 |
| Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia) |
Tämä soittolista esittelee alkajaisiksi Sibeliuksen ehkä tunnetuimpia
sävellyksiä, niitä joita suuri yleisö – ulkomaita myöten - tuntee. Ne ovat
omalla tavallaan myös tyypillisiä ja sikäli edustavia otoksia laajasta tuotannosta. Toisin sanoen niitä kappaleita, jotka tulevat
Sibeliuksesta ensimmäisenä ihan tavallisen musiikinkuuntelijan mieleen. Ja jos Sibeliuksen musiikki ei ole aivan
tuttua, niin ehkä näistä voi myös aloittaa?
1) Valse Triste, op. 44, nro 1 (1904)
Epäilemättä Sibeliuksen kaikkein tunnetuin teos Finlandian ohella, Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema sävelletty näyttämömusiikin osa jossa päähenkilön äiti elää uudelleen nuoruutensa tanssiaiskohtauksen kuolemaa edeltävässä horroksessa, heittäytyen kiihtyvän valssin lopuksi viikatemiehen syliin.2) Finlandia, op. 26 (1900)
Se toinen Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista, vuoden 1899 Sanomalehdistön päivien historiallisen kuvaelmasarjan finaali "Suomi herää", joka nousee puhtaan isänmaallisuuden yli universaalin vetoomuksen symboliksi, jonka kaikki kansat ja yksilöt voivat kokea omakseen. Hymni-osa on Amerikassa myös virsien sävelenä, mikä saattaa meistä suomalaisista tuntua hieman oudolta.3) En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4 (1909)
Sibeliuksella on paljon muutakin laulumusiikkia, mutta ”On hanget korkeat nietokset” -laulun ohella tämä Topeliuksen runoon sävelletty joululaulu on monelle rakas, niin kuin se oli myös säveltäjälle itselleen läheinen. Ainolan jouluperinteisiin kuului, että maestro itse soitti pianolla ”On hanget korkeat nietokset”, mutta Aino Sibelius säesti aina laulun ”En etsi valtaa, loistoa”. Myös Sibeliuksen teosluettelossa nämä ovat komeasti opusnumerolla yksi.4) Sinfonia nro 2, op. 43 (1900-1902)
Sibelius tunnetaan erityisesti orkesterisäveltäjänä, ja hänen seitsemän sinfoniaansa ovat keskeinen osa koko sävellystuotannosta. Toinen sinfonia oli menestys heti ensiesityksistä alkaen, suomalaiset kuulevat siinä vapaustaistelun sävelen ja muu maailma ehkä enemmän pohjoisen eksoottisen individualistin absoluuttista musiikkia5) Koulutie, JS112 (1924)
Runoilija V.A. Koskenniemen tunnetuimpia runoja sai Sibeliukselta sävelen, myös Finlandia-hymnin laulettuna esitettävän version sanat vakiintuivat aikanaan Koskenniemen kirjoittamasta tekstistä.6) Konsertot, viulu, orkesteri, op. 47, d-molli (1903-1904/1905)
Nuoren Sibeliuksen alkuperäinen intohimo oli tulla suureksi viulutaitelijaksi, joten hänen ainoa konserttonsakin on teknisesti virtuositeettia vaativa. Teos ei ollut aluksi kovin suosittu, mutta lopullisessa muodossaan siitä tuli myöhemmin osa kaikkien merkittävien viulistien ohjelmistoa. Tyyliltään konsertto on lähinnä myöhäisromanttista puhdasta musiikkia, ilman symbolisia tai allegorisia merkityksiä.7) Romanssi , viulu/sello, piano, op. 78, nro 2 (1915)
”Minusta tulee nyt viisikymmenvuotias. Köyhä – niin köyhä että minun on pakko säveltää pikkukappaleita” totesi Sibelius itsekin sata vuotta sitten, mutta tämä romanssi viululle tai sellolle ja pianolle on silti oikea pieni helmi: yksinkertaisen kaunis ja haikean kepeä.8) Kappaleet, piano, op. 85, nro 4, Aquileja (1917)
Kukkaissarjana tunnetun pianokokoelman soitetuin osa on numero 4, Akileija. Luonto ja sen ilmiöt olivat Sibeliukselle merkittävä inspiraation lähde aina ensimmäisestä sävelletystä kappaleesta alkaen. Liekö Aino-vaimon huolella vaalima Ainolan puutarha ollut myös osaltaan vaikuttamassa näiden pianokappaleiden syntyyn? Tosin ainaista rahapulaa ei voida sivuuttaa myöskään näiden kappaleiden kohdalla...9) Lemminkäinen, op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen (1895/1897/1900-1939)
Päiväkirjamerkintä 21.4.1915: ”Näin tänään kymmentä vaille yksitoista 16 joutsenta. Suurimpia elämyksiäni! Herrajumala tuota kauneutta! Ne kiertelivät pitkään yläpuolellani. Katosivat auringon utuun välkehtivinä hopeanauhana.”Joutsenilla oli erityisasema Sibeliuksen luontosuhteessa, joten on vain kohtuullista että yksi Sibeliuksen tunnetuimmista teemoista on nimeltään ”Tuonelan joutsen”. Alun perin oopperan alkusoitoksi suunniteltua sävelrunon toista osaa esitetään konserttiohjelmissa usein omana numeronaan.
10) Tapiola, op. 112 (1926)
Sibeliuksen sinfonisten runojen huipentuma
Tapiola edustakoon Sibeliuksen myöhäistä tuotantoa, jonka jälkeen tuli vain
”Järvenpään hiljaisuus”. New York Symphony Societyn tilaustyön sanotaan
kiteyttävän myytillisen metsän olemuksen, jälleen yksi todiste Sibeliuksen
kiinteästä yhteydestä suomalaiseen luontoon.
Soittolistan kappaleet löytyvät myös äänitteinä Ratamo-kirjastoista
Lähteet:
Tawastjerna,
Erik: Sibelius (Otava, 2003)
Suomalaisia
säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)
Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia
Wikipedia
