Vaikka YLE:n blogisti Henri Pulkkisen mielestä vuoden 2013 merkittävin musiikki on luotu läppärillä, pianisti/kosketinsoittaja/säveltäjä Juha Kujanpään uusin levy Kivenpyörittäjä antaa painoa vähän muunkinlaisille näkemyksille. Ok, tätä musiikkia ei varmastikaan ole tarkoitettu klubeilla tanssittavaksi eikä mikään Suomenmaa-kappale auta dj-setin pitämiseen tuoreena; silti kyse on ilman muuta merkittävästä tapauksesta kotimaisessa ja miksei kansainvälisessä levysadossa.
Tyylillisesti Kivenpyörittäjä nojaa suomalais-ugrilaisen etnomusiikin, progen ja jonkunlaisen jazzin yhdistelyyn. Mike Oldfieldinsä kuunnelleet tuntevat olonsa kotoisaksi heti avauskappaleesta lähtien, samoin voisi ajatella että jos jotain Pekka Pohjolaa tai Anssi Tikanmäkeä löytyy ennestään levyhyllystä niin tämän kuuntelua sopisi kokeilla. Se miksi levy kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä on, että homma saadaan toimimaan tuoreella otteella ja varmalla näkemyksellä. Samoin soiton rentous ja pakottomuus on onnistunut tavalla jota vähän harvemmin kuulee näiden tyylilajien yhteydessä.
Riippuu sitten kuulijasta onko tällainen musiikki auttamattoman vanhanaikaista vai pelkästään ajatonta, mutta jotenkin tuntuu hyvältä että tätäkin sarkaa jaksaa joku tänä päivänä kyntää, särökitaran maneereita myöten. Sävellystensä puolesta tällainen levy olisi ehkä voinut ilmestyä jo joskus 1970-luvun lopun jälkeen, mutta jousien, puhaltimien ja muiden "oikeiden" soittimien sointi ja käsittely on sellainen että ehkä tätä synteesiä piti kuitenkin odottaa näin 2010-luvulle asti.
Mitä tästä enempää osaa kertoa, musiikin selittäminen sanoin tuntuu juuri tämän levyn kohdalla erinomaisen typerältä joten pistäkää kuunteluun jos sattuisi vaikka kiinnostamaan. Allekirjoittaneelle vuoden 2013 levy taisi kuitenkin löytyä Kivenpyörittäjästä - ei sillä etteikö tämä musiikki säilyttäisi arvoaan vielä kauas tulevaisuuteen.
Saatavuus Ratamo-kirjastoissa: Juha Kujanpää: Kivenpyörittäjä
Artistin kotisivu: Juha Kujanpää
