Levy on musiikillisesti monipuolinen. Soundeissa eniten miellyttävät oikeat, akustiset soittimet, sellaisetkin, joita harvemmin poplevyllä kuulee. Niitä yhdistellään vieläpä kiinnostavalla tavalla, kuten esimerkiksi jousisektio + ranskalaistyylinen harmonikka Innan du går -kappaleessa. Levyn jazzsävytteisin styge Snart kommer natten hellii upealla, miltei jo orkesterin tavaramerkiksi muodostuneella pianosoundilla - yhtä aikaa savuisahko, mutta silti kuulas ja kirkas - sävyisällä bassolla ja ihanan käheillä sudeilla. Vilket år on soulia hienoine puhaltimineen, Längre upp i bergen rullaa ska –draivilla, Jag är vacker i kväll onnistuu kuulostamaan miltei Ruotsin toiselta suuruudelta Kentiltä.. Ihanan erilaisia äänikuvia ja tunnelmia! Koneellista ääntä ja rytmiä on käytetty niin ikään aistikkaasti ja harmonisesti. Utan dig esimerkiksi kasvaa yksinkertaisesta syntsanaputuksesta hienoksi jyrääväksi voimapopiksi. Koskettavimmillaan yhtye on kuitenkin rehellisessä, pienessä ja riisutussa ilmaisussa, kuten hymnimäinen Utöjan tragedian herättämiä mietteitä luotaava Mitt rätta jag osoitaa.
Toinen syy miksi olen BKO:sta aina pitänyt on, että laulu on selkeää. Sanat erottaa ja jopa ymmärtää aivan tavi kouluruotsillakin. Sitä paitsi bändin keulahahmon ja pääasiallisen tekstinikkari-laulusolistin Bo Kasper Sundstömin tarinat ovat poikkeuksetta kuuntelemisen arvoisia ja useimmiten ajatuksia herättäviä.
Voin luvata, ettet kyllästy tätä levyä kuunnellessa. Höristeltävää löytyy miltei jokaisesta raidasta, heti avauksen huikeasta pianointrosta alkaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti