The Strangers, The Sounds, The Saints, The Islanders, The Scaffolds, The Esquires, The Avengers, The Lightnings... - siinä murto-osa 1960-luvun alussa Suomessa ensiesiintymisensä tehneitä rautalankayhtyeitä. Taas on aihetta puolivuosisataisjuhliin: 1.10. vietetään suomalaisen rautalankamusiikin syntymän kunniaksi juhlia Helsingin Tavastialla. Ja mukana ovat mm. edellä mainitut The Sounds ja The Scaffolds.
Suomalainen nimitys rautalankamusiikki juontanee juurensa Ruotsista: Juha Vainio suomensi 1964 ruotsalaisen Sören Andersonin kappaleen Sveriges elektriska stråltrådsorkester nimellä Paras rautalankayhtye. Tiettävästi ammattimuusikot myös käyttivät halventavasti kyseistä nimitystä inhoamastaan nuorisomusiikista.
Juuri rautalankamusiikki oli Suomessa ensimmäinen nuorison itsensä omaksuma musiikkityyli, jota esitettiin toisille nuorille. Rock and rollista ja twististä rautalankamusiikki erosi siten, että se oli melodisempaa, ei niin afroamerikkalaista ja pääosin instrumentaalista. Rautalankasoundiin kuului oleellisena myös kaiku. Sähkökitarayhtyeen kokoonpano koostui neljästä muusikosta ja soittimet olivat nykyään niin klassiset: soolo-, komppi- ja bassokitara ja rummut. Monet myös värkkäsivät soittimiaan itse - vaihtelevalla menestyksellä, sähkökitarat kun olivat kalliita siihen aikaan ja halutuimmat merkit vaikeasti saatavia.
Suomessa rautalankamusiikki on ollut elinvoimaista näihin päiviin asti. Perinteisen rautalankamusiikin kultakausi sijoittui vuosiin 1962-1964, mutta alan ammattilaiset ja harrastajat ovat pitäneet lajin elinvoimaisena mm. bändi- ja yhdistystoiminnan avulla. Festareita järjestetään myös ahkeraan. Nykyään rautalankamusiikkia on fuusioitu moneen muuhun populaarimusiikin lajiin kuten iskelmä- ja tanssimusiikkiin, heavy metaliin.
Rautalankaa Suomesta ja muualta Ratamo-kirjastoissa
The Scaffolds -yhtyeen kotisivuilta
Rautalankamusiikin ystävät (RAMY) ry:n kotisivut
Rautalankamusiikki Wikipediassa
22.9.2011
Kuninkaan elämä
Michael Heatley & Deke Leonard: Elvis (Gummerus, 2011)
Elviksestä on kirjoitettu ja tullaan kirjoittamaan kirjoja toisensa perää. Ja mikäpäs siinä, kyllä hänestä juttua riittää. Toivottavaa tietysti on, että rock and rollin kuningasta kunnioitetaan laadukkailla julkaisuilla, kuten ovat tehneet uusimman Elvis-kirjan tekijät. Koville faneille ei kirjassa uutta tietoa paljoa ole, mutta kaikille Elviksen tekemisistä kiinnostuneille kirjasta löytyy vetävää tekstiä, jossa esitellään asiantuntevan kattavasti herran elämän ja uran vaiheet pimeitäkään puolia ohittamatta. Kokonaiskuvaa elävöittää tärkeimpien tapahtumien tarkka kuvailu ja Elviksen tunteneiden kommentit. Poikkeuksellisen hieno on tekstiä säestävä valokuvavalikoima, joka kertoo elämäntarinaa omalla tavallaan ja antaa näkyvyyttä myös Elviksen läheisille ja yhteistyökumppaneille. Mukana on CD, jolle on valittu tusina Elviksen tunnetuimmista kappaleista.
8.9.2011
Tähtisumua
Musiikkitoimittaja, -arkeologi ja populaarimusiikin popularisoija Jake Nyman jatkaa taaksepäin siitä mistä edellinen kirja Kovan päivän ilta lähti, eli jazzin, swingin, iskelmän, viihde- ja elokuvamusiikin vaiheisiin viime vuosisadan alkupuolelta alkaen.
Kirjassa ei ole varsinaista juonta tai systemaattista esitystä eri musiikinlajien kehityksestä, mutta lukuisat tarinat ja muusikoilta itseltään peräisin olevat anekdootit piirtävät kuin huomaamatta mielenkiintoisen ja tarkan kuvan varhaisemman rytmimusiikin maailmasta. Nimensä kirja on ottanut Hoagy Carmichaelin ikivihreästä Stardust v. 1931. Jake Nyman jos kuka kannattaa ottaa oppaaksi ja seuraksi tutkimusmatkoille kevyen musiikin vaiheisiin!
Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Tähtisumua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)