Sibelius 150 - kamarimusiikki

Vaikka piano oli Sibeliuksen ensimmäinen soitin, ”viulu otti minut kokonaan valtoihinsa. Tästedes oli kymmenen vuoden ajan hartain toivoni, minun kunnianhimoni ylväin päämäärä tulla suureksi viuluvirtuoosiksi" (1881). Virtuoosihaaveet haihtuivat aikanaan mutta Sibeliuksen sisarusten muodostaman kotitrion musisointi ystävä- ja tuttavapiirissä johti myös ensimmäisiin kamarimusiikkisävellyksiin, lähinnä omiksi ja sisarustrion esityskappaleiksi. Opiskeluvuodet Helsingissä jättivät jälkeensä mm. A-molli kvarteton jousille, jonka seurauksena Robert Kajanus totesi että toisten, esimerkiksi hänen, tuskin enää maksoi vaivaa kirjoittaa Suomessa musiikkia.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita. 

Triot, piano, jouset, JS208, C-duuri (1888)

Loviisa-trion nimellä tunnettu sävellys syntyi Sibeliuksen Eveliina-tädin luona kesällä 1888.

 

Kvartetot, jouset, JS183, a-molli (1889)

Sibeliuksen ensimmäinen taiteellinen läpimurto, ”Hra Sibelius antoi niin loistavan näytteen alkuperäisestä musiikillisesta lahjakkuudesta, että häneltä voidaan odottaa suuria” (Karl Flodin).

Sonaatit, viulu, piano, JS178, F-duuri (1889)

Toinen esimerkki nuoren Sibeliuksen kypsymisestä säveltäjänä.

Sonatiinit, viulu, piano, op80, E-duuri (1915)

Aikuinen mies muistelee onnellista lapsuuttaan ja virtuoosihaaveita sinfonioiden keskellä:  ”Uneksinut olevani kaksitoistavuotias ja virtuoosi. Lapsuuteni taivas ja tähtiä. Paljon tähtiä.” – mutta myös ”yksinäisyydentunteen ja elämäntuskan” vallassa.

Voces intimae, op.56 (1908-1909)

Sibeliuksen kypsän kauden ainoa teos jousikvartetille ja epäilemättä mestariteos myös muidenkin kuin säveltäjän itsensä mielestä. ” Siitä tuli ihana. Ihan semmoinen joka saa hymyn huulille vieläpä kuolinhetkenä. En sano muuta” kirjoitti säveltäjämestari vaimolleen Ainolle.

Kolme kappaletta viululle ja pianolle op. 116 (1929)

Myöhäiset  viuluteokset ovat täynnä arvoituksellista mystiikkaa.

Lähteet:

Sibelius.fi: Kamarimusiikkia

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia