Sibelius 150 - sinfoniat

Sibelius Ainolan pihalla 1940-1945.
Kuva: Suomen valokuvataiteen museo (Wikimedia)

Juhlavuoden soittolistojen viimeinen osa on omistettu Sibeliuksen sinfonioille joita on kaikkiaan seitsemän,  sävelletty vuosina 1899 - 1924. Sinfonian on usein ajateltu olevan klassisen musiikin kaikkein vaativin sävellysmuoto, jossa säveltäjä laittaa peliin kaiken luomisvoimansa ja kypsyytensä. Sibeliuksen tapauksessa myös tekijän kritiikki omia sävellyksiään kohtaan kohosi lopulta sellaisiin mittoihin, että kahdeksannen sinfonian luonnokset ilmeisesti paloivat Ainolan takassa joskus 1940-luvulla säveltäjän syöttäessä itse nuotteja liekkeihin.

Sibelius sävelsi Kalevalaan perustuvan Kullervo-sinfonian 1890-luvun alussa, mutta osittain teoksen saama ankara kritiikki sai säveltäjän vetämään teoksen pois julkisuudesta. Varsinainen ensimmäinen sinfonia opusnumerolla 39 valmistui keväällä 1899.

Sinfonioiden säveltäminen oli Sibeliukselle henkilökohtainen kutsumus, johon hän keskitti kaikki voimavaransa. Säveltäjä harmitteli usein muiden sävellystöiden vievän aikaa tärkeämmiltä tavoitteilta: ”Miksi pitää aina tulla häirityksi, enkä koskaan saa tehdä sitä, mihin henkeni luotiin. Aina näitä afäärejä! Ikään kuin olisin tavallinen poroporvari”, valitteli Sibelius päiväkirjaansa kun viidennen sinfonian kehittely jäi taka-alalle nopeammin valmistuvien ja musiikkikustantajien suunnitelmiin paremmin sopivien pikkukappaleiden tieltä.

Sibeliuksen sinfonioilla on jokaisella oma tyylinsä, vaikka jonkinlaista kehityskaarta voi hahmotella ensimmäisen sinfonian kansallisromantiikasta seitsemännen sinfonian lopulta yksiosaiseen muotoon ja persoonalliseen sävelkieleen.  Maailmalla Sibeliuksen sinfonioita pidettiin jopa hiukan outoina, moderneina ja vaikeaselkoisinakin. Vaikka Sibelius ei säveltänyt musiikillisessa umpiossa, lempisäveltäjiltä (Beethoven, Mozart, Wagner, Liszt, Grieg..) saadut vaikutteet eivät ainakaan suoraan kuulu soivissa lopputuloksissa.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Sinfonia nro. 1, e-molli  op. 39 (1899) 

Sinfonia nro. 2, D-duuri , op. 43 (1902)

Sinfonia nro. 3, C-duuri, op. 52 (1907)

Sinfonia nro. 4, a-molli, op. 63 (1911)

Sinfonia nro. 5, Es-duuri, op. 82 (1919)

Sinfonia nro 6, op. 104 (1923)

Sinfonia nro 7, op. 105 (1924) 

Lähteet:

Murtomäki, Veijo: Sibelius symphonies 1-7 kansivihko (Finlandia Records 4509-99963-2, 1995)
Ylivuori, Sakari: Sibeliuksen lampaanviulu (Gummerus, 2015)
Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)
Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)
Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Sibelius 150 – sinfoniset runot, näyttämö- ja orkesterimusiikki

Sibelius oli omimmillaan orkesterimusiikin parissa ja muutama tunnetuimpia isojen kokoonpanojen teoksia on jo esitelty aiemmin: Valse Triste, Finlandia, Lemminkäinen ja Tapiola. Vaikka Sibelius säilytti ominaislaatunsa myös näyttämömusiikissaan, näytelmien aiheet vaikuttivat suuresti myös musiikin tyyliin joka vaihteli kvasi-itämaisesta Belsazarin pidoista Pelleas ja Melisanden impressionismiin, kansallisten aiheiden Karelia-sarjaa ja Kuningas Kristian II:ta unohtamatta.

Sinfonisissa runoissaan Sibelius vältti 1800-luvun lopun romantikkojen yksityiskohtaista ohjelmallisuutta ja kuvasi vain aiheen yleistä ilmapiiriä, ”runo antaa vain lähtökohdan”. Sibelius loi myös orkesterimusiikillaan suomalaisen kansallisen taidemusiikin sävelkielen, jota ei siis aiemmin ollut vielä olemassa.  Tämän lisäksi hän pystyi vielä myöhemmin uudella ja jäljittelemättömällä tavalla muodostamaan oman synteesinsä myös aikansa muista virikkeistä. Tämä on se Sibeliuksen perintö, jonka takia hänen musiikkinsa täyttää myös kansainväliset mitat ja kestää aikakaudesta toiseen.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Karelia-musiikki, -alkusoitto ja –sarja. Op. 10 ja 11 (1893)

Sanomalehdistön päivien Finlandia on varmaankin tunnetuin Sibeliuksen säveltämistä teoksista näyttämölle, mutta Viipurilaisen Osakunnan kuvaelmamusiikki Karelia myöhempine muokkauksineen lienee suosion suhteen samassa sarjassa. Sujuvat melodiat ja tarttuvat rytmit olivat Sibeliuksen mielestä ehkä välityön tunnusmerkkejä, mutta kyllä hän itsekin ymmärsi teoksen arvon ainakin vähän myöhemmin.

Op. 7 Kullervo-sinfonia. (1892)

Kalevalasta aiheensa saanutta suurimuotoista sävelrunoa Kullervoa voidaan pitää Sibeliuksen kansallisimpana teoksena, mutta siinäkään hän ei käyttänyt suomalaisia kansansävelmiä sellaisenaan. Kalevala-säkeen rytmillä ja sävelaiheiden toistolla Sibelius halusi musiikissaan herättää ikivanhat suomalaiset mytologiat henkiin wagneriaaniseen tapaan.

Op. 9 Satu (En Saga). (1892)

Satu on psykologisesti kaikkein syvällisimpiä teoksiani. Voisinpa melkein sanoa, että siihen sisältyy koko nuoruuteni. Se on erään sieluntilan ilmaus. Niihin aikoihin, jolloin kirjoitin Sadun, sain kokea paljon järkyttävää. Missään muussa teoksessani en ole paljastanut itseäni niin täysin kuin Sadussa. Kaikki Sadun tulkinnat ovat minulle tietysti jo senkin vuoksi aivan vieraita."

>

Op. 27 Kuningas Kristian II, näytelmämusiikki ja orkesterisarja (1898)

Sibeliuksen ystävän Adolf Paulin näytelmään sävelletty musiikki syntyi nopeasti ja kevyesti muokattu orkesterisarja nousi suosikiksi myös maailmalla. Helsinkiläisiä nauratti myös kaupungilla keksityt melodiaan istuvat pilasanat ”minä menen Kämppiin takaisin” – Sibelius kun tunnetusti oli ravintola Kämpin juomahakuisimpia asiakkaita.

Op. 46 Pelléas ja Mélisande (näyttämömusiikki ja orkesterisarja). (1905)

Unenomainen, symbolistinen teos ei ole noussut suuren yleisön suosikiksi mutta sitä pidetään yhtenä Sibeliuksen näyttämömusiikin huipuista.

Pohjolan tytär. Op. 49 (1906)

Kalevalan tarinaan Väinämöisestä ja Pohjolan tyttärestä pohjautuva orkesteriteos sai alkunsa oratoriona, mutta lopullisessa teoksessa on aiheita niin Öisestä ratsastuksesta ja auringonnoususta, kolmannesta sinfoniasta kuin In memoriamin luonnoksista. Pohjolan tytär on Sibeliuksen yksi suosituimmista sinfonisista runoista.

Op. 51 Belsazarin pidot (näyttämömusiikki ja orkesterisarja. (1906/1907)

Hjalmar Procopén näytelmän musiikki on niitä harvoja kertoja kun Sibelius intoutuu erilaisiin sointiväreihin ja kiemurteleviin melodioihin senaikaisen orientalismin hengessä.

[Op. 117] Andante festivo jousille ja timpanille ad lib. (1938)

Samannimisestä jousikvartettiteoksesta sovitettu orkesteriversio oli viimeinen sävellys jonka esitystä Sibelius johti itse. Teoksen kantaesitys oli suora radiointi Sibeliuksen johdolla uudenvuodenpäivänä 1939.

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia

Sibelius.fi: Musiikki 

Sibelius 150 - Rituaalimusiikki op113

Vapaamuurarien rituaalimusiikki opus 113   

Elokuussa 1922 Helsingin Säätytalolle kokoontui joukko arvovaltaisia herroja suorittamaan rituaalinmukaista astetyötä – Vapaamuurari-liikkeen Suomi loosi 1. perustettiin. Sibelius oli lähes kolmenkymmenen muun jäsenen kanssa seuraamassa tapahtumaa. Sibelius osallistuikin ensimmäisen toimintavuoden aikana kaikkiaan kuusi kertaa loosin istuntoihin.

Loosia puuhamassa olleet olivat alusta lähtien tuumineet, että musiikilla tulee olemaan suuri osuus vapaamuurarityössä ja olivat keskustelleet Sibeliuksen kanssa musiikin säveltämisestä suomalaiseen vapaamuurarirituaaliin. Alkuaikoina ohjelmisto sisälsi Mozartia, Beethovenia, Händeliä ja Bachia.

Sibelius näytti kuitenkin unohtaneen koko sävellysasian, ja alkuaikojen keskusteluista tietämätön Wäinö Sola ehdotti syksyllä 1926 veljesaterialla samaa asiaa. Ehdotusta kannatettiin ja Sibelius suostui säveltämään. Suomi loosi tuki hanketta 10 000:lla markalla, summan lahjoitti loosin jäsen apteekkari Berndt Forsblom.

Viiden päivän kuluttua koko rituaalimusiikki oli kantaesityskunnossa.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita. 

Nro 1 Avaushymni
Harmonisoolo. Valmistui 1927.

Nro 2 Suloinen aate
Laulu ja harmoni. Sanat Franz von Schober, suomentanut Eino Leino. Valmistui 1927.

Nro 3 Näätkö kuinka hennon yrtin
Laulu ja harmoni. Sanat Pao Chao, suomentanut Eino Tikkanen. Valmistui 1927.

Nro 4 Ken kyynelin
Laulu ja harmoni. Sanat Johan Wolfgang von Goethe, suomentanut Eino Leino. Valmistui 1927.

Nro 5 On kaunis maa
Laulu ja harmoni. Sanat Aukusti Simelius. Valmistui 1926.

Nro 6 Salem
Laulu ja harmoni. Sanat Viktor Rydberg, suomentanut Samuli Sario. Valmistui 1927. Sovitus mieskuorolle ja orkesterille (Processional: Onward, Ye Peoples) 1938.

Nro 7 Varje själ som längtan brinner (Kellä kaipuu rinnassansa)
Laulu ja harmoni. Sanat Viktor Rydberg, suomentanut Samuli Sario. Valmistui 1927.

Nro 8 Veljesvirsi
Laulu ja harmoni. Sanat Samuli Sario. Valmistui 1946, uudistettu versio 1948.

Nro 9 Ylistyshymni
Soololaulu, mieskuoro ja harmoni. Sanat Samuli Sario. Valmistui 1946, uudistettu versio 1948.

Nro 10 Marche funèbre (Surumarssi)
Harmonisoolo. Valmistui 1927.

Nro 11 Suur' olet Herra
Mieskuoro ja urut. Sanat Simo Korpela. Valmistui 1927, uudistettu versio 1945. Ks. myös Den höga himlen.

Nro 12 Finlandia-hymni
Vapaamuurariversio ja Sibeliuksen oma vokaalisovitus Finlandian hymniosasta Väinö Solan tekstiin alkaa sanoilla ”Oi, Herra armias, soit päivän koittaa”.

Sibelius 150 - kamarimusiikki

Vaikka piano oli Sibeliuksen ensimmäinen soitin, ”viulu otti minut kokonaan valtoihinsa. Tästedes oli kymmenen vuoden ajan hartain toivoni, minun kunnianhimoni ylväin päämäärä tulla suureksi viuluvirtuoosiksi" (1881). Virtuoosihaaveet haihtuivat aikanaan mutta Sibeliuksen sisarusten muodostaman kotitrion musisointi ystävä- ja tuttavapiirissä johti myös ensimmäisiin kamarimusiikkisävellyksiin, lähinnä omiksi ja sisarustrion esityskappaleiksi. Opiskeluvuodet Helsingissä jättivät jälkeensä mm. A-molli kvarteton jousille, jonka seurauksena Robert Kajanus totesi että toisten, esimerkiksi hänen, tuskin enää maksoi vaivaa kirjoittaa Suomessa musiikkia.

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita. 

Triot, piano, jouset, JS208, C-duuri (1888)

Loviisa-trion nimellä tunnettu sävellys syntyi Sibeliuksen Eveliina-tädin luona kesällä 1888.

 

Kvartetot, jouset, JS183, a-molli (1889)

Sibeliuksen ensimmäinen taiteellinen läpimurto, ”Hra Sibelius antoi niin loistavan näytteen alkuperäisestä musiikillisesta lahjakkuudesta, että häneltä voidaan odottaa suuria” (Karl Flodin).

Sonaatit, viulu, piano, JS178, F-duuri (1889)

Toinen esimerkki nuoren Sibeliuksen kypsymisestä säveltäjänä.

Sonatiinit, viulu, piano, op80, E-duuri (1915)

Aikuinen mies muistelee onnellista lapsuuttaan ja virtuoosihaaveita sinfonioiden keskellä:  ”Uneksinut olevani kaksitoistavuotias ja virtuoosi. Lapsuuteni taivas ja tähtiä. Paljon tähtiä.” – mutta myös ”yksinäisyydentunteen ja elämäntuskan” vallassa.

Voces intimae, op.56 (1908-1909)

Sibeliuksen kypsän kauden ainoa teos jousikvartetille ja epäilemättä mestariteos myös muidenkin kuin säveltäjän itsensä mielestä. ” Siitä tuli ihana. Ihan semmoinen joka saa hymyn huulille vieläpä kuolinhetkenä. En sano muuta” kirjoitti säveltäjämestari vaimolleen Ainolle.

Kolme kappaletta viululle ja pianolle op. 116 (1929)

Myöhäiset  viuluteokset ovat täynnä arvoituksellista mystiikkaa.

Lähteet:

Sibelius.fi: Kamarimusiikkia

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Sibelius 150 - pianomusiikki

Sibelius Ainolassa 1940-luvulla.
Kuva: Suomen Valokuvataiteen Museo

Ensimmäiset merkittävämmät pianosävellykset, 6 impromptua op5 ja sonaatti F-duuri op12 syntyivät vuonna 1893, samoihin aikoihin kun Sibelius työskenteli Kalevala-aiheisen Veneen luominen -oopperan parissa. Näitä aiemmat pianoteokset ovat lähinnä seurapiiri- ja tilannemusiikkia lähipiirin, sisarusten ja ystävien tarpeisiin. Sibeliuksen pianomusiikki on epäilemättä jäänyt suurempien orkesteriteosten varjoon, vaikka pianokappaleissa on kuultavissa sama kehityskulku kuin säveltäjän koko tuotannossa yleensä. Sibeliukselle itselleen piano oli tärkeä työkalu uusien musiikillisten ideoiden etsinnässä ja hänen pianistiset kykynsä olivat aikalaisten mukaan melkoiset, varhaisemmista viuluhaaveista huolimatta. Sibelius sovitti myös orkesteriteoksiaan itse pianolle, kuten Finlandian (op16) ja Valse Tristen (op44 nro 1).

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.

Cinq morceaux op75 (1914-19)

Viisiosainen, puulajien mukaan (Pihlaja, Honka, Haapa, Koivu ja Kuusi) nimetty ”Puusarja” on Kukkaissarjan ohella  Sibeliuksen tunnetuimpia pianosävellyksiä, ja näistä erityisesti  Nro 5. Kuusi. Jälleen esimerkki Sibeliuksen läheisestä yhteydestä suomalaiseen luontoon.

Cinq morceaux op85 (1916-17)

”Kukkaissarjan” (Kaunokki, Neilikka, Kurjenmiekka, Akileija, Kellokukka) neljäs osa Akileija oli jo suosituimpien kappaleiden soittolistalla, mutta koko sarja edustaa Sibeliuksen pianomusiikin parhaimmistoa.  Jos Puusarja voisi luonnehtia vähän vakavammaksi impressionismiksi, niin Kukkaissarja on vastapainoksi hieman kepeämpää ja taiturillisempaa pianismia.

Kymmenen pianokappaletta op24 (1895-1903)

Ehkä hieman epätasainenkin opus sisältää suosituinta ja soitetuinta Sibeliuksen pianomusiikkia, kuten taiturimainen Romanssi nro 9.

Kyllikki. Kolme lyyristä kappaletta op41 (1904)

Sibeliuksen kalevalaisen pianokauden (kansallis-) romanttista tyyliä edustavan päätöksen aikalaisia ovat viulukonsertto ja Kuolema-näyttämömusiikki. Myös eksentrinen pianonero Glenn Gould levytti teoksen ja piti sitä merkittävänä lisänä piano-ohjelmistoon.

Kolme sonatiinia op67 (1912)

Suomalaisia säveltäjiä –teos (Otava, 1994) noteeraa – epäreilusti tai ei - Sibeliuksen pianomusiikista vain nämä kolme sonatiinia, jotka ovat lähempänä muun tuotannon sävelkieltä, modernia tiivistä klassismia.

Bagatelles op34 (1913-16)

Nro 1 Valse; nro 2 Air de danse; nro 5 Boutade; nro 9 Reconnaisance

Otteita  kymmenen pikkukappaleen kokoelmasta, jotka ”voileipäkappaleiden” ja kotimusiikin maineestaan huolimatta ovat piano-opiskelijoiden suosiossa. Ja onhan näitä toki myös mukava kuunnella!

Kuusi impromptua op. 5 (1890-93)

nro 5, h-molli (Vivace); nro 6 E-duuri (Commodo)Impromptut nro 5 ja 6 ovat sovituksia melodraamasta "Svartsjukans nätter (1888)". 

Lähteet:

Sibelius.fi: Pianosävellyksiä 

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Barrell, Tony: Born to Drum

Barrell, Tony: Born to Drum : The Truth About the World's Greatest Drummers--from John Bonham and Keith Moon to Sheila E. and Dave Grohl (Dey Street Books, 2015)

Eräänä päivänä bändin rumpali päätti opetella soittamaan jotakin "oikeaa" soitinta ja käveli paikalliseen musakauppaan. "Saisiko tuon punaisen trumpetin tuolta, joo - ja tuon haitarin kans!" Myyjä miettii hetken, ja sanoo: "Okei, kyllä se käy. Voit saada palosammuttimen, mutta lämpöpatteri jää kyllä tänne".

Tony Barrellin kirja sisältää aluksi myös rumpalivitsejä (todellisuudessahan basistivitsejä on vielä enemmän) mutta eräänlaisena punaisena lankana on pohtia mikä rumpujen soitossa on niin kiehtovaa ja mikä saa muusikot valitsemaan soittimekseen juuri rummut. Tämän teeman ympärille Barrell on kerännyt koko joukon anekdootteja ja huomioita maailman tunnetuimmista rumpaleista - ja myös niistä vähän tuntemattomammiksi jääneistä. 

Kliseiden, stereotyyppien ja Rolls Royce uima-altaassa -tarinoiden lisäksi rumpaleista valotetaan myös julkisuudelta piilossa olevia puolia ja kepeän tyylin ohella mukana on ihan oikeaa asiaa siitä miten rumpujen soitto poikkeaa useiden muiden soittimien soittamisesta ja kuinka se vaikuttaa soittajien persoonallisuuteen (tai toisinpäin). Rumpujen soitto on kovaa, hikistä ja vaativaa hommaa, joten on hienoa että vaihteeksi kaiken vähättelyn sijaan rumpalit saavat osakseen sitä arvostusta mikä heille kuuluu. Fakta on että loistavaa bändiä ei synny ilman loistavaa rumpalia: Ginger Baker. John Bonham. Ringo Starr. Chad Smith. Stewart Copeland, Keith Moon. Neil Peart.

Kirsikkana kakussa Tony Barrell on koonnut myös Spotify-soittolistan kirjan kaveriksi. Rumpalit kunniaan!

Spotify: Born to Drum by Tony Barrell

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Born to Drum

Kuukauden nuotti - huhtikuu: Beautiful - the Carole King Musical

King: Carole: Beautiful : the Carole King musical (Hal Leonard, 2015)

Tänä keväänä Lontoon West Endiin Broadwayltä rantautunut, laulaja/lauluntekijä Carole Kingistä kertova laulunäytelmä on oiva tekosyy julkaista vanhoja hyviä kappaleita uudelleen nuottimuodossa.

Aviopari Gerry Goffin-Carole King oli varsinainen hittitehdas heti Shirellesien levyttämästä Will You Love Me Tomorrow'sta lähtien eikä soolotuotanto Tapestry-albumeineen jäänyt siitä ainakaan jälkeen. Musikaalin ajankuvaa ryyditetään myös muutamalla muilla hiteillä kuten Happy Days Are Here Again, Be-Bop-A-Lula tai You've Lost That Lovin' Feelin'.

You've Got a Friend, It's Too Late, Natural Woman, I Feel the Earth Move...kyllä näitä kelpaa soitella vaikka ominpäin tai ystävien seurassa. Nuotinnoksissa on mukana sanat, laulumelodia ja pianosäestys nuotteina, sointumerkit ja kitaran sointuotteet.

Carole Kingin nuotteja Ratamo-kirjastoissa
Carole Kingin levyjä Ratamo-kirjastoissa

Kuukauden nuotti - maaliskuu: Lennon legend

Lennon legend : easy piano (kuva: Hal Leonard)

Lennon, John: Lennon legend : the very best of John Lennon - easy piano (Hal Leonard, 2015)

Jatketaan Beatles-teemalla, tällä kertaa John Lennonin soolotuotannon merkeissä. Lennon legend -nuotti sisältää helpot pianosovitukset samannimisen kokoelma-albumin kappaleista. Nuotinnoksen ulkoasu on myös hyvin soittajaystävällinen: tämän nuotin sivuasettelun kanssa et tarvitse lukulaseja.

Jos edellisistä pianotunneista on jo aikaa niin tulisiko tästä nuotista kipinää kokeilla hommaa uudelleen? Imagine, Woman, Give Peace A Chance tai Stand By Me vain tulille ja siitä se lähtee taas...

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Lennon legend -nuotti
Lennon legend -cd-levy

Sibelius 150 - laulut

Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia)

Jos edellinen soittolista käsitteli Sibeliuksen tunnetuinta tuotantoa niin tästä saattaa löytyä myös muutama hieman vähemmälle huomiolle jäänyt teos, kyse on nimittäin Sibeliuksen lauluista. Jean Sibelius sävelsi kaiken kaikkiaan 109 laulua  - jos kadonneet laulut lasketaan mukaan niin kokonaismäärä nousee 111 kappaleeseen. Ne tunnetuimmat laulut käsiteltiin jo edellisessä listassa ja vaikka Sibelius onkin ehkä tunnetumpi orkesteri- ja sinfoniasäveltäjänä niin kyllä monet tämänkin listan laulut elävät edelleen kuulijoiden mielissä.

Kaikki Sibeliuksen laulut ovat erillisiä paitsi opus 88, jonka säveltäjä itse nimesi laulusarjaksi. Nurmijärven näkökulmasta tärkeän Aleksis Kiven ohella laulujen tekstien tekijöitä olivat mm. kansallisrunoilija J.L. Runeberg (opus 13 ja 90) ja Ernst Josephson (opus 36).

Ensimmäinen julkaistu teos oli laulu ”Serenad” Johan Ludvig Runebergin runoon vuonna 1888. Sibelius sävelsi yksinlauluja melko säännöllisesti aina vuoteen 1918 asti. Yksinlaulujen lisäksi hän sävelsi laulettua näyttämömusiikkia, kuoroteoksia sekä muutamia duettoja.

1. ”Illalle” (1898), opus 17 nro 6. Sanat A.V. Koskimies

Runolla on kaksoismerkitys, se on sekä ylistys iltahetkelle että kosioruno runoilijan  mielitietylle Ilta Bergrothille.

2. ”Souda, souda sinisorsa” (1899), [ilman opusnumeroa]. Sanat A.V. Koskimies 

 

3. ”Sången om korsspindeln” eli ”Laulu ristilukista” (1898) opus 27. 

Sävelletty Sibeliuksen läheisen ystävän Adolf Paulin näytelmään Kuningas Kristian II (Kung Kristian II). Laulun esittää narri, Sibelius sovitti lauluäänelle ja pianolle. Laulu ristilukista on mieslaulajien ohjelmistoissa kuulunut Sibeliuksen esitetyimpiin yksinlauluihin.

 

4. ”Sydämeni laulu” (1898) opus 18. Sanat A. Kivi, mieskuorolle (sisältää 6 laulua)

Sibelius sävelsi laulun Ainon odottaessa heidän kolmatta tytärtään Kirstiä. Laulu kertoo lapsen kuolemasta, ja  Kirsti-tyttären kuoltua alkuvuodesta 1900 laululle tuli hyvin henkilökohtainen merkitys. Sibelius soitti pianolla teoksen kuolleelle tyttärelle.

5. ”Metsämiehen laulu” (1899), opus 18. Sanat A. Kivi, mieskuorolle

 

6. ”Soi kiitokseksi Luojan” (1897), opus 23 nro 6a. Sanat A.V. Koskimies

Sekakuorolauluja vuoden 1897 promootiokantaatista tohtorin- ja maisterinvihkiäisissä. Suosittu virsi tänäkin päivänä.

 

7. ”Svarta rosor” (1899), opus 36 nro 1. Sanat Ernst Josephson.

Josephson oli ruotsalainen kuvataiteilija ja runoilija.

 

 

8. ”Demanten på marsnön” eli ”Timantti hangella” (1900), opus 36 nro 6. Sanat Josef Julius Wecksell.

Tämä teos on kuulunut Sibeliuksen suosituimpiin lauluihin.

 

9. ”Den första kyssen” (1901), opus 37 nro 1. Sanat J.L. Runeberg. 

Laulussa esitetään tytön ja iltatähden vuoropuhelua. Säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaaran mukaan tämä laulu on hieno esimerkki siitä, miten säveltäjä käyttää harmonian ja sävellajin vaihdoksia kuvastamaan runon psykologista sisältöä.

 

10. ”Jääkärien marssi” (Jääkärimarssi), opus  91a orkesterille ja miesäänille ab lib. Sovitus teoksesta mieskuorolle ja pianolle (1917). Sanat Heikki Nurmio. Ensiesitys 20.4.1918 [Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Jean Sibelius]. Mieskuoro- ja pianoversio alkoi levitä jo ennen sisällissodan puhkeamista tammikuussa 1918. 

Sibeliuksen korvalääkäri Wilhelm Zilliacus kertoi suomalaisen jääkäripataljoonan tukalasta tilanteesta Libaussa ja pyysi säveltämään jääkäreille marssin luutnantti Heikki Nurmion runoon. Sibelius kertoi säveltäneensä marssin parissa päivässä ”korkean isänmaallisen tunnelman vallassa”. Alunperin marssi oli kokonaan mollissa, mutta saadakseen siihen optimistisen lopun muunsi hän eräät säkeet duuriin, mikä antoikin sille vaihtelevan ja omintakeisen musiikillisen ilmeen.

 

Laulujen saatavuus äänitteillä Ratamo-kirjastoissa:

Illalla (op 17 nro 8)

Souda, souda sinisorsa

Laulu ristilukista (op 27)

Sydämeni laulu (op 18)

Metsämiehen laulu (op 18)

Soi kiitokseksi Luojan (op 23 nro 6a)

Svarta rosor (op 36 nro 1)

Timantti hangella (op 36 nro 6)

Den första kyssen (op 37 nro 1)

Jääkärien marssi (op 91a)

Kuukauden nuotti - helmikuu: Abbey Road

Kuva: Hal Leonard

The Beatles: Abbey Road [Bass recorded versions] (Hal Leonard, 2014)

Tässäpä nuottikirja, jonka jo 2 ensimmäistä kappaletta kuuluvat osastoon "jokaisen basistin tulee tietää": Come Together ja Something. Ei sillä niin väliä mitä oman bändin kanssa vetää - kun soittelee Sir Paulin linjoja läpi niin siinä on sellainen rockbasson korkeakoulu että oppeja voi soveltaa missä vain.

McCartneyn oli tietysti helppo sorvata bassokuvioita kun biisitkin oli omaa tekoa, mutta fakta vain on että parempaa esimerkkiä melodisesti ja rytmisesti toimivasta rockbassosta ei juuri löydy.

Nuottikirja sisältää Abbey Road-albumin kappaleiden laulumelodiat nuottina, sointumerkit, sanat sekä bassostemmat nuottina ja bassotabulatuurina.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Abbey Road [Bass recorded versions]

Sibelius 150 - ne tunnetuimmat

Sibelius 1889-90 (kuva: Wikipedia)

Vuosi 2015 on kansallissäveltäjämme juhlavuosi, Jean Sibeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Musiikkikirjastot ovat juhlinnassa mukana ja merkkivuosi näkyy monin tavoin. Toki Sibelius on onneksi  kansallisaarre jonka musiikkia kuunnellaan, soitetaan ja tutkitaan edelleen myös tämän päivän arjessa juhlavuosien ulkopuolellakin.

Tämä soittolista esittelee alkajaisiksi Sibeliuksen ehkä tunnetuimpia sävellyksiä, niitä joita suuri yleisö – ulkomaita myöten - tuntee. Ne ovat omalla tavallaan myös tyypillisiä ja sikäli edustavia otoksia laajasta tuotannosta. Toisin sanoen niitä kappaleita, jotka tulevat Sibeliuksesta ensimmäisenä ihan tavallisen musiikinkuuntelijan mieleen. Ja jos Sibeliuksen musiikki ei ole aivan tuttua, niin ehkä näistä voi myös aloittaa?

1)      Valse Triste, op. 44, nro 1 (1904)

Epäilemättä Sibeliuksen kaikkein tunnetuin teos Finlandian ohella, Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema sävelletty näyttämömusiikin osa jossa päähenkilön äiti elää uudelleen nuoruutensa tanssiaiskohtauksen kuolemaa edeltävässä horroksessa, heittäytyen kiihtyvän valssin lopuksi viikatemiehen syliin.

2)      Finlandia, op. 26 (1900)

Se toinen Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista, vuoden 1899 Sanomalehdistön päivien historiallisen kuvaelmasarjan finaali "Suomi herää", joka nousee puhtaan isänmaallisuuden yli universaalin vetoomuksen symboliksi, jonka kaikki kansat ja yksilöt voivat kokea omakseen.  Hymni-osa on Amerikassa myös virsien sävelenä, mikä saattaa meistä suomalaisista tuntua hieman oudolta.

3)      En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4 (1909)

Sibeliuksella on paljon muutakin laulumusiikkia, mutta ”On hanget korkeat nietokset” -laulun ohella tämä Topeliuksen runoon sävelletty joululaulu on monelle rakas, niin kuin se oli myös säveltäjälle itselleen läheinen. Ainolan jouluperinteisiin kuului, että maestro itse soitti pianolla ”On hanget korkeat nietokset”, mutta Aino Sibelius säesti aina laulun ”En etsi valtaa, loistoa”. Myös Sibeliuksen teosluettelossa nämä ovat komeasti opusnumerolla yksi.

4)      Sinfonia nro 2, op. 43 (1900-1902)

Sibelius tunnetaan erityisesti orkesterisäveltäjänä, ja hänen seitsemän sinfoniaansa ovat keskeinen osa koko sävellystuotannosta. Toinen sinfonia oli menestys heti ensiesityksistä alkaen, suomalaiset kuulevat siinä vapaustaistelun sävelen ja muu maailma ehkä enemmän pohjoisen eksoottisen individualistin absoluuttista musiikkia

5)      Koulutie, JS112 (1924)

Runoilija V.A. Koskenniemen tunnetuimpia runoja sai Sibeliukselta sävelen, myös Finlandia-hymnin laulettuna esitettävän version sanat vakiintuivat aikanaan Koskenniemen kirjoittamasta tekstistä.

6)      Konsertot, viulu, orkesteri, op. 47, d-molli (1903-1904/1905)

Nuoren Sibeliuksen alkuperäinen intohimo oli tulla suureksi viulutaitelijaksi, joten hänen ainoa konserttonsakin on teknisesti virtuositeettia vaativa. Teos ei ollut aluksi kovin suosittu, mutta lopullisessa muodossaan siitä tuli myöhemmin osa kaikkien merkittävien viulistien ohjelmistoa.  Tyyliltään konsertto on lähinnä myöhäisromanttista puhdasta musiikkia, ilman symbolisia tai allegorisia merkityksiä.

7)      Romanssi , viulu/sello, piano, op. 78, nro 2 (1915)

”Minusta tulee nyt viisikymmenvuotias. Köyhä – niin köyhä että minun on pakko säveltää pikkukappaleita” totesi Sibelius itsekin sata vuotta sitten, mutta tämä romanssi viululle tai sellolle ja pianolle on silti oikea pieni helmi: yksinkertaisen kaunis ja haikean kepeä.

8)      Kappaleet, piano, op. 85, nro 4, Aquileja (1917)

Kukkaissarjana tunnetun pianokokoelman soitetuin osa on numero 4, Akileija. Luonto ja sen ilmiöt olivat Sibeliukselle merkittävä inspiraation lähde aina ensimmäisestä sävelletystä kappaleesta alkaen. Liekö Aino-vaimon huolella vaalima Ainolan puutarha ollut myös osaltaan vaikuttamassa näiden pianokappaleiden syntyyn? Tosin ainaista rahapulaa ei voida sivuuttaa myöskään näiden kappaleiden kohdalla...

9)      Lemminkäinen, op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen (1895/1897/1900-1939)

Päiväkirjamerkintä 21.4.1915: ”Näin tänään kymmentä vaille yksitoista 16 joutsenta. Suurimpia elämyksiäni! Herrajumala tuota kauneutta! Ne kiertelivät pitkään yläpuolellani. Katosivat auringon utuun välkehtivinä hopeanauhana.”

Joutsenilla oli erityisasema Sibeliuksen luontosuhteessa, joten on vain kohtuullista että yksi Sibeliuksen tunnetuimmista teemoista on nimeltään ”Tuonelan joutsen”. Alun perin oopperan alkusoitoksi suunniteltua sävelrunon toista osaa esitetään konserttiohjelmissa usein omana numeronaan.

10)   Tapiola, op. 112 (1926)

Sibeliuksen sinfonisten runojen huipentuma Tapiola edustakoon Sibeliuksen myöhäistä tuotantoa, jonka jälkeen tuli vain ”Järvenpään hiljaisuus”. New York Symphony Societyn tilaustyön sanotaan kiteyttävän myytillisen metsän olemuksen, jälleen yksi todiste Sibeliuksen kiinteästä yhteydestä suomalaiseen luontoon.

Soittolistan kappaleet löytyvät myös äänitteinä Ratamo-kirjastoista

ValseTriste, op. 44, nro 1

Finlandia,op. 26

En etsi valtaa, loistoa, op. 1, nro 4

Sinfonianro 2, op. 43

Koulutie,JS112

Konsertot,viulu, orkesteri, op. 47, d-molli

Romanssi, viulu/sello, piano, op. 78, nro 2

Kappaleet,piano, op. 85, nro 4, Aquileja

Lemminkäinen,op. 22. Nro 2, Tuonelan joutsen

Tapiola,op. 112

Lähteet:

Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)

Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia

Ankerman Duo + Berryman & Bullet trio Nurmijärven pääkirjastossa 31.1.15

Lauri "Arno" Ankerman Duo + Berryman & Bullet trio keikalle pääkirjastoon

Lauantaina 31.1.2015 klo 13-16 Lauri "Arno" Ankerman Duo + Berryman & Bullet esiintyy Nurmijärven pääkirjastossa. Kirjastossa esitettävän keikan aikataulu on väljä ja esiintyjät pitävät myös lyhyen workshopin kaikille halukkaille slide-kitaran ja fingerpikkauksen salaisuuksista. Omat akustiset kitarat mukaan!

Lauri "Arno" Ankerman tulkitsee Syvän Etelän bluesia ja tunnelmaa suomen kielellä Vantaanjoen suistoalueelta ponnistaen. Omat vaikutteensa antavat Ameriikka ja esimerkiksi vanhat suomalaiset rekilaulut, nuo roisit rallatukset. Laurin biiseissä ei häpeillä eikä ujostella muistuttaa kuulijaa myös elämän kiiltokuvapinnan toisestakin puolesta. Kateus, himo, viinanpirunhoukutus ja kuolema ovat läsnä siinä missä lempi ja ilokin. Vaikka kieli on suomi, tunne on täyttä ja vahvaa, alkuperäistä deltabluesia: temppu johon moni ei pysty.

Berryman & Bullet on Nurmijärven oma ragtimen ilosanomaa akustisilla kitaroilla levittävä duo. Viime vuosisadan alun blues on lähtökohta, joka muistetaan Piedmont-vaikutteilla, Songster-perinteellä tai vaikkapa kipakalla gipsyjazzilla. Keikkakokoonpano on ketterä: soittimia, soittajia ja laulajia lisätään tai vähennetään tilanteen mukaan.

Tervetuloa!

Alkaa: 31.1.2015 13:00

Paikka: Pääkirjasto, Punamullantie 1, Nurmijärvi

Järjestäjä: Nurmijärven pääkirjasto

Hinta: Vapaa pääsy

Tapahtuman Facebook-sivu: 

Old Time New Time Roots Library Extravaganza + Workshop

Artistit:

Lauri "Arno" Ankerman

Berryman & Bullet

Kuukauden nuotti - tammikuu: Rock-kitara

Burrows, Terry: Rock-kitara (readme.fi, 2014) ISBN 978-952-220-897-2

"Ei rokkikitaraa kirjoista opetella" - ehkäpä ei mutta helpommalla silti pääsee jos tarkistaa muutamat perusasiat vaikkapa tästä oppaasta. Kirja on tarkoitettu niille jotka ovat jo jotenkuten päässeet alkuun, mutta täysin soittotaidotonkin ehtii vielä mukaan.

Neljänteen painokseen ehtineen soitonoppaan paras puoli on että tyylejä ja tekniikkaa on päivitetty lähemmäs nykyaikaa, musiikin teoriahan ei juuri ole muuttunut sitten Denyerin Suuren kitarakirjan jälkeen. Toinen etu on suomen kieli, näin Youtuben ja netin aikakaudellakin on kätevää että olennainen tieto löytyy yhdestä paketista omalla äidinkielellä. Englanninkielinen alkuteksti paistaa kyllä paikoitellen läpi mutta käännös on silti keskimäärin sujuvampaa kuin monien vanhempien teosten hieman väkisin väännetty termistö. Kirjan mukana tulee CD-levy jolla on soivia esimerkkejä ja tyylinmukaisia karaoketaustoja omia sooloja varten.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Rock-kitara