Sibelius 150 - sinfoniat

Sibelius Ainolan pihalla 1940-1945.
Kuva: Suomen valokuvataiteen museo (Wikimedia)

Juhlavuoden soittolistojen viimeinen osa on omistettu Sibeliuksen sinfonioille joita on kaikkiaan seitsemän,  sävelletty vuosina 1899 - 1924. Sinfonian on usein ajateltu olevan klassisen musiikin kaikkein vaativin sävellysmuoto, jossa säveltäjä laittaa peliin kaiken luomisvoimansa ja kypsyytensä. Sibeliuksen tapauksessa myös tekijän kritiikki omia sävellyksiään kohtaan kohosi lopulta sellaisiin mittoihin, että kahdeksannen sinfonian luonnokset ilmeisesti paloivat Ainolan takassa joskus 1940-luvulla säveltäjän syöttäessä itse nuotteja liekkeihin.

Sibelius sävelsi Kalevalaan perustuvan Kullervo-sinfonian 1890-luvun alussa, mutta osittain teoksen saama ankara kritiikki sai säveltäjän vetämään teoksen pois julkisuudesta. Varsinainen ensimmäinen sinfonia opusnumerolla 39 valmistui keväällä 1899.

Sinfonioiden säveltäminen oli Sibeliukselle henkilökohtainen kutsumus, johon hän keskitti kaikki voimavaransa. Säveltäjä harmitteli usein muiden sävellystöiden vievän aikaa tärkeämmiltä tavoitteilta: ”Miksi pitää aina tulla häirityksi, enkä koskaan saa tehdä sitä, mihin henkeni luotiin. Aina näitä afäärejä! Ikään kuin olisin tavallinen poroporvari”, valitteli Sibelius päiväkirjaansa kun viidennen sinfonian kehittely jäi taka-alalle nopeammin valmistuvien ja musiikkikustantajien suunnitelmiin paremmin sopivien pikkukappaleiden tieltä.

Sibeliuksen sinfonioilla on jokaisella oma tyylinsä, vaikka jonkinlaista kehityskaarta voi hahmotella ensimmäisen sinfonian kansallisromantiikasta seitsemännen sinfonian lopulta yksiosaiseen muotoon ja persoonalliseen sävelkieleen.  Maailmalla Sibeliuksen sinfonioita pidettiin jopa hiukan outoina, moderneina ja vaikeaselkoisinakin. Vaikka Sibelius ei säveltänyt musiikillisessa umpiossa, lempisäveltäjiltä (Beethoven, Mozart, Wagner, Liszt, Grieg..) saadut vaikutteet eivät ainakaan suoraan kuulu soivissa lopputuloksissa.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Sinfonia nro. 1, e-molli  op. 39 (1899) 

Sinfonia nro. 2, D-duuri , op. 43 (1902)

Sinfonia nro. 3, C-duuri, op. 52 (1907)

Sinfonia nro. 4, a-molli, op. 63 (1911)

Sinfonia nro. 5, Es-duuri, op. 82 (1919)

Sinfonia nro 6, op. 104 (1923)

Sinfonia nro 7, op. 105 (1924) 

Lähteet:

Murtomäki, Veijo: Sibelius symphonies 1-7 kansivihko (Finlandia Records 4509-99963-2, 1995)
Ylivuori, Sakari: Sibeliuksen lampaanviulu (Gummerus, 2015)
Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)
Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)
Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Sibelius 150 – sinfoniset runot, näyttämö- ja orkesterimusiikki

Sibelius oli omimmillaan orkesterimusiikin parissa ja muutama tunnetuimpia isojen kokoonpanojen teoksia on jo esitelty aiemmin: Valse Triste, Finlandia, Lemminkäinen ja Tapiola. Vaikka Sibelius säilytti ominaislaatunsa myös näyttämömusiikissaan, näytelmien aiheet vaikuttivat suuresti myös musiikin tyyliin joka vaihteli kvasi-itämaisesta Belsazarin pidoista Pelleas ja Melisanden impressionismiin, kansallisten aiheiden Karelia-sarjaa ja Kuningas Kristian II:ta unohtamatta.

Sinfonisissa runoissaan Sibelius vältti 1800-luvun lopun romantikkojen yksityiskohtaista ohjelmallisuutta ja kuvasi vain aiheen yleistä ilmapiiriä, ”runo antaa vain lähtökohdan”. Sibelius loi myös orkesterimusiikillaan suomalaisen kansallisen taidemusiikin sävelkielen, jota ei siis aiemmin ollut vielä olemassa.  Tämän lisäksi hän pystyi vielä myöhemmin uudella ja jäljittelemättömällä tavalla muodostamaan oman synteesinsä myös aikansa muista virikkeistä. Tämä on se Sibeliuksen perintö, jonka takia hänen musiikkinsa täyttää myös kansainväliset mitat ja kestää aikakaudesta toiseen.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Karelia-musiikki, -alkusoitto ja –sarja. Op. 10 ja 11 (1893)

Sanomalehdistön päivien Finlandia on varmaankin tunnetuin Sibeliuksen säveltämistä teoksista näyttämölle, mutta Viipurilaisen Osakunnan kuvaelmamusiikki Karelia myöhempine muokkauksineen lienee suosion suhteen samassa sarjassa. Sujuvat melodiat ja tarttuvat rytmit olivat Sibeliuksen mielestä ehkä välityön tunnusmerkkejä, mutta kyllä hän itsekin ymmärsi teoksen arvon ainakin vähän myöhemmin.

Op. 7 Kullervo-sinfonia. (1892)

Kalevalasta aiheensa saanutta suurimuotoista sävelrunoa Kullervoa voidaan pitää Sibeliuksen kansallisimpana teoksena, mutta siinäkään hän ei käyttänyt suomalaisia kansansävelmiä sellaisenaan. Kalevala-säkeen rytmillä ja sävelaiheiden toistolla Sibelius halusi musiikissaan herättää ikivanhat suomalaiset mytologiat henkiin wagneriaaniseen tapaan.

Op. 9 Satu (En Saga). (1892)

Satu on psykologisesti kaikkein syvällisimpiä teoksiani. Voisinpa melkein sanoa, että siihen sisältyy koko nuoruuteni. Se on erään sieluntilan ilmaus. Niihin aikoihin, jolloin kirjoitin Sadun, sain kokea paljon järkyttävää. Missään muussa teoksessani en ole paljastanut itseäni niin täysin kuin Sadussa. Kaikki Sadun tulkinnat ovat minulle tietysti jo senkin vuoksi aivan vieraita."

>

Op. 27 Kuningas Kristian II, näytelmämusiikki ja orkesterisarja (1898)

Sibeliuksen ystävän Adolf Paulin näytelmään sävelletty musiikki syntyi nopeasti ja kevyesti muokattu orkesterisarja nousi suosikiksi myös maailmalla. Helsinkiläisiä nauratti myös kaupungilla keksityt melodiaan istuvat pilasanat ”minä menen Kämppiin takaisin” – Sibelius kun tunnetusti oli ravintola Kämpin juomahakuisimpia asiakkaita.

Op. 46 Pelléas ja Mélisande (näyttämömusiikki ja orkesterisarja). (1905)

Unenomainen, symbolistinen teos ei ole noussut suuren yleisön suosikiksi mutta sitä pidetään yhtenä Sibeliuksen näyttämömusiikin huipuista.

Pohjolan tytär. Op. 49 (1906)

Kalevalan tarinaan Väinämöisestä ja Pohjolan tyttärestä pohjautuva orkesteriteos sai alkunsa oratoriona, mutta lopullisessa teoksessa on aiheita niin Öisestä ratsastuksesta ja auringonnoususta, kolmannesta sinfoniasta kuin In memoriamin luonnoksista. Pohjolan tytär on Sibeliuksen yksi suosituimmista sinfonisista runoista.

Op. 51 Belsazarin pidot (näyttämömusiikki ja orkesterisarja. (1906/1907)

Hjalmar Procopén näytelmän musiikki on niitä harvoja kertoja kun Sibelius intoutuu erilaisiin sointiväreihin ja kiemurteleviin melodioihin senaikaisen orientalismin hengessä.

[Op. 117] Andante festivo jousille ja timpanille ad lib. (1938)

Samannimisestä jousikvartettiteoksesta sovitettu orkesteriversio oli viimeinen sävellys jonka esitystä Sibelius johti itse. Teoksen kantaesitys oli suora radiointi Sibeliuksen johdolla uudenvuodenpäivänä 1939.

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia

Sibelius.fi: Musiikki