Gardens-kokoelman laulu ”Lovely yet ungrateful swain”.

Popularisoinnin kääntöpuolena asioita on jouduttu yksinkertaistamaan, suuria asiakokonaisuuksia on puristettu ja tiivistetty muutamiin lauseisiin tai ristiriitaisia teorioita on ollut pakko vain ohittaa, joten musiikintutkimuksen ja musiikinhistorian tieteelliseksi oppikirjaksi tästä teoksesta ei ole. Musiikin teoriaa on esimerkiksi esitelty vain sen verran mitä aiheen perusteiden ymmärtämiseksi on suunnilleen välttämätöntä, asiaan vihkiytymättömälle tämä varmaan riittääkin mutta koko totuus ei suinkaan ole tässä.

Goodall onnistuu vastaamaan musiikin kysymykseen ”miten” aika hyvin, ”miksi” on jo vaikeampaa mutta valaistusta siihenkin löytyy. Länsimaisen (taide)musiikin laajalle levinneisyydelle aikojen saatossa Goodall esittää uskottavan ja perustellun selityksen: länsimainen harmonia ja teoria on onnistunut ratkaisemaan monet musiikin peruskysymykset toimivalla ja monia miellyttävällä tavalla. Parasta kirjassa on kuitenkin innostava ja silti objektiivinen musiikinhistorian tapahtumien esittely ilman musiikkia arvottavia yleistyksiä, Goodall lähestyy musiikkia todellakin ennakkoluulottomasti ja on aivan yhtäläisesti innostunut Josquin des Prezin ajatuksesta nostaa laulun teksti etusijalle kuin Mozartin näkemyksestä että musiikista pitää voida nauttia. Tai siitä miten kuulijoiden mielestä maailma on parempi paikka Beatlesien laulujen jälkeen. 

Kirjaan liittyy myös hienona bonuksena tekijän kokoamat Spotify-soittolistat, joissa käänteentekevät musiikilliset keksinnöt ovat omin korvin kuultavissa ja löydettävissä. Soittolistat löytyvät Howard Goodallin kotisivuilta: Playlists for the Story of Music 

Itse sain kokea monia ahaa-elämyksiä tämän kirjan parissa ja kimmokkeen tutustua lisää esimerkiksi keski- ja renessanssin ajan säveltäjiin ja heidän tuotantoonsa. Nykypäivän musiikkikulttuurin ilmiöitä ja etenkin musiikkibisneksen niinsanottua kriisiä tuli myös mietittyä hieman toiselta suunnalta, kun ajattelee että pääsymaksulliset konsertit ovat vain muutaman sadan vuoden takainen keksintö ja musiikkiäänitteet vielä pienempi osa siitä.

Suomalaisen musiikkikirjaston näkökulmasta on harmi että kirja on englanniksi, mutta kieli ei onneksi ole kaikkein vaikeimmilla termeillä kyllästettyä musiikkijargonia. Ehkäpä tämä ilmestyy vielä suomeksikin joskus? Mutta joo, jos musiikin historiasta pitäisi lukea vain yksi teos joka sytyttäisi kiinnostuksen lukea lisää niin ei tämä huono valinta olisi. 

Ja musiikki, kuulkaas, se on vaan hieno asia!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: The Story of Music

Howard Goodallin verkkosivut: http://www.howardgoodall.co.uk/