The Strangers, The Sounds, The Saints, The Islanders, The Scaffolds, The Esquires, The Avengers, The Lightnings... - siinä murto-osa 1960-luvun alussa Suomessa ensiesiintymisensä tehneitä rautalankayhtyeitä. Taas on aihetta puolivuosisataisjuhliin: 1.10. vietetään suomalaisen rautalankamusiikin syntymän kunniaksi juhlia Helsingin Tavastialla. Ja mukana ovat mm. edellä mainitut The Sounds ja The Scaffolds.
Suomalainen nimitys rautalankamusiikki juontanee juurensa Ruotsista: Juha Vainio suomensi 1964 ruotsalaisen Sören Andersonin kappaleen Sveriges elektriska stråltrådsorkester nimellä Paras rautalankayhtye. Tiettävästi ammattimuusikot myös käyttivät halventavasti kyseistä nimitystä inhoamastaan nuorisomusiikista.
Juuri rautalankamusiikki oli Suomessa ensimmäinen nuorison itsensä omaksuma musiikkityyli, jota esitettiin toisille nuorille. Rock and rollista ja twististä rautalankamusiikki erosi siten, että se oli melodisempaa, ei niin afroamerikkalaista ja pääosin instrumentaalista. Rautalankasoundiin kuului oleellisena myös kaiku. Sähkökitarayhtyeen kokoonpano koostui neljästä muusikosta ja soittimet olivat nykyään niin klassiset: soolo-, komppi- ja bassokitara ja rummut. Monet myös värkkäsivät soittimiaan itse - vaihtelevalla menestyksellä, sähkökitarat kun olivat kalliita siihen aikaan ja halutuimmat merkit vaikeasti saatavia.
Suomessa rautalankamusiikki on ollut elinvoimaista näihin päiviin asti. Perinteisen rautalankamusiikin kultakausi sijoittui vuosiin 1962-1964, mutta alan ammattilaiset ja harrastajat ovat pitäneet lajin elinvoimaisena mm. bändi- ja yhdistystoiminnan avulla. Festareita järjestetään myös ahkeraan. Nykyään rautalankamusiikkia on fuusioitu moneen muuhun populaarimusiikin lajiin kuten iskelmä- ja tanssimusiikkiin, heavy metaliin.
Rautalankaa Suomesta ja muualta Ratamo-kirjastoissa
The Scaffolds -yhtyeen kotisivuilta
Rautalankamusiikin ystävät (RAMY) ry:n kotisivut
Rautalankamusiikki Wikipediassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti