26.3.2012

Joseph Haydn 280 v.

Haydnin syntymästä on kulunut 31. maaliskuuta jo 280 vuotta. Tätä loistavaa säveltäjää on hyvä aina silloin tällöin muistaa, koska hän tahtoo usein jäädä kahden muun wieniläisklassikon, Mozartin ja Beethovenin, varjoon. Haydnia ei kuitenkaan pidä missään nimessä väheksyä heidän rinnallaan, sillä Haydn oli Mozartille ja Beethovenille esikuva, innoittaja, opettaja ja ladunavaaja, jonka luomukset loivat pohjaa myöhemmin syntyneiden töille. Haydnia sanotaankin sinfonian ja jousikvarteton isäksi.

Haydnin musiikkiin kannattaa tutustua siitäkin syystä, että aineisto ei aivan heti lopu. Hänen tuotantonsa on hämmästyttävän laaja: satoja ja satoja monenmuotoisia hienoja teoksia.

Haydnin teosluettelo

Haydnin nuotteja IMSLP:ssä

15.3.2012

Johanna Iivanainen & 1N




Mikä ääni tällä naisella onkaan


Olin hieman skeptinen ottaessani kuunteluun uuden Johanna Iivanaisen & 1N kokoelmalevyn, joka kantaa yksinkertaisesti nimeä 1998-2012. Paremmin asioista perillä olevat tahot ovat odottaneet kyseistä levyä jo hetken aikaa. Palkittu laulajatar näyttää osaamistaan kevyemmän musiikin puolella. Iivanainen on tunnettu lähinnä erilaisten jazz -kokoonpanojen solistina, mutta se ei poissulje sitä seikkaa, että muut laulavat mitä osaavat, mutta Iivanainen laulaa mitä mielensä tekee. Hänen äänensä kestää vertailussa minkä tahansa nykylaulajan kanssa.


Levy on tasapainoinen kokonaisuus ja tunnelma pysyy hyvin yllä koko levyn ajan. Kappaleiden järjestys lienee alunperin kronologinen, mutta myöhemmin sitä on muutettu, ilmeisesti paremman kokonaiskuvan saamiseksi ja siinä onkin onnistuttu hyvin. Soundeiltaan ja sisäiseltä ilmeeltään levy tuo mieleen Jenni Vartiaisen, Suvi Teräsniskan, Laura Närhen ja jossain kohdin Alanis Morissetten kaltaisten taiteilijoiden tuotannot. Yksittäisistä kappaleista juuri mikään ei nouse toisten yli hyvyydellään tai huonoudellaan ja osittain siinä piileekin yksi tämän levyn hienouksista. Toki tälle kokoonpanolle soisi jatkossa muutamankin hitiksi asti yltävän kappaleen, jotta radiosoiton kautta useampikin kansalainen "löytäisi" tämän hienon tulkitsijan omalle soittolistalleen.


Saatavuus Ratamossa

13.3.2012

Van Halen: A Different Kind of Truth (2012)

Epämääräiset huhut Van Halenin paluusta melkein alkuperäismiehistöön olivat sittenkin totta ja levykin on näköjään saatu julkaistua. Laiskanpulskea ensisingle "Tattoo" ei suuria luvannut vaikkei ihan pettymyskään ollut, mutta sitä suurempi on ällistys kun koko levyn kuuntelee läpi, tämähän on ihan älyttömän hyvä!

Ei kuitenkaan unohdettu mestariteos, paras VH-albumi ikinä tai muuta sellaista mutta lähtökohdat huomioonottaen pahuksen tiukka veto vanhoilta herroilta, joilta ei enää uskaltanut juuri sen kummempaa edes odottaa. Diamond Daven lauluääni ei oikein voi olla enää samaa kuin sillä kiimaisella kollilla 30 vuotta sitten mutta miehen itseironia ja karisma paikkaavat ohentuneet ylä-äänet enemmän kuin riittävästi. Eddien kitarointi taas ei välttämättä ole juuri entisestä kehittynyt, mutta kun muistaa mikä on lähtötaso niin sen ylläpitokin on jo yksinään melkoinen saavutus. Eikä siitä mihinkään pääse että Eddie on edelleenkin yksi kekseliäimmistä, groovaavimmista ja musikaalisimmista hardrock-heavykitaristeista jonka soiton tunnistaa heti muutamasta nuotista.Ja se taikahan ei katoa koskaan.

Mitä siitä että biisit ovat vanhoja luonnoksia joita ei aikoinaan ole levytetty tai Alexin pellit eivät enää kohise peittäen alleen kaiken muun, tai että Anthonyn paikan basson varressa on ottanut Eddien poika Wolfgang, käsillä on kuitenkin 50 minuuttia häkellyttävän tehokasta hauskanpitoa joka kestää vertailun siihen vanhaan alkuperäiseen ihan täysin. Uusia faneja tämä levy tuskin houkuttelee sen enempää mutta vanhoille taisi tulla joulu jo alkuvuodesta.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
A Different Kind of Truth
Aikaisempaa Van Halenia cd-levyinä

5.3.2012

Seitsemänkymppisiä suuruuksia

Maaliskuussa on kulunut 70 vuotta amerikkalaismuusikoiden Aretha Franklinin ja Lou Reedin syntymistä. He ovat samanikäisiä ja työskennelleet samaan aikaan samassa maassa ja ovat populaarimusiikin tunnetuimpien artistien joukossa, mutta muita yhtymäkohtia heillä ei oikeastaan olekaan. Tyystin tosistaan poikkeavat lähtökohdat ja musiikkityylien erot ovat pitäneet heidät erillisillä urilla, joilla heistä on tullut omanlaisiaan klassikoita.

Reed syntyi newyorkilaiseen juutalaisperheeseen, kävi yliopistoa ja oli vuonna 1964 perustamassa taiderockbändiä Velvet Undergroundia, josta lähdettyään vuonna 1970 hän on jatkanut sooloartistina. Reedin tuotantoon kuuluu muun muassa rockin merkkiteoksia, outoja kokeiluja ja monenmoisia yhteistyöviritelmiä. Hän on kunnostautunut myös kuvataiteilijana. Erityiskiitoksia Reed on saanut lyriikoistaan. Hänen pyrkimyksenään on aina ollut tehdä älykästä rockia, johon suhtauduttaisi kirjallisuuteen verrattavana ”vakavana” taiteena. Lähinnä sanoitustensa aihevalintojen ansiosta Reediä on kutsuttu punkin kummisedäksi.

Lou Reedin äänitteet Ratamo-kirjastoissa





Franklin taas syntyi pienituloiseen suurperheeseen Memphisissä ja varttui Detroitissa. Hänen isänsä oli baptistisaarnaaja, joten Franklin oppi laulutaidon kirkkokuorossa. Hän alkoi levyttää jazzartistina jo 18-vuotiaana. Franklin julkaisi suurimmat soulhittinsä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa. Ajanjaksoa pidetään hänen kultakautenaan, jonka vaikutus rytmimusiikkiin on ollut valtava. Myöhemmin hän on soulin lisäksi levyttänyt muun muassa R&B:tä ja gospelia. Franklinin suosio ja levytysten laatu ovat viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana vaihdelleet, mutta asemansa kiistämättömänä soulin kuningattarena on hän säilyttänyt.

Aretha Franklinin äänitteet Ratamo-kirjastoissa





Ratamo-kirjastojen musiikkiosastojen puolesta onnittelut molemmille!